Varoitus osaamattomasta sähkötyöstä Itä-Suomi

[Juha_P]

Vapaassa markkinataloudessa firma voi pyytää matka-ajasta, matka-kilometreistä ja yleensäkin työajasta ihan mitä haluaa.
Asiakas sitten joko tilaa homman (noilla hinnoilla) tai ei. Hinnat ohjautuvat kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Ja toisaalta kyllä se AY-liikekin kiristää TES-neuvotteluissa ihan jokaisen euron ja edun mikä vain otettavissa on.

[lapanen]

Vapaassa markkinataloudessa firma voi pyytää matka-ajasta, matka-kilometreistä ja yleensäkin työajasta ihan mitä haluaa.
Asiakas sitten joko tilaa homman (noilla hinnoilla) tai ei. Hinnat ohjautuvat kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Menee OT:ksi, mutta komppaan lainausta. Jos itse pyytäisin tarjousta säikeen aloittajan haluamista hommista, niin tottamooses haluaisin tarjouksen kirjallisena ja eriteltynä, tyyliin työ, tarvikkeet ja km-korvaus. Km-korvauksen hyväksyisin maksimissaan verottajan määräämän taksan mukaan. Eihän taksikuskikaan hinnoittele sen mukaan onko pappi, presidentti vai laitapuolen kulkija kyydissä. Se on palvelun tarjoajan ongelma, jos ei saa työkeikkoja niin läheltä, että joutuu km-korvauksilla itsensä hengissä pitämään.

[tarpola]

Kyllähän se työ joskus menee hyväntekeväisyyden puolelle, tuskin sentään sosialismin. Jos markkinatalouden oppien mukaan mentäisiin, eipä täälläkään tulisi kallista aikaa tärvättyä. Ja toki minäkin hinoittelun osaan, vaikka aina en kaikkia taitoja halua käyttää. Sinänsä alkoi vaan kiinnostaa tuo 2,5-kertainen verottajan kilometrikorvaus "normaalina" ammattimiehen veloituksena, että millä keinoin sitä perustelisi, jos joskus huvittaisi vetää taksat kattoon.

Kysynnän ja tarjonnan mukaan hinnat ohjautuvat täydellisesesti toimivilla markkinoilla, mutta sellaisia ei ole vielä tullut vastaan. Joskus asia on vain saatava tehtyä, ja kilpailuttamiseen ei ole aikaa. Tai on liikaakin, ja tarjouksen tekemiseen ja neuvottelemiseen menee aikaa kohtuuttomasti työhön nähden – ja sitten saa kuulla että on ollut vain yksi kymmenestä tarjoajasta, ja oikeastaan hintaa kysyttiin vain siksi että varmistuttiin että jo valittu tekijä on hinnoiltaan kohtuullinen. No joo, menee taas ot:ksi. Sikäli ei että jos tekeminen on hankalaa niin teettäminen se vasta konstikasta on, eikä sen hallitsemiseen taida olla oikotietä. Nuo reklamoinnit ja kirjatut kirjeet saati oikeuteen meno ovat sellaisia energiasyöppöjä että niistä kannattaa irtaantua vaikka vähän tappiollakin. Minkä vilunkivillet tietysti hyvin tietävät: alle tonnin kuprussa ei uhri oikein muuta voi kuin ottaa opikseen. Ja jakaa oppia ehkä muillekin, kuten ketjun aloittaja ansiokkaasti on tehnytkin.

[Zaffodi]

Älkää muuten nyt sotkeko verottajan km-korvausta palkansaajalle yrittäjän laskuttamaan km-korvaukseen. Jos vaikka se työntekijä ajelee omalla autollaan niin hänelle yrittäjä maksaa tuon verottajan korvauksen. Jotta sen voi maksaa pitää se laskuttaa ja alv päälle koska kyse ei enää yrittäjän laskuttamana olekaan verottomasta korvauksesta. Ja kuka hullu laskuttaa nollakatteella? Eli yrittäjän katteellinen km-korvaus on verottajanx2+alv, noin niiku karkeesti eli 1,11e/km.

