Rintamamiestalolaisten koirat
-
Paula
Rintamamiestalolaisten koirat
Tuli mieleeni udella millaisia koiria rintamamiestaloissanne asuu? Kehuisitko oman koirasi tässä?
Meidän perhe (lapset 8, 6 ja 2) miettii parhaillaan koiran hankintaa (suomenlapinkoira tällä hetkellä listaykkönen) ja kaikki aiheeseen liittyvä kiinnostaa.
Viimeksi muokannut Paula, Pe Loka 20, 2006 16:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Älkää hankkiko koiraa. Meillä on seefferi. Ei oo kun harmia ;)
Koiratarhoja voi kysellä myös http://www.koirahakki.com ei ole halvin mutta varmasti paras. Tosin voi olla että myy "eioota" kun ei ehdi kai tekemään niin paljoa kuin tilauksia olisi.
Koiratarhoja voi kysellä myös http://www.koirahakki.com ei ole halvin mutta varmasti paras. Tosin voi olla että myy "eioota" kun ei ehdi kai tekemään niin paljoa kuin tilauksia olisi.
Älkää hankkiko koiraa kotiin, jossa on alle kouluikäisiä lapsia. Koiraa käy sääliksi.. Muutenkin lapsiperheessä koira jää helposti vähän heitteille, kun elämässä on niin paljon muutakin
Tehkää diili jonkun naapurin kanssa, että lapset saavat käydä koiraa ulkoiluttamassa päivittäin. Ei kestä kiinnostus montaa viikkoa, kun selviää, että ulkoilutus ei olekaan mikään 5 minuutin juttu, vaan vähintään puoli tuntia...
-
Paula
^ Kipsulle: kiitos kommentistasi. Meidän tapauksessa huolesi lienee aiheeton. Olemme hankkimassa koiraa meille aikuisille ja meidän aloitteesta, lapsilta ei tämän koko luokan asioita/hankintoja kysellä. Lasten leikkikaluksi emme missään nimessä elävää olentoa antaisi/hankkisi.
Minulle mahdollinen tuleva koira on ensimmäinen mutta miehellä on kokemusta koiran kanssa elämisestä, lapsuudenkodissaan on aina ollut koira.
Minulle mahdollinen tuleva koira on ensimmäinen mutta miehellä on kokemusta koiran kanssa elämisestä, lapsuudenkodissaan on aina ollut koira.
Viimeksi muokannut Paula, Pe Loka 20, 2006 9:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
GGRRRrrr...mmrrr !plaanaa kirjoitti:Älkää hankkiko koiraa.
Tähän väliin 'taas' vähän palstatilaa meidän Toukolle. Pörröisiä eevokkejahan nuo Chowchowt ovat, mutta toisinaan uppiniskaisia jästipäitä, ei tosin suositella ensimmäiseksi koiraksi. Muutoin rauhallinen, itsenäinen laji. Ei räksytä turhia, mutta silloin kun haukkuu, on ääni lähes veret seisauttava – vanha kunnon mongoliarmeijoiden sotakoira. Taloa, isäntää ja emäntää saattaa pureskella, vierailleiden lasten kanssa ei ongelmia. Koiran kasvatukseen kannattaa perehtyä ja neuvojahan on netti pullollaan... Tuleekos teidän koira 'vahdiksi' vai 'seurakoiraksi'?

Viimeksi muokannut Petri, Ti Elo 14, 2007 10:25. Yhteensä muokattu 10 kertaa.
-
Paula
Petri kirjoitti:ääni lähes veret seisauttava – vanha kunnon mongoliarmeijoiden sotakoira.
Viimeksi muokannut Petri, Pe Loka 20, 2006 17:04. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
kamala mörskä - miks ne tollasen osti - hirvee urakkaPetri Leskinen

Elikkä tämmönen karvapallero löytyy meiltä. Kyseessä siis shetlanninlammaskoira. Ihanan helppo rotu. Suositellaan nimenomaan ensimmäiseksi koiraksi. Ei oo itsepäinen, vaan todella miellyttämishaluinen ja seurallinen pakkaus. Jotkut sanoo haukkuherkäksi roduksi ,kun on lammaskoira, mutta ainakin tämä meidän Simo haukkuu todella vähän. Lämpimästi voin suositella.
