jokihuoko kirjoitti:ts. antura ja irroituskaista jäävät paistamaan muutaman sentin matkalta seinän vierestä
Tämähän on itseasiassa aika yleinen tilanne/ongelma. Kuinkas muut ovat sen ratkaisseet?
Miten meinaat lattian pinnoittaa? Eihän se lattia enää kuivuttuaan paljoakaan elä vaikka uiva onkin. Voisiko sen saumakohdan yli vetää vaan kylmästi jonkun kuitupitoisen tasotteen.
Mulle tulee sama eteen saunassa piipun ympärillä kun jätin vanhaa lattiaa anturaksi hormiryhmälle ja palosiivelle.
Ei oikeastaan ole vielä ajatusta lattiapinnoitteesta... Jokin edullinen pinnoite / kylläste (?) siksi aikaa että lattiaa voi käyttää vuoden pari ja jos mitään kosteusropleemia ei ilmene niin sitten ehkä jokin "oikea" lattia. Jätettäisiin siis näillä näkymin lattiat ja seinän kivipinnoiksi ekan vuoden, pari niinku tarkkailumielessä, ei ainakaan tammiparkettia ennen kuin näkee miten homma kosteusteknisesti toimii 8--D.
ostin jo muutes pari säkkiä tuota tiilitasoitetta jotta pääsen vähäsen tuosta seinän tasoituksesta kärryille ja kuinka paljon sitä menee seinälle, saas nähä kuinka käy 8)
Tähän aiheeseen palatakseni, tuo tiilitasoite olikin muuten erinomainen ratkaisu... se tilkitsi rivinteerauksessa olevat ylimääräiset rakoset ja ennen kaikkea paljasti seinästä missä kohtaa oli vielä enemmänkin kosteutta. Noiden kohtien ulkopuolelta seinän vierestä löytyi selkeitä kosteusongelmia jotka saatiin taklattua salaojittamalla ja kohdistamalla rännit oikeaan paikkaan!
Nyt suuri osa kellarin lattiasta on valettu ja lattiassa on varovainen lämpökin jo; kellarissa on minimaalisella lattialämmöllä 17 astetta vaikka ulkona on -10C ja sekä tiili- että betoniväliseinät kuivia :)
Vaikka fuktisolit seinän ulkopuolella ja lattian alla, kapilaarista kosteutta tahtoo kuitenkin nousta rivinteeraukseen. Toisaalta pesutiloissa syntyy kosteutta/roiskeita. Ajattelin ensin sementtipohjaisella tiilitasoitteella tasoittaa ja sen jälkeen maalata kalkkimaalilla. Lattia pitäisi vesieristää ja laatoittaa. Onko tuotesuosituksia?
mvi kirjoitti:Vaikka fuktisolit seinän ulkopuolella ja lattian alla, kapilaarista kosteutta tahtoo kuitenkin nousta rivinteeraukseen. Toisaalta pesutiloissa syntyy kosteutta/roiskeita. Ajattelin ensin sementtipohjaisella tiilitasoitteella tasoittaa ja sen jälkeen maalata kalkkimaalilla. Lattia pitäisi vesieristää ja laatoittaa. Onko tuotesuosituksia?
En ole itse koettanut, mutta kuulemma tuo kalkkimaali olisi hyvä ratkaisu tuommoiseen meidänkin kellariin kun seinässä on vaihtelevasti tiiltä, betonia, laastia, säästöbetonia sun muuta. Kiinnostaisi itse tietää kuinka paljon tuota kalkkia loppujen lopuksi sitten tarttuu... kun tarkoitus on tehdä esim lasten pelihuonetta tms tuonne kellariin niin mahtaako kaikki olla sitten yltä päältä kalkissa 8)
Antiikkilaastihan se taisi Juhalla olla. Itsekin ajattelin lähtä tuolle antiikkilaastilinjalle osassa seiniä... ja osa jo maalattu menee maalaukseen. Tein jo yhden takankin pinnoituksen mökille jo tuolla antiikkilaastilla ja harjalla siihen kuvion pintaan. Oli helppoa ja nopeaa vaikka oli 8-kulmainen uuni ja kulmissa omat ongelmansa.