[Juha_P]

Sinänsä alkoi vaan kiinnostaa tuo 2,5-kertainen verottajan kilometrikorvaus "normaalina" ammattimiehen veloituksena, että millä keinoin sitä perustelisi, jos joskus huvittaisi vetää taksat kattoon.

Sesonkiaikana perusteluna voisi olla tarjoajan puolella seuraavanlainen ajatuskulku:" Äh, taas tommonen maakuntakeikka. Pannaan sille niin kova hinta, että jos se silti tilaa niin kannattaa mennä" .

Jos taas tarjouspyynnössä on rajattu km.korvaus verottajan määrittelemään ja alalla töitä on jonossa niin mahtaako niitä tarjouksiakaan tulla

Lama-aikana tilanne voi sitten olla päinvastainen.

Tekijän joko saa asettamillaan ehdoilla tai sitten ei saa. Ja myös toisinpäin. Urakan joko saa tehdäkseen asettamillaan ehdoilla tai sitten ei saa.

[markokoo]

Sinänsä alkoi vaan kiinnostaa tuo 2,5-kertainen verottajan kilometrikorvaus "normaalina" ammattimiehen veloituksena, että millä keinoin sitä perustelisi, jos joskus huvittaisi vetää taksat kattoon.

Mitäs verottaja tuohon liittyi? Aika selvästi sanottiin että firma x laskutti asiakasta y tuolla hinnalla, oletettavasti tuo hinta oli arvonlisäverollinen. Tämä on täysin ostajan ja myyjän välinen sopimusasia. Tällä firma sitten kattaa kulujansa ja verottaja toki on kiinnostunut että firman toimet menee säädösten mukaan, mutta eipähän tuossa mitään muuta eroa ole siihen verrattuna että asennettuihin putkiosiin laitetaan katetta tietyllä prosentilla. Vastaavasti asiakas voi yrittää sopia yrityksen kanssa että kilometrejä ei veloiteta ja tuntihinta on 30 e, yhtä pätevähän sekin on jos sopimukseen pääsevät.

Kaiketi ajat nyt takaa, että tuo liittyisi jotenkin verottajan määrittelemäänn työntekijälle verovapaasti maksettavaan kilometrikorvaukseen. Näinhän ei luultavasti ole, eiköhän tuo firman auto ole millä ajellaan. Jos se kuitenkin olisi jonkun työntekijän auto, niin voihan firma maksaa siitä työntekijälle tuon verovapaan kilometrikorvauksen eikä siitä asiakkaan sen kummemmin tarvitse tietää kuten ei hän tiedä muutenkaan putkiliikkeen kulurakenteesta.

Mutta siis sopimuksiinhan nuo asiat liittyvät. Eikä kannata sekottaa sitä että mitä a) asiakas ja yritys sopivat ja b) yritys on sopinut työntekijöidensä kanssa. Jälkimmäiseen vaikuttaa mm työehtosopimukset, jotka ovat alakohtaisia ja niissä saattaa olla tarkentavia säädöksiä - osa aloista on yleissitovan sopimuksen piirissä ja osa ei.

[lapanen]

Kaikista kirjoituksistanne huolimatta en vieläkään ymmärrä, kuka/mikä voi olla niin menestynyt yrittäjä aiheuttaakseen asiakkaalleen pahan mielen laskutuksellaan tai palvelullaan? Kannattaisi vaikka aluksi lukea Philip Kotler:in "Marketing management" - kirjaa ja oppia kuinka kalliiksi tulee menetetyn asiakkaan takaisin saaminen, hän kun kertoo huonosta palvelusta keskimäärin kolmelletoista ihmiselle. Sen jälkeen kannattaa miettiä, miksi yritys ei menestykään.

[markokoo]

Kaikista kirjoituksistanne huolimatta en vieläkään ymmärrä, kuka/mikä voi olla niin menestynyt yrittäjä aiheuttaakseen asiakkaalleen pahan mielen laskutuksellaan tai palvelullaan? Kannattaisi vaikka aluksi lukea Philip Kotler:in "Marketing management" - kirjaa ja oppia kuinka kalliiksi tulee menetetyn asiakkaan takaisin saaminen, hän kun kertoo huonosta palvelusta keskimäärin kolmelletoista ihmiselle. Sen jälkeen kannattaa miettiä, miksi yritys ei menestykään.