Höh
miulla on toi amerikancockerspaniel nimeltään Noora ja hän täyttää vuoden 21.11. Miun best friend ja mökki tuntuu tyhjältä kun hän on hoidossa muualla. Kohtuullista kuvaa ei ole mut tuossa linkki ko. rodusta.. Mie menetin heti sydämeni tälle rodulle :)
http://www.amerikancockerspanielit.com/ ... tuesittely
et tällainen lintukoira vaikka en metsällä käykään
http://www.amerikancockerspanielit.com/ ... tuesittely
et tällainen lintukoira vaikka en metsällä käykään
-Madde-
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
Meillä tyttären suursnautseri asustelee usein meillä kun emännällä muita kiireitä. En suosittele tätä rotua kenellekään ensi koiraksi, on todella vaativa rotu. Sen sijaan suosittelen lämpimästi sellaista rotua, jolla on kova miellyttämisen halu. Ne on helppo kouluttaa ja kiintyvät omistajiinsa vahvasti. Moni rotu sopii lapsiperheelle, kunhan koira tulee nimenomaan aikuisten halusta, eikä lasten koiraksi. Kyllä ne lapset oppivat siinä mukana vastuun ottamista, sitoutumista ja saavat ihanan "hellittävän". Koira kun on aina iloinen ja valmis kaikkeen toimintaan, pyyteettömästi.
Mukava mielenterveystoimisto aikuisille kun lähtee lenkille, niin siellä unohtuvat maailman murheet.
Siitä vain Paula tuonne koirasivuille surffailemaan.... esim. http://www.koirat.com ja tutustumaan eri koirarotuihin. Luonteen lisäksi kiinnittäisin huomiota turkin "helppouteen". Meillä vaikka trimmattava rotu, eikä tiputtele karvaa, niin esim. tassukarvoissa on kova työ pitää lyhkäsinä ja karvahapsut jaloissa tuo valtavasti roskaa/kuraa sisälle. Tietysti jos sillä ei ole väliä, niin tämä ei tärkeä seikka
Siitä vain Paula tuonne koirasivuille surffailemaan.... esim. http://www.koirat.com ja tutustumaan eri koirarotuihin. Luonteen lisäksi kiinnittäisin huomiota turkin "helppouteen". Meillä vaikka trimmattava rotu, eikä tiputtele karvaa, niin esim. tassukarvoissa on kova työ pitää lyhkäsinä ja karvahapsut jaloissa tuo valtavasti roskaa/kuraa sisälle. Tietysti jos sillä ei ole väliä, niin tämä ei tärkeä seikka
Siis anteeksi mitä !?
Meillä on kolme alle 5-vuotiasta lasta ja kolme koiraa, joiden kanssa harrastan suhteellisen aktiivisesti monenlaista ja koirat elävät varsin hyvää elämää - lasten kanssa.
Meillä on ollut koiria jo ennen lapsia ja tulee todennäköisesti olemaankin aina. Koirat ovat nimenomaan minun harrastukseni, pääasiassa harrastan tottelevaisuuskokeita ja koska koirani ovat noutajia, myös noutajien metsästyslajit kuuluvat ohjelmistoon. Käyn myös näyttelyissä.
Koirat elävät perheenjäseninämme, lauman alimmaisina tietenkin. Koirien vuoksi koko piha on aidattu, noin 3000 neliön koiratarha, pienemmässä en suostuisi pitämäänkään :)
Koiraa hankkivan pitää aivan ensiksi miettiä mitä koiraltaan haluaa ja onko valmis sitoutumaan koiraan sen eliniäksi. Aivan ensin pitää miettiä koiran luonnetta, millaisen koiran haluan ja mitä haluan koiran kanssa tehdä. Jos ei ole valmis kouluttamaan koiraa, voi samantien hylätä ajatuksen mistä tahansa palveluskoirarodusta (saksanpaimenkoirat, rotweiler, doberman, suursnautseri, hovawart jne.), muutenkaan näitä rotuja en suosittele kenellekään ensimmäiseksi koiraksi, jollei ole todella kiinnostunut koulutuksesta ja harrastuslajeista.