Jotenkin tuo harjaaminen minusta tuntui suoraviivaisemmalta ja helpommalta kuin hiertäminen... kunhan harja vain on oikeanlainen eikä liian kova eikä liian pehmeä. Lienee tämäkin makukysymys kumman valitsee :)
Tiilitasote on alla ja antiikkilaasti kahteen kertaan pintana. Kokeilin eri tapoja pinnan tekemiseen ja muovihiertimellä sain tasaisimman mutta kumminkin elävän pinnan. Isoissa seinissä mulla oli isäukko kaverina. Isä levitti laastia ja minä tulin hiertimen kanssa perässä. Kyllä se yksinkin sujuu mutta kaveri helpottaa hommaa kun hiertäjä voi vain keskittyä pinnan tekemiseen.
Laastia on kahta karkeutta. 0.6mm ja 1.5mm. Niillä saa erillaisia pintoja ja voi tehdä niinkin, että karkea pohjalle ja toinen kerros hienolla. Siitäkin tulee omanlaisensa pinta.
Mutta kuten sanottu, yksi tykkää harjata ja toinen hiertää.
Ikkunan ja ovenpielet tein luja-levystä. Ne on saneerauslaastilla ja pitkillä harvakierteisllä ruuveilla siporexsissä kiinni.
Pitääpä oikein kiittää tätäkin keskustelua, antiikkilaastillahan tuosta kellarin vanhasta mineraalien värittämästä tiiliseinästä saatiin oikein edustava ja valoisa. Varmuudeksi sivelin dispersiota alle sitomaan pölyä ja laastia seinään ja tuntui siitä olevan ainakin henkinen apu mielenrauhan kannalta :D
En vetäissyt itse asiassa kuin yhden kerroksen tuota antiikkilaastia; karkeille pinnoille enemmän ja sileille vähemmän... sillä sain pinnasta jäämään elävän näköisen niin että muodoista näkee hiukan vanhojen pohjamatskujen muotoja. Kun ei koettanutkaan tehdä noista perunapelloista liian tasaisia niin ei tarvinnut stressata alkuunkaan siitä näkyykö jostain kohtaa jokin läpi vai ei :)
Juha_P kirjoitti:
Tiilitasote on alla ja antiikkilaasti kahteen kertaan pintana. Kokeilin eri tapoja pinnan tekemiseen ja muovihiertimellä sain tasaisimman mutta kumminkin elävän pinnan. Isoissa seinissä mulla oli isäukko kaverina. Isä levitti laastia ja minä tulin hiertimen kanssa perässä. Kyllä se yksinkin sujuu mutta kaveri helpottaa hommaa kun hiertäjä voi vain keskittyä pinnan tekemiseen.
Kertokaapa rapparit kuinka pian hiertämiseen pitäisi levittämisen jälkeen ryhtyä. Otin tuossa ensimmäiset tuntumat rappaamiseen lääppimällä kalkkisementtilaastia 65/35 muurin pintaan (1,2mm raekoko) ja muuten homma meni ok, mutta hiertämisen kanssa oli ihmettelyä. Ilmeisesti annoin kuivua liikaa kun jälki oli paikoin ikäänkuin madonsyömää, eli kivet lähtivät pyörimään mukana ja uursivat pintaan syviä juovia. Toisaalta kun kokeilin tuoreempaa pintaa hiertää, ei sekään oikein sujunut kun hierrin tahtoi viedä laastia mukaansa. Nyt olisi vinkit tervetulleita kun kokeilen pikapuoliin uudelleen.
No kun postaustani lainaat niin kommentoin vaikken todellakaan ole rappari taidoiltani.
Oman kokemuksen mukaan tekniikka riippuu paljon emmeistä. Antiikkilaastilla olen vain pinnoittanut eli raekoko oikeastaan määrää kerroksen paksuuden ja hierrin ottaa ylimääräisen mukaansa. Hiertämisen olen tehnyt heti märkään laastiin kun pinta on vielä "auki" kuten maalatessa. Ne jyvien mukana pyörimiset peittyy sitten kun vetää toisen kerroksen.
Rappauslaastin kanssa taas olen vetänyt paksuhkon kerroksen, noin sentin. Hierto vasta sitten kun laasti alkaa kuivua. Hierrin ikäänkuin hioo pinnan suoraksi ja jätökset varisevat jauhona alas.
Mutta nämä ovat vain harrastajan itse kokeilemia tekniikoita, joille ammattimies varmaan nauraa. Ja saakin nauraa.