Tässä menee nyt pari kolme asiaa vähän rinnakkain. Tuo mihin kommentoin oli kolmannella sivulla ollut Oululaisen putkifirman veloitukseen liittynyt hintojen päivittely. Kuitenkaan sen suhteen ei ollut esitetty että se olisi poikennut jotenkin sovitusta. Siihen liittyen siis toin esille että nämä asiat ovat vapaasti sovittavissa.

Aloittajan kuvaamassa tapauksessa taasen homma kuvauksen perusteella vaikuttaa kyllä kotikutoiselta. Kuten tuolla todettu niin alvirajan alla pyörittäessä ei kovin merkittävää liiketoimintaa pysty kokopäiväisenä pyörittämään, viitaten siis tuohon "menestynyt yrittäjä" termin käyttöön. Ihan jo sekin on hieman outoa että noin pientä asiaa laskutetaan moneen otteeseen. Mutta eipä tähän ulkopuolelta voi ottaa kovin isosti kantaa.

Mutta se on totta kuten tuossa yllä totesit, että paha kello kauaks kantaa.

[Juha_P]

kuka/mikä voi olla niin menestynyt yrittäjä aiheuttaakseen asiakkaalleen pahan mielen laskutuksellaan tai palvelullaan?

Yrityksikin on niin monen kokoisia. Kotikylän kaikille tuttua sähkö- tai putkimiestä varmasti kiinnostaa kovastikin mitä hänestä kylillä puhutaan ja ajatellaan. Sitten taas jotain monikansallista pörssiyhtiötä ei yksittäisen mökin mummon suivaantuminen harmita yhtään. Kuluvan kvarttaalin marginaaleja vaan pohditaan.

Kaikesta huolimatta tämä keskustelu on pysynyt yllättävän asiallisena.

[tarpola]

Eihän sen km-korvauksen tarvitse liittyä verottajan hyväksymään millään tavalla. Se vain on vakiintunut jonkinlaiseksi yleiseksi konsensukseksi siitä, mitkä ovat auton käytön kustannukset. Jonkun mielestä korvaukset ovat liian suuret ja ne ovat oikeastaan peiteltyä palkanmaksua, toisen mielestä ne eivät kata kustannuksia. Autoissakin on eroja, ja niiden kustannuksissa. Parempaakaan konsensushintaa ei ole tietääkseni keksitty, ja tuohon jos vedotaan niin aika riidaton laskentaperuste tuo kuitenkin on. Ja jos nyt on joku referenssihinta johon molemmat osapuolet voivat kohtuudella tyytyä niin se säästää monelta kyselyltä tai jopa riitelyltä.

Omalla alallani vakiintunut käytäntö on että oma työ laskutetaan sillä hinnalla minkä asiakassuhde ja markkina kestää ja jolla kaupat syntyvät. Ulkopuoliset kulut laskutetaan toteutuneen mukaan. Jos työntekijä on käynyt palaverissa omalla autolla, laskutetaan km-korvaukset jotka on työntekijälle maksettu (alv varmaan pitää laskea siihen päälle, en ole tuosta varma kun en itse noita laskuja tee). Jos matka on tehty junalla niin sitten junalipun hinta sellaisenaan päälle. Ei meillä katetta noista kuluista peritä, ja kulut pyritään pitämään alhaalla niin että ei toisaalta työajassa tule lisäkuluja.

