Kommentteja kohteesta? (linkki)

[Spautio]

Kohde oli jo näemmä poistunut palvelusta ennenkuin ehdin sitä katsomaan, olisikohan jo kaupat meneillään?

Ihan kuriositeettinä kysyisin että muissäspäin tuokki asustelee jos olet omalla pihallasi liki Helsingin ydintä? Itse kun etsittiin muutamia vuosien ajan ostettavaa taloa niin lähimmät kohteet (Käpylä, Kumpula, Toukola, jne.) olivat aina vuokratonteilla? Siis ei missään nimessä mitään sarkasmia, päinvastoin, ja onnittelut jos olet löytänyt talon läheltä keskustaa, itse jouduttiin muuttamaan Herttoniemeen saakka.

[Alisa]

Näin siinä käy, että kohteet menee helposti sivu suun. Taitaa olla tosiaan kaupat meneillään kun kohde poistui. Harmi, sillä alue olisi miellyttänyt.

[Karhis]

Kyllä se taitaa olla niin, että pilaamattomat helmet napataan alta aikayksikön. Itsekin ostimme oman rutkumme päivää ennen ensinäyttöä... Ei siihen pintaan kannata niin rakastua, oli uutta tai vanhaa, näissä kun voi sisuskaluisss olla vaikka mitä. Niin meilläkin oli tarkotus vaaan pikkuisen laitella, säästää vanhat tapetit, kaapit jnejnejne (toki uusia "talotekniikka" eli viemärit, sähköt, lämmitysjärjestelmä, kiertovesiputkisto jne...) No ei se sitten ihan niin mennyt, mikään suunniteltu ei pitänyt paikkaansa, kun lahovaurioiden korjaamisen takia ollaan saatu purkaa koko torppa tuhannen päreiksi (yritetään toki koota palttiarallaa sellaiseksi kun oli).

Mutta tässä ketjussa oli kaksi hyvää vertailukohtaa, sieluttomaksi runneltu uudistalon sisukset saanut uuden elämän ( tuskin sentään paremman....) saanut yksilö ja tuo ketjun aloittanut mummola....mun valinta olis ollut se ensimmäinen

[Spautio]

Mutta tässä ketjussa oli kaksi hyvää vertailukohtaa, sieluttomaksi runneltu uudistalon sisukset saanut uuden elämän ( tuskin sentään paremman....) saanut yksilö ja tuo ketjun aloittanut mummola....mun valinta olis ollut se ensimmäinen

Eli siis "sieluttomaksi runneltu uudistalon sisukset saanut uuden elämän saanut yksilö" koska mainitsit sen ensimmäisenä ja koska mainitsit valitsevasi ensimmäisen? :)

Oikeesti pakko myöntää että tuo saneerattu rintsikka näyttää hiton oudolta omaan makuuni, ulkoa katseltuna näyttää vielä jotakuinkin rintsikalta mutta sisältä taasen joltain tuliterältä Seiconin kerrostalokämpältä.

[Juha_P]

ulkoa katseltuna näyttää vielä jotakuinkin rintsikalta

Kyllä se livenä näyttää yhtä sieluttomalta ulkoakin. Varsinkin kun vertaa miltä se hoidettuine puutarhoineen näytti ennen uudesti synnyttämistä. Nyt se nököttää puuttomalla kynnen kokoisella maapläntillä. Odottelee pelokkain tuntein, että mimmoinen kivilinna nousee kyljestä irti reväistylle maa-alalle ilkkumaan uutuuttaan.

Tuollaisella alueella, kuten Messukylän seurakunnan pappilan pelloille kaavoitettu rintamamiestaloalue on, milijööseen ja idylliin kuuluu vanhat hoidetut tontit omenapuineen, marjapensaineen ja ennenkaikkea pensasaitoineen. Itse koen syvästi niin, että kun tuollaiselta alueelta ostetaan talo ja tontti, niin samalla ostetaan "käyttöikeus ja vaalimisvelvollisuus" myös ympäröivään kulttuurihistorialliseen kokonaisuuteen. Ja tähän henkiseen velvollisuuteen kuuluu ilman muuta omatoiminen tutustuminen siihen, että miten ja miksi näitä alueita on syntynyt.

Mun mielestä.

