Olen tekemässä (urheilu)seurassani kartoitusta muiden seurojen tapoja toteuttaa talkoita ja "talkoopisteytystä" ja ajattelin täältä löytyvän ihmisiä, joilla voisi olla kokemusta aiheesta =) Seurassamme tehdään talkootöitä erilaisissa tapahtumissa, siivouksessa ja välineistön kunnostuksen puitteissa ja olemme miettimässä talkoopisteytystämme uudelleen. Kuten moni muukin seura, olemme riippuvaisia talkootyöstä.
Voit vastata kyselyyn tähän topicciin tai yv:llä, olen alle kerännyt työryhmämme mietteitä aiheesta kysymyksinä, joihin toivoisimme vastauksia. Voit vastata kysymyksiin suoraan tai kertoa omin sanoin.
Paljonko talkootyötä seuranne tarvitsee? Kuinka suuri seuranne on? Onko seuralaisia helppo saada mukaan talkootöihin?
Millä tavalla seurassasi on talkootyöt järjestetty? Onko seuralaisilla talkoovelvoite (tietty määrä talkootyöpisteitä tai -tunteja kaudessa/vuodessa)?
Mitä hyötyä seuralaiset saavat talkoovelvoitteen täyttämisestä? Onko vastaavasti haittaa, jos ei pysty velvoitetta täyttämään?
Onko erilaisilla seuralaisilla erilaisia talkoovelvoitteita? (Hallituksen jäsen, ohjaaja, "rivijäsen", aikuiset, lapset/nuoret).
Voiko joku muu kartuttaa talkoopisteitä seuralaisen piikkiin (esim. seuraan kuulumaton puoliso mukana talkoissa)?
Mitä positiivista näet seurasi tavassa teettää talkootöitä seuralaisilla? Entä onko negatiivisia puolia? Miten kehittäisit talkootyön toteutusta seurassasi? Mikä olisi unelmatilanne?
Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!
Seurojen talkootyöt
Seurojen talkootyöt
Ilman haaveita ei voi olla päämäärää, jonka toteutumista odottaa joka päivä.
Re: Seurojen talkootyöt
Hankala aihe. Pari lähtökohtaa, jotka mielestäni on huomioitava:
Talkoot on määritelmällisesti vastikkeetonta vapaaehtoistyötä. Siitä seuraa, että
1. Velvoitteellinen osallistuminen johonkin muuttaa työn joksikin muuksi kuin talkoiksi. Tämä ero on yleensä syytä pitää mielessä.
2. Jos seuran jäsen saa talkootyöstä suoranaista taloudellista hyötyä (muu kuin talkookahvit, soppatykki tms), esim. alennusta jostain maksusta verrattuna seuran normaaliin maksuun, kyseessä ei ole talkootyö, ja periaatteessa isommassa mittakaavassa siitä saattaa verottajakin kiinnostua.
Oman kokemuksen perusteella seuroissa ja yhdistyksissä toiset osallistuvat talkoisiin innokkaammin kuin toiset - aina. Seuran koosta, talkoolaisten innostuksesta ja motivaatiosta, töiden määrästä jne. riippuen tämä voi aiheuttaa enemmän tai vähemmän mielipahaa ja jopa kärjistyneitä riitoja erilaisine seurauksineen. Toisaalta samat seuraukset ovat mahdollisia myös, jos talkoisiin pyritään pakottamaan. Oma suositukseni on, että jos jotain pisteytys- tai muuta tasoitusmallia rakennatte, teette siitä vain niin tiukan ja laajan kuin mahdollisimman suurella konsensuksella saatte. Jos yritätte tehdä siitä liian tiukan, kasvavat riskit yllä mainittuihin ongelmiin. Ja olkaa valmiita tarkistamaan sitä mallia (tai jopa hylkäämään sen) kokemusten perusteella 1 - 2 kauden jälkeen. Liian tiukat talkoosäännöt voivat aiheuttaa suurempia ongelmia kuin nykyinen tilanne. Ja taloudelliset kepit ja porkkanat aiheuttavat helposti suurempia ristiriitoja kuin tehtyjen töiden määrän vertailu.
Kysymyksestä ei ilmene, onko kyse seuran sisäisistä talkoista (omien tilojen, kaluston jne. ylläpito ja vastaavat työt), vai esim. talkoot, joiden tarkoituksena on hankkia seuralle rahaa tai muuta hyötyä. Kannattaisi ainakin miettiä, pitäisikö näitä käsitellä eri tavalla.
Yksi tapa saada talkootyöt sujuvammin tehtyä, on jakaa jäsenet kiinnostuksen, osaamisen, sopivuuden jne perusteella työryhmiin: siivous, rakennus, istutukset, kanttiini... Motivaatio voi olla parempi ja pienemmissä ryhmissä töiden koordinointi on helpompaa ja positiivinen sosiaalinen paine voi toimia paremmin. Ja ryhmien välillä ei sitten vertailla töiden määrää!