Jos ei harrasta metsästystä, voi samantien hylätä myös metsästyskoirarodut, kaikki seisojat ja setterit, ajokoirat, hirvikoirat jne.
Myös noutajat ja spanielit kuuluvat metsästyskoiriin, mutta niiden metsästysvaistoja pystyy hyödyntämään varsinaisesti metsästämättä - kuitenkin näiden rotujen omistajan tulee mielestäni varautua tarjoamaan niille oikeanlaista viettien mukaista toimintaa ja vähintään runsaasti eri harrastusmuotoja.
Seuraavaksi voi miettiä haluaako koiran viihtyvän ulkona vai antaako koiran elää kunnollista elämää ihmisten seurassa. Ulkona viihtyviä rotuja on varsin rajallinen määrä ja niistäkin suuri osa metsästyskoiria. Jos tahtoo koiran elävän esim. tarhassa päivisin ihmisväen ollessa töissä, mahdollisia rotuja ovat esim. suomenlapinkoira, lapinporokoira ja samojedi.
Pitää myös miettiä onko valmis tuhlaamaan miten paljon voimia turkinhoitoon ja jos ei, voi pitkäkarvaiset rodut unohtaa - trimmattavista puhumattakaan.
Viimeisenä valintakriteerinä vasta voi miettiä miellyttääkö koiran ulkonäkö.
Kun rotuvalinta on tehty, pitää rotuun vielä perehtyä kunnolla ja miettiä vielä kerran pystyykö varmasti tarjoamaan koiralle hyvät elinolosuhteet.
Koiranpentu kannattaa aina hankkia vastuulliselta ja rotunsa tuntevalta kasvattajalta. Pentutehtaista tai epäilyttäviltä ihmisiltä ostettaessa ei suinkaan pelasta sitä yhtä, vaan yllyttää huonoa pennuttajaa teettämään lisää "rahasampoja". Kukaan kasvattaja ei voi luvata tervettä koiraa, mutta hyvin rotuun, sen jalostukseen ja sukulinjoihin perehtynyt kasvattaja voi kertoa yhdistelmän riskeistä ja hyvistä puolista.
Ensimmäiseksi koiraksi sopivia rotuja kuitenkin on useampia, lapsiperheeseen ehkä kuitenkin sopii kooltaan vähintään keskikokoinen rotu, jotta ei aivan jalkoihin jää. Suomenlapinkoira, shetlanninlammaskoira, cockerspanieli, cavalierkingcharlesin spanieli, keskikoiset ja kääpiösnautseritkin ihan kivoja, cairnin terrieri... Tutustu rotuihin vaikka kennelliiton sivujen kautta, sieltä löydät linkkejä eri rotujärjestöjen sivuille.
Mutta siis lasten ja koiraharrastuksen yhdistäminen on täysin mahdollista! Koiran kuitenkin ottaa aina aikuinen ja aikuinen myös kantaa vastuun koiran hoitamisesta ja kasvattamisesta. Lapselle ei saa koiraa hankkia.
Meillä on kolme alle 5-vuotiasta lasta ja kolme koiraa, joiden kanssa harrastan suhteellisen aktiivisesti monenlaista ja koirat elävät varsin hyvää elämää - lasten kanssa.
Meillä on ollut koiria jo ennen lapsia ja tulee todennäköisesti olemaankin aina. Koirat ovat nimenomaan minun harrastukseni, pääasiassa harrastan tottelevaisuuskokeita ja koska koirani ovat noutajia, myös noutajien metsästyslajit kuuluvat ohjelmistoon. Käyn myös näyttelyissä.