Valitettavan usein ostetaan vain pala maata, jonka voi pilkkoa, ja sillä riesana oleva vanha rötiskö. (Sitä kyseinen talo ei alunperinkään ollut, vaan alueen parhaita taloja.)

Kiitos ja anteeksi tästä vuodatuksesta.
Tämän raiskatun talon kohtalo on vaan raastanut noilla Pappilan pelloilla syntyneen pojankoltiaisen sielua jo ennen kuin se putkahti tänne. Siinäkin pihassa on tullut 70-luvulla polkuautolla pyörähdettyä auttelemassa perunan kylvössä.

[Laurakaisa]

Juuri näin. Monesti törmää sellaiseen "mun talo, mä teen mitä haluan" -asenteeseen. Kaupunkien keskusta-alueilla varsinkin, kasvukeskuksista puhumattakaan, on vaan niin pirun vähän niitä alkuperäisen näköisiä taloja jäljellä että soisi jokaisen sellaisen hankkivan myös pitävän ne talonsa alkuperäisinä. Ihan vaan yleisistä kulttuuriperinnön jälkipolville säilyttämissyistä. Itse kyllä monesti ihmettelen, eikö ihmisillä oma silmä sano mitään kun rintsikan kylkeen pykätään puolen talon kokoinen kestopuuparveke tai lisäeristetään mökki niin että se leijuu puoli metriä sokkelin ulkopuolella ja ikkunat näyttää keskiaikaisen linnan ampuma-aukoilta. Mutta vissiin tähän luterilaiseen maailmankatsomukseen ei estetiikka kuulu.

Ja sitten on tietysti se vanhan talon mystinen henki. Minä olen niin yksinkertainen, että en noita henkimaailman juttuja hiffaa. Minulle vanha talo on arvokas ja kaunis siksi, että se on vanha talo. Siinä on vanhat materiaalit, vanhat ovet ja ikkunat, vanha huonejärjestys ja niin päin pois. Monesti olen kuullut, että noiden poistaminen ja vaihtaminen uusiin tehdään jotenkin sillä tavalla, että se "henki" kumminkin säilyy. Jos joku osaa selittää, että miten tuo tapahtuu, niin valistakaa hölmöä. Ainakin sisustuslehdissä se tapahtuu niin, että keskelle uusia pintoja, laminaatteja, keittiösaareketta, avarrettuja oviaukkoja ja valkoiseksi maalattuja sormipaneeleja roudataan talon vintiltä löytynyt piironki, pannaan Renovan valokatkaisimet ja kehutaan että nonni, remontoitiin vanhaa kunnioittaen ja kyllä vain henki muuten edelleen kulkee. En käsitä. Jos tekee uutta niin tekee uutta, ilman mitään henkimaailman asioita.

Oho. Vahingossa tuli tämmönen vuodatus.

[tuokki]

Oikeesti pakko myöntää että tuo saneerattu rintsikka näyttää hiton oudolta omaan makuuni, ulkoa katseltuna näyttää vielä jotakuinkin rintsikalta mutta sisältä taasen joltain tuliterältä Seiconin kerrostalokämpältä.

Omat mielipiteeni menevät kyllä ääripäiden väliltä. En pidä taloa, jossa asun museona. Eikä se olisi edes mahdollista (ilman kovaa entistämisetä), koska edellinen sukupolvi teki aika radikaalit lastulevy, muovimatto, puu/muovi/metalli ikkunat jne.. rempat. 60-70 luvuilla puu ei ollut "muodissa" ja se peitettiin tai poistettiin (onneksi yleensä peitettiin).

Tietyllä tavalla talon minusta kuuluu seurata aikaansa. Näitä ovat mielestäni LVI ja sähkö tekniikka. Myös ikkunat ja painovoimaan pohjaava ilmastointi juotaa menemään vaihtoon. Se missä pidän "perinteistä" on puupohjaiset eristeet (puukuitelevy, puru, selluvilla ja pareri ilmansulkuna). Myös pinnoistta pidän puusta ja suosin perinteisiä (ei niin räikeitä) värejä. Sekä ulko, että sisä pinnoilla. Mitään pinkopahvia tai tapettia en virittele vaan kipsilevy ja saneeurauskipsilevy kalpaavat seiniin. Katto ja lattia on aina kun mahdollista puuta. Meillä oli tummaksi petsattu paneeli katossa. Kun otin vuosikerrat pois lattiasta hion ja petsasin sen saman väriseksi, kun katto. Nykyään on muotia maalata, oljytä tai petsata kaikki vaaleaksi tai valkoiseksi. Sitä minä en oikein ymmärrä, mutta muotinsa kullakin ajalla

Tuokki

Ps. Talo on ja tulee olemaan enemmän sen näköinen kun oli 70- vuotta sitten, mutta ei purintaanisesti toteutettuna.