Ja varsinaisiin kysymyksiin: Niissä seuroissa/ yhdistyksissä, joihin olen kuulunut, talkootöiden määrä on vaihdellut, mutta yhdessäkään ei ole velvoitteita ollut, ei keppiä eikä porkkanaa. Näistä on keskusteltu, mutta mm. edellä mainituista syistä niitä ei ole toteutettu. Tietysti seurat ovat kooltaan, rakenteeltaan ja toiminnaltaan erilaisia, samoin kuin jäsenistöissäkin on monenlaisia eroja. Siksi minäkin mielelläni lukisin, jos jossain on menestyksellisesti ketjun aloittajan tarkoittamia järjestelmiä toteutettu.
Äidilläni on tapana sanoa:"Laiska töitään lukee".
Talkoot on määritelmällisesti vastikkeetonta vapaaehtoistyötä. Siitä seuraa, että
1. Velvoitteellinen osallistuminen johonkin muuttaa työn joksikin muuksi kuin talkoiksi. Tämä ero on yleensä syytä pitää mielessä.
2. Jos seuran jäsen saa talkootyöstä suoranaista taloudellista hyötyä (muu kuin talkookahvit, soppatykki tms), esim. alennusta jostain maksusta verrattuna seuran normaaliin maksuun, kyseessä ei ole talkootyö, ja periaatteessa isommassa mittakaavassa siitä saattaa verottajakin kiinnostua.
Oman kokemuksen perusteella seuroissa ja yhdistyksissä toiset osallistuvat talkoisiin innokkaammin kuin toiset - aina. Seuran koosta, talkoolaisten innostuksesta ja motivaatiosta, töiden määrästä jne. riippuen tämä voi aiheuttaa enemmän tai vähemmän mielipahaa ja jopa kärjistyneitä riitoja erilaisine seurauksineen. Toisaalta samat seuraukset ovat mahdollisia myös, jos talkoisiin pyritään pakottamaan. Oma suositukseni on, että jos jotain pisteytys- tai muuta tasoitusmallia rakennatte, teette siitä vain niin tiukan ja laajan kuin mahdollisimman suurella konsensuksella saatte. Jos yritätte tehdä siitä liian tiukan, kasvavat riskit yllä mainittuihin ongelmiin. Ja olkaa valmiita tarkistamaan sitä mallia (tai jopa hylkäämään sen) kokemusten perusteella 1 - 2 kauden jälkeen. Liian tiukat talkoosäännöt voivat aiheuttaa suurempia ongelmia kuin nykyinen tilanne. Ja taloudelliset kepit ja porkkanat aiheuttavat helposti suurempia ristiriitoja kuin tehtyjen töiden määrän vertailu.
Kysymyksestä ei ilmene, onko kyse seuran sisäisistä talkoista (omien tilojen, kaluston jne. ylläpito ja vastaavat työt), vai esim. talkoot, joiden tarkoituksena on hankkia seuralle rahaa tai muuta hyötyä. Kannattaisi ainakin miettiä, pitäisikö näitä käsitellä eri tavalla.
Yksi tapa saada talkootyöt sujuvammin tehtyä, on jakaa jäsenet kiinnostuksen, osaamisen, sopivuuden jne perusteella työryhmiin: siivous, rakennus, istutukset, kanttiini... Motivaatio voi olla parempi ja pienemmissä ryhmissä töiden koordinointi on helpompaa ja positiivinen sosiaalinen paine voi toimia paremmin. Ja ryhmien välillä ei sitten vertailla töiden määrää!
Ja varsinaisiin kysymyksiin: Niissä seuroissa/ yhdistyksissä, joihin olen kuulunut, talkootöiden määrä on vaihdellut, mutta yhdessäkään ei ole velvoitteita ollut, ei keppiä eikä porkkanaa. Näistä on keskusteltu, mutta mm. edellä mainituista syistä niitä ei ole toteutettu. Tietysti seurat ovat kooltaan, rakenteeltaan ja toiminnaltaan erilaisia, samoin kuin jäsenistöissäkin on monenlaisia eroja. Siksi minäkin mielelläni lukisin, jos jossain on menestyksellisesti ketjun aloittajan tarkoittamia järjestelmiä toteutettu.
Äidilläni on tapana sanoa:"Laiska töitään lukee".
Re: Seurojen talkootyöt
meidän sukellusseurassamme on n.50 jäsenta ja talkoo työtä on satunnaisesti tarjolla.yleensä kesäisin uimarantojen putsausta lähinnä.talkoihin osallistuu lähinnä muutenkin aktiiviset toimijat jotka ovat monesti myös hallituksen jäseniä.mitään korvauksia tai pisteitä ei jaeta ja joskushan se korpeaa mutta silloin on vaan korjattava omaa asennetta ja ajateltava sitä yhteistä menestystä.tekee nykyihmiselle hyvää että on vielä edes jossain mahdollisuus tehdä jotain yhteiseksi hyväksi ja tosiasiassa itsekin saa paljon vaikkei sitä aina nähdä osaakkaan.tietty jos porukka on iso ja kaikki hommat jää kouralliselle toimijoita ei sekään oikein mene. 