Koirat elävät perheenjäseninämme, lauman alimmaisina tietenkin. Koirien vuoksi koko piha on aidattu, noin 3000 neliön koiratarha, pienemmässä en suostuisi pitämäänkään :)
Koiraa hankkivan pitää aivan ensiksi miettiä mitä koiraltaan haluaa ja onko valmis sitoutumaan koiraan sen eliniäksi. Aivan ensin pitää miettiä koiran luonnetta, millaisen koiran haluan ja mitä haluan koiran kanssa tehdä. Jos ei ole valmis kouluttamaan koiraa, voi samantien hylätä ajatuksen mistä tahansa palveluskoirarodusta (saksanpaimenkoirat, rotweiler, doberman, suursnautseri, hovawart jne.), muutenkaan näitä rotuja en suosittele kenellekään ensimmäiseksi koiraksi, jollei ole todella kiinnostunut koulutuksesta ja harrastuslajeista.
Jos ei harrasta metsästystä, voi samantien hylätä myös metsästyskoirarodut, kaikki seisojat ja setterit, ajokoirat, hirvikoirat jne.
Myös noutajat ja spanielit kuuluvat metsästyskoiriin, mutta niiden metsästysvaistoja pystyy hyödyntämään varsinaisesti metsästämättä - kuitenkin näiden rotujen omistajan tulee mielestäni varautua tarjoamaan niille oikeanlaista viettien mukaista toimintaa ja vähintään runsaasti eri harrastusmuotoja.
Seuraavaksi voi miettiä haluaako koiran viihtyvän ulkona vai antaako koiran elää kunnollista elämää ihmisten seurassa. Ulkona viihtyviä rotuja on varsin rajallinen määrä ja niistäkin suuri osa metsästyskoiria. Jos tahtoo koiran elävän esim. tarhassa päivisin ihmisväen ollessa töissä, mahdollisia rotuja ovat esim. suomenlapinkoira, lapinporokoira ja samojedi.
Pitää myös miettiä onko valmis tuhlaamaan miten paljon voimia turkinhoitoon ja jos ei, voi pitkäkarvaiset rodut unohtaa - trimmattavista puhumattakaan.
Viimeisenä valintakriteerinä vasta voi miettiä miellyttääkö koiran ulkonäkö.
Kun rotuvalinta on tehty, pitää rotuun vielä perehtyä kunnolla ja miettiä vielä kerran pystyykö varmasti tarjoamaan koiralle hyvät elinolosuhteet.
Koiranpentu kannattaa aina hankkia vastuulliselta ja rotunsa tuntevalta kasvattajalta. Pentutehtaista tai epäilyttäviltä ihmisiltä ostettaessa ei suinkaan pelasta sitä yhtä, vaan yllyttää huonoa pennuttajaa teettämään lisää "rahasampoja". Kukaan kasvattaja ei voi luvata tervettä koiraa, mutta hyvin rotuun, sen jalostukseen ja sukulinjoihin perehtynyt kasvattaja voi kertoa yhdistelmän riskeistä ja hyvistä puolista.
Ensimmäiseksi koiraksi sopivia rotuja kuitenkin on useampia, lapsiperheeseen ehkä kuitenkin sopii kooltaan vähintään keskikokoinen rotu, jotta ei aivan jalkoihin jää. Suomenlapinkoira, shetlanninlammaskoira, cockerspanieli, cavalierkingcharlesin spanieli, keskikoiset ja kääpiösnautseritkin ihan kivoja, cairnin terrieri... Tutustu rotuihin vaikka kennelliiton sivujen kautta, sieltä löydät linkkejä eri rotujärjestöjen sivuille.
Mutta siis lasten ja koiraharrastuksen yhdistäminen on täysin mahdollista! Koiran kuitenkin ottaa aina aikuinen ja aikuinen myös kantaa vastuun koiran hoitamisesta ja kasvattamisesta. Lapselle ei saa koiraa hankkia.