Käsittäisin että aika yleistä on että pääkaupunkiseudulla jos toimitaan niin välttämättä ei niistä kuluista laskuteta, jos kauemmas lähdetään niin sitten erikseen. Sitten on niitäkin jotka laskuttavat parin euron parkkiliputkin monen tonnin sopimuksen päälle. Kukin tavallaan. Tosin useimmat tilaajat kuntapuolella ainakin edellyttävät tarjouspyyntövaiheessa, että matkakustannukset tulee sisällyttää hintaan eikä ylimääräisiä kuluja, laskutuslisiä tms hyväksytä. Ovat tarjoukset sitten ainakin samalla viivalla. Isommissa urakoissa tuo toimii hyvin yksityiselläkin, se että jos sähkäriä tai putkaria tarvitsee silloin tällöin muutaman tunnin kerrallaan, on taas vähän turhan vaivalloista vääntää yksilöityjä tarjouspyyntöjä. Helpompi sitten luottaa ja toivoa että laskutus on kohtuudessa, ja jos ei ole niin kitistä perään tai sitten maksaa ja ottaa ensi kerralla joku toinen. Se on vähän kuin rautakaupassa asioisi: jos tilaa tarjouspyynnön kautta koko kuorman saa "oikeat" hinnat, jos käy nopsasti hakemassa hyllyltä jotain ja maksaa kassaan ei ole kyllä voittoarpaa kädessä.

[Aaltju]

Sekoitetaanpa hyvinkin. Olen kai ollut tyhmä kun omilta asiakkailta olen laskuttanut vain sen 40-50 senttiä mitä se nyt nykyään on. Tai siis työnantajani on laskuttanut. Millä perusteella voisin laskuttaa minäkin tuon 1,2 euroa/km ja vielä täyden tuntipalkan matka-ajasta? Vilpittömästi kiinnostaa kyllä tietää, ja varmasti käytän hyvät argumentit, kyllä mulle aina raha kelpaa.

Lasketaanpa...

1,20 €/km on 0,98 €/km ALV0%

Mikäli oletetaan että verottajan hyväksymä veroton kilometrikorvaus oman auton käytöstä vastaa suurin piirtein auton polttoaine-, kunnossapito- ja pääomakuluja niin voidaan laskea että kulut per km ovat 0,45 € (tämä vastannee aika hyvin keskimääräistä todellisuutta, joku tosin tietysti voi saivarrella omien laskelmiaan jonkin tietyn kulkuneuvon verrattomasta edullisuudesta, mutta verottaja on laskenut 0,45€/km ja sen voi olettaa pitävän paikkansa koska verottajalla ei ole tapana laskea verovelvollisen eduksi yhtikäs mitään).

Näin ollen siis katteeksi jää 0,53 €/km, joka on ihan kohtuullisesti, mutta ei mitenkään ruhtinaallisesti.

Nytpä siis voidaankin miettiä miksi kilometrien pitää tuottaa kate kun kaverin tunneistakin laskutetaan... yllätys yllätys... kilometrit ja kaverin tunnit ovat aivan täysin eri asioita ja toisistaan riippumattomia. Tämä jo yksinkertaisesti siitä syystä 20km pääkaupunkiseudun ruuhkissa on ajassa aivan eri pituinen kuin sama matka navetan ja liiterin väliä suhatessa.

Toinen yksinkertainen syy on: "Business is business, Moses is Moses". Liiketoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä ja toisaalta kukaan ei elä hyväntekeväisyydellä. Tästä syystä on simppeliä, tehokasta ja selkeää eritellä ja hinnoitella kaikki tuotteet ja toiminnot erikseen, siten että jokaisella tuotteella ja toiminnolla on omakustannehinta, jonka päälle lasketaan kate ja alv. Toki tiedän ja ymmärrän että monikaan pienyrittäjä ei näin ajattele tai toimi vaan katteita ja alveja laskellaan takaperin hatusta heitettyjen hintojen pohjalta, mutta isommilta kopioitava tyyli eritellä laskut fiksusti ohjaa edes ajattelemaan laskutusperusteet ja tulonmuodostuksen oikealla tavalla.

Mistäs syystä katteen pitää sitten olla niin iso... tässä jossain viestissä mainittiin putkarin laskutuksen olleen 67 €/h... noh, puretaanpa tätäkin niin ei tarvitse erikseen sitäkin miettiä.

67 €/h on alvittomana 54,47 €/h.

