Eipä ne taida sivistysmaissakaan tavallisten ihmisten asumukset enää tallessa olla. Lähinaapurissamme Tallinnassahan oli jo hansakaupunki aikana kun täällä meillä asuttiin maakuopissa, jos edes asuttiin ylipäätään. Siitä on vielä muureja ja muuta jäljellä mutta kyllä se käsityöläisten ja työväen puuhökkeliosasto siitä ympäriltä hävisi jo satoja vuosia sitten. Olen nähnyt Lindoksen temppelit, vanhaa kaupunkia, jesuiittojen linnan jämiä ja paljon muuta Rhodoksella, mutta ne on pikkuisen eri juttu kuin jostain Turkin silloisilta rintamilta palanneiden soturien "rintamamiestalot" joista ei ole jälkeäkään nähty tuhanteen vuoteen. Kööpenhaminassa on satamamakasiineja ym, mutta hotelleja niihinkin on tehty, ja uudet ikkunat laitettu. Tammirunko kivivuorauksella, hienoja kieltämättä, mutta taaskaan ei ihan sitä tyypillisintä rakennuskantaa missä tavallinen kansa olisi asunut.
Että sen puoleen en alemmuutta jaksaisi tuntea siitä että "kulttuuriperintöä tärvellään ja ollaan sivistymättömiä". Onhan meillä Turun Linna, Hämeen Linna, kartanoita, pappiloita ym siinä missä "sivistysmaissa" on vanhaa marmoria tai linnoja. Suomalaisten tavallisten ihmisten sadan vuoden takaisista asumuksista ei ole montaa säilynyt, enimmäkseen taitavat olla sittemmin kuuluisiksi tulleiden synnyinkoteja yms. Mutta kun ne on puusta tehtyjä, niin eivät voi olla ikuisia.
Samalla tavalla rintamamiestalot elävät ja muuttuvat ajan myötä. Omassa talossa nyt oli tehty jo niin paljon kaikenlaista muutosta että ei paljon kirpaissut sitten vaihtaa 70-luvulla vaihdettuja ikkunoita modernimpiin mutta alkuperäistyylisempiin ja onhan meillä ne paljon parjatut Renovat ovenpielissä. Ne on muuten asennettu vakiomallin upporasioihin, niin saa ne rehellisemmät sitten helposti tilalle jos jotakuta seuraavaa asukasta alkaa oksettaa moinen teennäisyys ja retroilu. Uudet konvektoripatterit on parissa huoneessa ja niin edelleen. Alkuperäisistä asioista pistin kiertoon alakerran viiluovet, ne olivat olleet ulkovarastossa jo ties kuinka kauan, ja alakerran kattojen haltexruudutkaan eivät vaikuttaneet sellaisilta että niitä olisi viitsinyt katsella, joten paneelit tuli tilalle. Maalasin muuten ne valkoisiksi. Niin ja alakerran vihonviimeisenkin kiintokomeron purin pois ja tukin keittiön ja kamarin välisen oviaukon. Nykymeininkiin ajatellen toimivampi ratkaisu näin.
Tietysti, jos olisi kaikki ollut täysin alkuperäistä, niin olisi kirpaissut enemmän. Sillisalaattia piti selkeyttää ja lähdettiin sitten ennemmin tekemään mieluisaa kuin entisöimään. Yläkertaan jätän kyllä sivuvintit ja alkuperäiset huoneiden ja kaappien ovet, mutta kyllä sieltäkin on jo se kammarien välinen väliovi tukittu...
Enempi tosiaan olen sitä mieltä että paremmin nuo talot säilyvät kun niitä välillä remontoidaan, ja se säilyttämisen arvoinen kaikille yhteinen asia on nimenomaan se miljöö, eli isohkot tontit ja yhtenäinen rakennuskanta siellä missä seon yhtenäisenä säilynyt. Meidän kulmakuntaa ei ole rakennettu pellolle vaan rinteeseen, jossa kadut mutkittelevat, ja rakennuskannassa nämä rintamamiestalot ovat keski-ikää, joten jonkinasteinen pispalamaisuus on sisäänrakennettua. On mansardikattoa, 60-lukuista, viereisellä tontilla on 2000-lukuinen talo jne. 50-lukuisiakin on loivakattoista ja tätä puolitoistakerroksista vierekkäin eli ei niin haavoittuvaa kuin jotkut "mallikaupunginosat".
Ja se ryppypelti muovipinnalla on paaaljon parempi kuin vanhoille rakenteille liian painava huonokuntoinen tiilikatto tai vuotava huopakatto. Ja vääränlaiset rännit ovat parempi kuin ei rännejä lainkaan. Uudet sähkövehkeet, vaikka sitten muovirenovat, ovat 100x parempi kuin ylikuormitetut ja yli-ikäiset vanhat pakeliittipurkit tai "rehellisesti uudenmalliset" kiinalaiset saippua-askit. Ja niin edelleen. Niin ja mineriitistä, naapuriossa on nätti mineriittipintainen rm-talo, hieman epätyypillisen jyrkällä kattokulmalla, ikkunasmyygit punatiiltä, mineriittipinta maalattu siihen tarkoitetulla maalilla vaalean beigeksi. Talo on ollut uudesta asti, eli 50-luvun puolesta välistä, tässä asussa, poislukien tuo maalipinta. Ja nätti kuin mikä.
Että rakentakaa ja remontoikaa, kohtalotoverit! Muistakaa estetiikka mutta pitäkää otsa sileänä
Ittekin justiinsa grillailin lauantai-iltana ällöpainekyllästetyllä 20 neliön terassilla keskiluokkaisen (tosin 100% itte tehdyn) pergolan alla, toki se ei ole talossa kiinni, vaan sinne kävellään rappusilta 3-4 metrin matka itse asennetulla (kierätys) graniittinupukivikäytällä. Että sellainen perinnepiha
Työpöytää joskus kaipaa vähän enemmän, ja sen verran piti myöntyä, että ikkunan alle tuli lastulevy laatikosto ja kaappi, sekä puolitoistametriä pöytätasoa, (kun ilmaseksi sain) mutta nämäkin kalusteet on ihan "vapaasti seisovat", joten saattavat saada vielä joskus häädön, jos löytyy vahempaa tilalle. 