[Juha_P]

Tietyllä tavalla talon minusta kuuluu seurata aikaansa. Näitä ovat mielestäni LVI ja sähkö tekniikka

Samaa mieltä.

Mutta kokonaan toinen asia on nykyinen ns. täydennysrakentaminen, jolla pilataan perineikkäitä asuinalueita.
En ymmärrä sitä, että monessa kunnassa ei saa lupaa esimerkiksi vaihtaa rintsikan ulkovuorin materiaalia mutta tontin saa kyllä lohkoa ja rakentaa viereen ympäröivästä tyylistä täysin poikkeavan unelmahöttöpilvilinnan. Tontin kaikki puut nurin ja marjapensaat pois.

Ja tarkoitan nyt nimenomaan niitä alueita, jotka on aikoinaan kaavoitettu ja rakennettu juuri rintamamiestaloalueiksi. Missä ei alunperinkään ole ollut muuta rakennuskantaa.

Esimerkiksi täällä missä nykyinen työmaamme on, ei ole tällaista yhdenmukaisuutta vaan jokainen talo edustaa omaa tyyliään ja on rekennettu eri vuosikymmenellä. Ei täällä ole mitään tiettyä historiaa vaalittavaksi. Mutta eismerkiksi Tamperaan Pappilan alueella on vielä mitä suurimmassa määrin. Samanlaisia ja vielä paremmin säilyneitä alueita on pitkin Suomea. Ja pilaamalla yksi tontti piltataan silmänkantaman verran perinnettä lopullisesti.

ps. Jännää muuten miten Pappilan alue on levinnyt myynti-ilmoituksissa kattamaan monin verroin laajemman alueen kuin se alun perin oli. Oikeastaanhan se on vain Tanhuankadun varrella sijainneen pappilan maille kaavoitettu alue. Myynti-ilmoituksissa se kattaa Takahuhdin, Irjalan, Ristinarkun, Huunalan ja ties mitä. Vissiin se nimi sitten myy hyvin.

[OEn]

Kouvola illalla,

olen kanssasi samaa mieltä. Rintamamiestalo on kuin ikuinen kirves, jossa on 16. varsi ja viides terä. Kuitenkin malli ja käyttötarkoitus on pysynyt samana. Ajassa on kuitenkin elettävä ja teknisten laitteiden tulee olla turvallisia ja määräysten mukaisia. En haikaile ensimmäisen taloni kolmen sulakkeen sähkökeskusta, jossa oli kolme 10 A sulaketta. Tuli itku jo remontissa, kun sirkkeli poltti sulakkeita, jos oli liikaa muuta kuormaa.

Täällä Kouvolassa on tuolta hävitykselta pelastanut pari merkittävää seikkaa. Ensinnäkin tontit ovat ovat pieniä vain noin 1000 m2. Sitten täällä riittää tonttimaata vielä ihan keskustojen läheisyydessä. Ohessa oman asuinalueeni rakennustapaohje, joka ainakin toistaiseksi suojelee aluetta varsin hyvin. Tosin määräyksen kiellosta huolimatta osaan taloista on laitettu lisäeristettä ulkopuolelle tai uusi verhous, missä lautoja on moneen suuntaan.

Ohessa ohje http://www.kouvola.fi/material/attachme ... snurmi.pdf

Ajan kulun huomaa siitä, että katujen ja osin pihojenkin suuret puut ovat tullee vanhoiksi ja kuivuvat pystyyn. Muutamien katujen koivut on jo uusittu. Viime talvi oli usealle puulle aika ankara. Vanhoissa puistomaissa kasvatetaan pihassa eri-ikäisiä puita, jotka aikanaan korvaavat vanhat. Nyt ottaa aikansa ennenkuin kaduilla voi kesäkuumalla kävellä puiden vilvoittavassa varjossa.