Oletetaan putkarin palkaksi 15 €/h ja lasketaan siihen päälle lomakorvaus sekä lomaraha saadaan suoraksi tuntikustannukseksi 17,73€. Tähän lasketaan sitten päälle henkilösivukulut (jotka ovat noin 23% kokonaispalkasta) jolloin päästään tuntikustannukseen 21,80 €. Näin ollen kapitalistin osuudeksi duunarin selkänahasta revitylle lisäarvolle jää 32,67€/h.

Edellä esitetystä taas voi hyvin helposti nähdä että jos yhtä laskutettavaa työtuntia kohden tulee yksi tunti, jota ei voi laskuttaa niin riistäjä itse sekä mahdolliset firman kiinteitä kuluja aiheuttavat toimihenkilöt jäävät ilman omia henkilökohtaisia palkkojansa ja riistäjä myös menettää muhkeat osinkonsa, eli koron, jota hän halajaa sijoittamalleen pääomalle.

Summa summarum... edellä esitetystä ymmärtänee sen miksi pien- ja mikroyrityksissä paperityöt tuottavat uskomattoman tuskan ja niitä tehdään yöllä vasemmalla kädellä selän takana ja miksi hieman isommassa firmassa pieninkin hyväntekeväisyys johtaa siihen että kusee joko omiinsa tai omistajan muroihin.

joo... ja tyhmyyttä se on asiaakkaalta laskuttaa 45snt/km kun siitä ei jää laskuttajalle edes sitä mitä pitää työntekijälle maksaa.

[Kauppis]

bändiaikoina bussista laskutettiin kymppi/km, tosin markkoina ja nafta oli nykyhintaan nähden melkein ilmaista. Ihan siis siitä, että bändi + tekniikka siirtyy paikalle. Keikkaliksat sitten erikseen.

[Keijo]

Tämä menee perinteisesti ohi alkuperäisestä aiheesta eli siitä että erään sähkömiehen hinta-laatusuhde ei ollut kohdallaan.

Minusta hyvä tapa pohtia kohtuutta on miettiä paljonko pitäisi laskuttaa, että pystyy elämään suunnilleen samalla tavalla kuin normikansalainen. Suomalainen teollisuustyöntekijä tienaa tilastokeskuksen mukaan keskimäärin vähän päälle 3200 euroa kuukaudessa. Työntekijällä on lomaa 5 viikkoa vuodessa ja siihen päälle vielä pekkaset ja ehkä muutama sairaspäivä. Sanotaan vaikka että työtä tulee tehtyä yhteensä 10,5 kuukautta per vuosi. Jos lasketaan että lomarahat on suunnilleen 0,5 kk palkan verran, niin bruttoa työntekijälle tulee vuodessa tasan 40000 euroa. Siihen pitää pistää päälle eläke- ja sotumaksut eli n. 23%, jolloin saadaan 49200 euroa. Firman on pakko pistää siihen ALV päälle (23%), jolloin saadaan 60516 euroa. Tämä summa pitää saada laskutettua asiakkaalta, jotta ei mennä tappiolle. Jos työntekijä on töissä 168 tuntia kuukaudessa (10,5 kk), niin joka ikisestä työtunnista pitää pystyä laskuttamaan 34,30 euroa, jotta saadaan työntekijän kustannukset katettua. Tuohon sitten päälle tulee vielä muut kulut, kuten työkalut, autot, kirjanpito jne. ja jos sattuu olemaan porukka vähän enemmän sairaana, niin kustannukset vain nousee. Harvassa taitaa olla ne omakotikeikan tekijät, joiden jokainen tunti päästään suoraan laskuttamaan asiakkaalta. Epävarmuustekijät kun ovat kaikki firman vastuulla ja ainoa tapa varautua niihin on kerätä se tarvittava puskuri asiakkaalta.

Tuota taustaa vasten en yhtään ihmettele että autossa istumisesta laskutetaan sama taksa kuin muustakin duunista. Olen minäkin maksanut putkimiehelle sekä ajasta (ja enemmän kuin tuon äsken laskemani 34 euroa) että kilometreistä ja ymmärrän miksi, mutta tietysti se aina kirpaisee ja sen takia tee-se-itse henki senkun vain voimistuu...

