Piipun kanssa pärjää helposti, kun se on kantikas. Jos tekee vaikka tuon Kerabitin ohjeen mukaan niin pärjää hyvin. Bitumiliimaa ei sitten kannata ostaa tuohon hommaan tuubissa vaan ihan reilusti kolmen litran pöntöissä. Niitä menee kattoon helposti useampikin, mutta kolmonen kulkee helposti katolla mukana. Itse olen huomannut että sotken vähiten, kun purkin mukana kulkee pari kittilastaa ja lyhytvartiset kumihansikkaat (semmoiset paksut ja kiiltäväpintaiset). Tykkään itse punaisista huopakatoista ja jos on samat pikirukkaset kädessä koko ajan niin koko katto näyttää roisilta kun pikisiä jälkiä on joka paikka täynnä.
Toki niitä bitumipatruunoitakin tarvitaan, mutta isojen liitosten tursottaminen niistä on ihan prklettä. Ne kannattaa säästää reunojen siistimiseen.
Pyöreät tötteröt on hankalampia tehdä. Joskus olen tehnyt varsinaisen huopatötterön alle "aluskatteen" semmoisesta non 15 cm leveästä teipistä, jonka liimapinta on jotain bitumia tai butyylikumia ja toisella puolella on alumiinifolio. Se tarttuu kattoon kuin tauti ja sillä voi tiivistellä ja liimata erilaisia muotoja, joiden päälle tulee sitten varsinainen huopa. Ei tainnut olla juuri tuota teippiä, mutta tuo nyt oli lähin linkki vastaavasta tuotteesta joka pikagooglauksella löytyi:
http://www.nchsuomi.fi/tuote_kd/BM%20400.pdf
Tötteröiden teossa sitten tietysti auttaa lämpö. Kuumailmapuhaltimellakin pärjää, mutta toho on parempi. Jos pelottaa että talo palaa niin läpivientikappaleen voi tohottaa lämpimäksi siinä tasaisen vanerin päällä ja nostella lämpöisenä paikalleen eikä puhallella kappaletta siinä läpiviennin päällä. Paikallista lämmitystä tarvitsee joskus vielä, mutta ei aina.
Jos nyt oikein jänskättää että meneekö ne tötteröt oikein, niin jämävanerista ja putkenpätkästä on helppo tehdä alas "näköistötterö" jonka kanssa mallaamalla leikkaa läpivientikappaleet. Kun tein omaa tiilikattoani niin jaksoin katonharjaa sommitellessa juosta parikymmentä kertaa ylösalas katonlapetta sovittelemassa tiiliä kohdalleen ennen kuin nöyrryin käyttämään tunnin "koekaton" tekemiseen. Sillä oli hyvä mallata katonharja, testata ruode- ja tiilijaot ja jos siinä nyt tunti menikin sitä laatiessa niin mä kerkisin jo puolitoista ravata sitä kattoa edestakaisin tiilet ja työkalut sylissä.
Semmoinen itsestäänselvä vinkki vielä että jos vaan voit niin katso ettei kolmiorimat mene läpiviennin kohdalle, eli siirrä joko läpivientiä tai rimaa. Muuten hommasta ei tule kunnollista. Jos tuntuu että läpiviennin siirto on iso homma niin vielä hankalampi on tehdä läpivienti ihan kolmiorimaan kiinni tai sen päälle.
Pekka
P.S. laitetaas kuva tosta mun tiilihäkkyrästä. eihän se tähän suoraan kuulu, mutta onpahan vaan esimerkkinä ettei siihen paljoa aikaa ja tupakkia tarvinnut laittaa.