Terv OEn

[matrismik]

Jos kaavamääräykset sallivat lisärakentamisen, sitä silloin rakennetaanja kun tontilta löytyy riittävän rakennusoikeuden lisäksi rakennuspaikka mikään ei estä lisärakentamista, pk-seudulla ei oikeasti edes ole pula maasta vaan kaavoitetusta tontti maasta. Kaupungit eivät halua kaavoittaa yksityisten omistamia maita rakennusmaaksi, koska mm. teiden, viemäreiden, koulujen, päiväkotien rakennuskustannukset jäävät kaupungin maksettaviksi. Kun kysymys on täydennys rakentamisesta ns. kirvesvarsi tontille, rakennetaan alueelle jossa jo on edellä mainitut kustannukset on aikoja sitten maksettu, kaupunki saa vaan uuden veronmaksajan. Kyllähän kaupungeille ja kunnille raha tunnetusti kelpaa..

Jos myyjä joka on ikänsä talossa asunut ei halua pilkkoa tonttia ja myydä taloa ja tonttia erikseen.. Joku ostaa kokonaisuuden ja asuu vanhassa talossa kaksivuotta (ainakin paperilla) ja rakentaa viereen "tyylikkään" talopaketin asuu siinäkin kaksi vuotta, ja etsii jälleen isolla tontilla olevaa vanhaa taloa. Esimerkikiksi jos kokonaisuudesta saisi 350.000 €, kun pilkkomalla talosta saa 300.000 ja tontista 100.000 € (todella isosta tontistaa saattaa irrota useampikin tontti), vanhasta puutarhasta ei vaan kukaan ole valmis maksamaan niin paljon kuin rakennustontista. Tässä tämä syyt miksi kaikki vanhat suojelemattomat alueet pilkotaan ja rakennetaan niin täyteen kuin vaan voi.

[Tyyppi]

Hui kauhistus tuota "saneerattua" taloa linkin takana! Jos talo voi olla surullisen näköinen niin tuo on. Sisältä ja ulkoa.

[Aaltju]

Hui kauhistus tuota "saneerattua" taloa linkin takana! Jos talo voi olla surullisen näköinen niin tuo on. Sisältä ja ulkoa.

Makuja on monia sanoi moppe kun mukavansa nuoli...

Fiksu ja siisti päivitys nykyaikaan. Jos minulta kysytään niin tuon linkin takaisen talon remppaustapa on ainoa oikea... ja koska kyse on mielipiteestä on minun mielipiteeni aivan tasan yhtä oikea kuin laudalla kovaäänisesti jyräävän mausoleumijenginkin mielipide.

Nämä tönöt eivät ole lähtökohtaisesti mitään museoita vaan tuiki tavallisia ja arkisia asumuksia. On aivan luonnollista että jokainen sukupolvi remppaa ne oman näköisikseen ja omille tarpeilleen sopiviksi. Tämä on varmasti jopa piintyneimmän hardcore museoijankin mielestä parempi vaihtoehto kuin pistää tönö nurin ja tilata Jukka-talolta paketti tilalle... sehän se toinen vaihtoehto olisi mikäli näitä ei rempattaisi nykytason vaatimukset täyttäviksi. Vain hyvin pieni osa rintsikka-asujista lienee valmiita tyytymään tasoon joka on saavutettavissa mitään muuttamatta ja Kailalaisilla materiaaleilla,,,

[Laurakaisa]

No, aika monissa sellaisissa kulttuureissa joissa on ollut vähän enemmän maallista hyvää ja ehkä myös henkistä onnea kuin täällä pohjan perukoilla, ollaan sitä mieltä että vanhoja taloja ei lähtökohtaisesti ruveta muuttamaan uusiksi. Tämä siis koskee sellaisia maailmankolkkia, joissa vanhojen talojen ikä mitataan jo sadoissa vuosissa, ei kymmenissä. Sitä paitsi se talon ulkovaipan ulkonäkö aika vähän lähtökohtaisesti vaikuttaa asumisviihtyvyyteen...