[markokoo]

Eihän sen km-korvauksen tarvitse liittyä verottajan hyväksymään millään tavalla. Se vain on vakiintunut jonkinlaiseksi yleiseksi konsensukseksi siitä, mitkä ovat auton käytön kustannukset. Jonkun mielestä korvaukset ovat liian suuret ja ne ovat oikeastaan peiteltyä palkanmaksua, toisen mielestä ne eivät kata kustannuksia. Autoissakin on eroja, ja niiden kustannuksissa. Parempaakaan konsensushintaa ei ole tietääkseni keksitty, ja tuohon jos vedotaan niin aika riidaton laskentaperuste tuo kuitenkin on. Ja jos nyt on joku referenssihinta johon molemmat osapuolet voivat kohtuudella tyytyä niin se säästää monelta kyselyltä tai jopa riitelyltä.

Omalla alallani vakiintunut käytäntö on että oma työ laskutetaan sillä hinnalla minkä asiakassuhde ja markkina kestää ja jolla kaupat syntyvät. Ulkopuoliset kulut laskutetaan toteutuneen mukaan. Jos työntekijä on käynyt palaverissa omalla autolla, laskutetaan km-korvaukset jotka on työntekijälle maksettu (alv varmaan pitää laskea siihen päälle, en ole tuosta varma kun en itse noita laskuja tee). Jos matka on tehty junalla niin sitten junalipun hinta sellaisenaan päälle. Ei meillä katetta noista kuluista peritä, ja kulut pyritään pitämään alhaalla niin että ei toisaalta työajassa tule lisäkuluja.

Edelleen puhut mielestäni eri asiasta. Yllä oleva kuvauksesi on hyvin tyypillinen asiantuntijatyön sopimustapa, johon voidaan tarjouksessa tai sopimuksessa viitata esimerkiksi lauseella: "Matkakulut korvataan ylempien toimihenkilöiden matkustussäännön mukaisesti lisättynä arvonlisäverolla. Veloitus matka-ajalta on n % tuntiveloitushinnasta.". Tuosta tulee sitten kätevästi päivärahojen, hotellikulujen yms korvaustapa sovittua.

Tuo siis tosiaan yleensä tarkoittaa sitä että yritys vain hoitaa nuo kulut läpimenokuluna ilman katetta ja toisaalta työntekijä on halukas hoitamaan noita ajoja omalla autolla. Näin siis minäkin toimin. Ainakin isommat firmat ovat kyllä huomanneet tuon että välttämättä ei pitemmistä matkoista kannata maksella kilometrikorvauksia työntekijälle vaan tilata mieluummin autovuokraamosta volkkari.

Edelleen kuitenkin mielestäni outoa verrata tuota käytäntöä vaikkapa putkiliikkeiden omistamien tuota nimenomaista käyttötarkoitusta varten ostettujen autojen veloitukseen, sillä ei niillä ole mitään kovin konkreettista yhtymäkohtaa noihin verottajan laskelmiin työntekijöiden oman henkilöauton käytön kuluista jollain teoreettisilla arvoilla tai parkkilippujen veloitukseen stadissa. Putkiliikkeelle ne autot voivat olla huomattava menoerä ja jotain kautta nekin kulut pitää saada katettua. Jossain hinnoissa ne siis ovat mukana muodossa tai toisessa.

En mitenkään sen kummemmin puolustele noitten firmojen veloitustapoja, mutta ihan eri alan yrittäjän näkökulmasta tässäkin ketjussa ihmetellyt asiat, esimerkiksi että yrityksen pitäisi hoitaa miehet "ilmaiseksi" paikalle ilman kilometri- ja / tai matka-aikakorvauksia, ovat jotenkin kummallisia. Jostain nekin kulut on katettava, joko kalliimpana tuntihintana, tavaroitten myyntinä, toisilta asiakkailta, yrittäjän selkänahasta, veronkiertona tms :) Oma putkimies luultavasti kattoi sen tavaroitten myynnin kautta (ei ollut kilometrejä tai matka-aikoja veloitettu), veloitti meiltä tavaroista -25% ohjehinnasta, oma prosenttinsa luultavasti vähän parempi mutta tuohon olin hyvin tyytyväinen kun oikeat kamat tuli paikanpäälle ja itse tuskin olisin putkiliikkeestä juuri parempaa alennusta saanut.