Minusta sellainen kulttuuri, joka ei tunnista eikä tunnusta omaa historiaansa, on aika lyhytnäköinen ja jotenkin vähämielinen. Ja rakennusperintö on osa kulttuuria. Sitten tullaan siihen, että miten sitä historiaa vaalitaan - jonkun mielestä riittää, kun se määrittelemätön vanhan rakennuksen "henki" säilyy, mutta miten se muka säilyy jos sen rakennuksen rakenneosat aina kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden jälkeen revitään pois ja rakennetaan uudet tilalle. Vanhat rakennukset kertovat omasta ajastaan, rakennusajan kauneuskäsityksistä ja elinoloista sekä elämäntavoista muutenkin. Jos ne hävitetään modernisoimalla, ei jää jäljelle mitään konkreettisia todisteita näistä em. asioista.

Olet Aaltju siinä minusta ihan oikeassa, että kotejahan nämä ovat, eivät museoita. Minua itseäni vain ihmetyttää, miksi se tekninen ja moderni jyrää aina kaiken estetiikan, miksei niitä ratkaisuja voi miettiä kaiken teknisen edistyksellisyyden ohella vähän siltäkin kannalta että miltä se näyttää. Mitä tulee sitten niihin asumismukavuus- ja nykyajan vaatimusseikkoihin niin sallinette että lausun kahden valokuvan muodossa arvostavan kiitoksen perheemme perinneremontoijalle ja hänen esteettiselle silmälleen.

Ensimmäisessä kuvassa on meidän keittiön tiskinurkkaus, ja tuo liian alhaalla roikkuva Enso-levy nostetaan ylös ja hana sen mukana kunhan vaidehtaan mökkiin putket:



Ja tässä on sitten sama nurkkaus alakaapit auki:



Meillä on tiskikone ja roskisvaunu, joka tulee itsekseen ulos kun avaa roskiskaapin oven. Meillä ei ole likaämpäriä eikä käsitiskialtaita, mikä olisi tietysti se autenttinen viiskytlukulainen kyökkimeininki. Mutta ei meillä myöskään ole mdf-kaappeja eikä laminaattia. Niin että kyllä minä noiden perusteella sanoisin, että estetiikan, oikean aikakauden ja modernin asumismukavuuden yhdistäminen on mahdollista.

(Laitetaan vielä selostus yksityiskohdista: Yläkaapit on molemmat vanhoja Enson huonekalutehtaan kaappeja jotka on maalattu, olisi tietysti voinut ottaa kuvan niin että nekin ovet ovat auki mutta alemmassa on alkuperäiset tiskikaappiritilät ja ylemmässä puiset hyllyt. Tiskiallas on vanha savottakämpän pesuhuoneen allas, tiskipöytä osmottua koivua, roskiskaapin ovi ja sen yläpuolella oleva lauta on myös vanhoja, samoin nuo molemmat alaosan vetimet, mutta muu alakaapisto sekä tiskikoneen integroitu levy ovat miehen tekemät, mäntyliimapuulevystä.)

[Juha_P]

Jos myyjä joka on ikänsä talossa asunut ei halua pilkkoa tonttia ja myydä taloa ja tonttia erikseen.. Joku ostaa kokonaisuuden ja asuu vanhassa talossa kaksivuotta (ainakin paperilla) ja rakentaa viereen "tyylikkään" talopaketin asuu siinäkin kaksi vuotta, ja etsii jälleen isolla tontilla olevaa vanhaa taloa.

Juuri näin.
Tämä kuvaamasi valitettavan tuttu menettely riepoo monin verroin enemmän kuin se, että joku ylimodernisoi oman talonsa sisäpuolelta voidakseen asua ja elellä haluamallaan tavalla. Silloin ei sentään rahan himossa pilata ympäröivää milijöötä.

Näitä pilkotuilla tonteilla nököttäviä modernisaation uhreja voisi alkaa kaupata vaikka partisaanitaloina jollei nimityksellä loukattaisi alkuperäisten rakentajien kunniaa. Vähän semmosta partisaanimeininkiä se kylän muiden asukkaiden vinkkelistä on.

[Aaltju]

Olet Aaltju siinä minusta ihan oikeassa, että kotejahan nämä ovat, eivät museoita. Minua itseäni vain ihmetyttää, miksi se tekninen ja moderni jyrää aina kaiken estetiikan, miksei niitä ratkaisuja voi miettiä kaiken teknisen edistyksellisyyden ohella vähän siltäkin kannalta että miltä se näyttää.

Joskus keskustelin erään rock-musiikin varsin tunnetun ammattilaisen kanssa taiteen määritelmästä... lähinnä siitä onko hänen kokemuksensa taiteesta oikeampi kuin minun koska hän on taiteen ammattilainen ja minä vain pahainen vanhempi teknillisten tieteiden harjoittaja... luonnollisesti emme koskaan päässeet yhteisymmärrykseen vaan hän on edelleenkin siinä harhaluulossa että sanoitukset jotka minun mielestäni ovat steiner-koulun seiskaluokkalaisen teiniangstkohtauksessa suoltamaa pseudotaiteellista paskaa ovat suurta taidetta... emme monessa myöhemmässäkään keskustelussa ole saavuttaneet yhteisymmärrystä siitä mikä on taidetta, mutta olemme liikuttavan samanmielisiä siitä että lähtökohtaisesti väärin pyrkiä ulkoapäin objektiivisesti määrittämään taidetta koska se kokemuksena poikkeuksetta on erittäin subjektiivinen. Voidaan puhua teknisesti huonosta ja hyvästä taiteesta ja tekninen hyvyys voidaan määritellä objektiivisesti, mutta taiteen absoluuttista hyvyyttä ei kukaan voi määrittää.

Estetiikan kanssa on vähän sama juttu... siksi en jaksa ymmärtää... ja siksi pyrin aina välillä heittämään pissaa kiukaalle kun näen että museomiehillä ja -naisilla alkaa mopo karkaamaan käsistä

Vanhan arvostaminen on monessa kulttuurissa välttämättömyys puutteellisten resurssien vuoksi... ei suinkaan siksi että vanhuus tai kulttuuriperinnön säilyttäminen olisivat kulttuuriin kuuluvia arvoja ja yhteiskunnallisia itseisarvoja. Erilaiset muinaiset rakennelmat ovat mahdollisuuksien mukaan muuttuneet tarvekiveksi uudempiin rakennelmiin pitkin eurooppaa... mikä on aloittanut elämänsä antiikin temppelinä on muuttunut ristiretkeläisten linnaksi ja myöhemmin kristityksi luostariksi tai kirkoksi. Taisi Ateenan akropoliskin tuhoutua olleessaan ruutivarastona eikä suinkaan jostakin ylevämmästä syystä.

Niinhän ne ovat meilläkin linnat ja linnoitukset kadonneet navettojen kivijaloiksi yms. Olisi keskustelun arvoinen asia esimerkiksi miettiä kummat ovat kulttuurihistoriallisesti merkittävämpiä Bomarsundin linnoituksen vallit ja tykkitornit vai ympäristön vanhojen talojen ja navettojen kivijalat (vastaavia esimerkkejä on Pohjois-Eurooppa täynnä)... olisiko kivet syytä palauttaa, jotta Krimin sodan aikainen linnoitus voitaisiin palauttaa kuosiinsa.

Maailma muuttuu... jokainen meistä varmasti pystyy mielessään näkemään moneenkin aikakauteen liittyvän idylisen pysäytyskuvan ja muodostaa niiden perusteella näkymän, jota haluaa kyseisestä aikakaudesta vaalia... mutta mikä on tärkein aikausi, kaikkein arvokkain vaalittavaksi vai olisiko nykyhetki joskus tulevaisuudessa sellainen?

Rintsikan idyllistä vielä... olen sen verran iällä että isovanhempani kuuluvay ikäluokkaan joka rakensi nämä tönöt. Muistan pikkupoikana 70-luvulla kuinka manilevyistä ja Enson kaapeista eroon pääseminen selkeästi edustivat mummulleni mahtavaa harppausta paikallisen Lions-clubin sosiaalissa tikapuissa. Kaikki se mitä täällä esteettiseksi kehutaan edusti hänelle pulaa, puutetta ja alempien sosiaaliluokkien asumisen tasoa. Ehkä minun näkemystäni värittää nämä kokemukset siinä missä joku muu muistaa pullan tuoksuisen mummon... toki minunkin mummoni leipoi hyvää pullaa ja ei sen makua muuttunut lastulevykeittiönkään myötä