[mormuska]

Tämän ketjun alkuperäisenä alulle laittajana / kysyjänä voin vain ihmetellä, miten kauas alkuperäisestä ongelmasta keskustelu onkaan levinnyt, varmaan hyvä niin. Ja varmaan noissa kilometrikorvauksissa ym. olisi ihan oikeasti uuden keskustelunavauksen paikka.

Joku ihmetteli alkuperäistilanteen pohjalta sitä, miten herkästi ollaan raastupaan lähdössä pienen 120 euron saatavan johdosta, huomautan että MINÄ en sinne raastupaan ole ollut lähdössä vaan ilmeisesti joku kirjoittaja tässä jossain välissä. Minä olen tarjonnut tuolle lypsäri-sähkärille mahdollisuutta tulla vastaan tuossa alkuperäisessä 1031 euron laskussa, vaikkapa vain muutamalla empatian sekä asiakaspalveluhenkisyyden maustamalla kympillä, jolloin asia olisi ollut puoleltani ok ja olisin maksanut tuon viimeisen laskun nätisti ja söpösti. Nyt kuitenkin kun tuota kädenojennusta en yrittäjältä saanut - ja huom. OLEN YRITTÄNYT PUHUA HÄNELLE SUORAAN SEKÄ KIRJEITSE, kuluttajaviranomainen on tullut kuvioon vasta negatiivisen palautteen jälkeen - nyt tämä asia on kuluttaja-asiamiehen käsissä ja lupaan olla maksamatta viimeistä osalaskua, kunnes asia on selvä.

Kuluttajaviranomainen on saanut asiasta laskut, reklamaatiot ja vastineet ja tullut tuekseni monellakin tavalla. Viimeisen keskustelun valossa näyttää siltä, että minulla olisi perusteita jättää tuo viimeinen lasku kokonaan maksamatta eli niin ollen 120 euron vaatimani hyvitys onkin muuttumassa 270 euron hyvitykseksi, aika näyttää miten käy. Mutta tiedoksi palstaa lukeville yrittäjille (itsekin olen yrittäjä): muistakaan vanha totuus: ASIAKAS ON AINA OIKEASSA (vaikkei olisikaan) ; niin tiukkaa tilannetta EI VOI syntyä, ettei yrityksellä ole varaa antaa asiakkaalle edes hyvän mielen vastaantulona pienen pientä hyvitystä sekä vanhanaikaista "tilanteen pahoittelua", sehän ei maksa mitään. JOs itse saisin yrittäjänä asiakkaalta valituksen vaikkapa tuotteen laadusta tai hinnasta laatuun nähden, täältä lähtisi välittömästi joko korvaava tuote tai hinnanalennus sekä kaunis kortti pahoitteluineen, ja olen itse todella PIENI yrittäjä (lv alle 12.000 euroa/ vuodessa), mutta siihen pitää yrittäjällä kuin yrittäjällä olla varaa. SIIS MIHIN ON HÄVINNYT OIKEA YRITTÄJÄ- JA ASIAKASPALVELUHENKI????? Enää ei ole mitään väliä sillä, tuliko työ tehtyä ja miten ja saiko asiakas sitä, mitä lähti teettämään vaan ainoa pointti on, että saiko yritys lypsettyä kaiken mahdollisen ko urakasta ja eurot pois.

Tiedoksi muillekin raksaurakoitsijoiden ihmettelijöille: lain mukaan tiettyä rakennuspalvelua tarjoavalla yrittäjällä on oltava tuon ko työn vaatimat perustarvikkeet ja työkalut MUKANAAN ja hallussaan niin että niitä ei tarvitse hakea / tilata kilometrien päästä asiakkaan kustannuksella tai -herra nähköön- lainata asiakkaalta, kuten omassa tapauksessani kävi, kun sähköasentaja lainaili porakonettani. Jokaista nippeliä ei pidä joutua haalimaan kyliltä vaan putkimiehellä pitää olla putkimiehen kamppeet ja sähkömiehellä sähkömiehen kamppeet.

Joku viittasi tuolla kotitalousvähennykseen, mulle tuollaisella ei ole mitään merkitystä sillä yksinhuoltajana/yrittäjänä kuulun kaikkien köyhyysrajojen alapuolella ja veroja ei sentään tule maksettavaksi kovin paljon, omavastuu osuus jää kuitenkin maksettavaa. Ja se että jostain saa kotitalousvähennystä ei poista sitä epäkohtaa, jos yrittäjä laskuttaa olemattomista töistä. Kaikelle rahalle on todellakin ihan oikeaa käyttöä kuten jokainen remontin ja perheen kanssa keplotteleva tajuaa. Ja jos joku vastaavan kohteeksi joutunut voi saada soskusta jotain apua remppalaskun maksamiseen, hyvä niin, itse en saa sieltä senttiäkään , koska olen yrittäjä.

Joku epäili, että olen "ammatikseni" hankala, kun osaan tätä asiaa näinkin pyörittää...Niinpä niin, tässä maassahan yleensä käy niin että kun köyhä turpiinsa saanut lähtee apua hakemaan tai etujaan ajamaan niin hänestä tehdäänkin tarinan pahis ja yleinen lynkkausmieliala teilaa senkin kurjan pois päiväjärjestyksestä. En tosiaankaan ole ammattilainen näissä asioissa, mutta olen korkean koulutuksen saaneena suht hyvä omaksumaan asioita ja myös kirjoittamaan, niin kuin muuten melko moni näillä sivuilla kirjoittava henkilö. Tietoahan on maailma pullollaan ja on mahtava että jaamme sitä täällä keskenämme. Se miksi vaikutan ehkä hieman hyökkävältä johtuu siitä, että tämä tapaus on jo toinen lyhyen talonomistajuuteni aikana, puoli vuotta sitten minulle suositeltiin museotoimen puolelta tekemään hirsien vaihtoa eräs henkilö, joka pystyi kyllä purkamaan lahot hirret avustuksellani pois, mutta ei jatkamaan töitä niin että tilalle olisi saatu uudet hirret. Hänellä ei ollut tarvittavia karkeatyökaluja, eikä esim. moottorisahaa eikä kykyä sen käyttämiseen, kun sellaisen hänelle hankin ja jotenkuten käyntiin sain. Hän työskenteli käsisahalla 6 " hirsien kimpussa ja kehui että meneehän se näinkin, lopulta vastaan tuli semmoinen paikka, jossa olisi tarvittu oikeita kirvesmiehen raakataitoja. Tulos: maksettua palkkaa 298 euroa, kolmelta päivältä. Työn seurauksena ikkunat poistettu talon toisesta päästä noston takia, pari hirttä nykerretty seinästä pois, hän ei osannut asialle mitään eikä paikalle saatu siihen hätään tekijää. Olemme siis tyttäreni kanssa asuneet tämän talven vanhassa talossa, jonka toisessa päässä ei ole kuin muovit ikkunoissa, onneksi päätyä voi pitää kylmillään ja yhdessä lämpimä puolen seinästä puuttuu hirsiä muutaman metrin matkalta. Seinä on tuettu ja villoitettu tanakasti ja lumettu ulkoa hyvin. Mutta että näin.

En lähtenyt valittamaan tuosta ihmisestä enkä kielinyt paikalliselle museotoimelle, koska hän on todellakin tehnyt parhaansa on mukava ihminen, taidot vain eivät riittäneet, enkä hennonut olla laskuakaan maksamatta.

Mutta kun tällaiseen tilanteeseen tulee sitten tuollainen sähkömies vedättämään perhettä, joka asuu rikkipuretussa talossa ja jo kertaalleen turhasta maksaneena, niin katson että minulla on kyllä oikeus tarttua kohta vaikka haulikkoon. Ja ketä tässä uskaltaa enää kutsua remonttia tekemään????

Tiedoksi kaikille, että tämä sähkäri-asia on "korkeimman" kädessä ja että en anna periksi. Kiitos kaikille. Lopetan ketjun osaltani tähän.