Hiiriä ja ihmisiä

[Rölli]

Ääni kissalle. Kaksi kappaletta talossa, eikä ole hiiriongelmia.

Noi supercatit sen sijaan ei mulla toiminu, liekö olleet jotain maanantaikappaleita, mutta eivät erottaneet asiakkaan henkeä ruumiista välittömästi... Yks episodi on jäänyt mieleen aika hyvin. Tokana syksynä mulla ei viä ollut nykyisiä kissoja, mutta nurkissa pyöri joku hyvin mukavuudenhaluinen karvakasa, jota en pitänyt sisällä puutteellisen hiekkalaatikkokäyttäytymisen takia. Ilmat kylmeni ja hiiret tunki pirttiin, joten viritin tommosen muoviräpsän lattialle. Keskellä yötä heräsin infernaaliseen meteliin, hiiri oli loukussa mutta ei kuolleena, vaan pomppi vimmatusti lankkulattialla. Minä ylös ja jahtaamaan yhdistelmää, joka tietenkin rynkytteli kalusteiden alle... Lopulta sain vesselin kiinni, ja seuraava ongelma oli että milläs mää sen ny tapan? Muistin että onhan pihalla kissa, joten ulos yöhön ja kissa huhuilemaan. Kissa lyllersikin tallilta hyvin kylläisen oloisena -olihan se juuri ehtoolla jakanut grillikanan kanssani- joten heittäessäni kituvan hiiren sen eteen se vain nuuhkaisi sitä ja tuli suijaamaan jalkoihini... Lopulta huomasin kuistin nurkalla vesiämpärin johon hukutin hiiren, kissan katsoessa vierellä "ai sä teet sen tollain!"-ilmeellä. Siinä seistessäni jääkylmällä öisellä pihamaalla alusvaatteillani , hiiren kuolinkamppailua jouduttaessani sain jostain syystä mahdottoman hihityskohtauksen...


Nojoo, jatkossa köytin loukun narulla lattaraudan pätkään, mutta koska useammankin kerran hengenlähtö kesti kovin kauan niin heitin mokomat härvelit kaatopaikalle.

[RisaPeikko]

Meillä myös alkoi rapina kuulumaan olohuoneen nurkassa... Kokeiltiin "perinteistä" loukkua pari kertaa, mutta aina vaan hävisi juusto/ruisleipä, mutta ei hiirtä loukussa. Sitten ostettiin semmonen giljotiini ja tehtiin vielä tuplavarmistus. Giljotiinin perälle juustopala ja eteen vielä viritetty "perinteinen" ansa. Eka hiiri oli giljotiinissa kaulastaan ja "perinteisessä" hännästään. Toinen olikin sitten vain giljotiinissa, ja olikin jötkäle! Oli kaatanut koko loukun ja "pursusi" loukusta ulos! Tais olla se kaveri, jota oltiin aiemmilla juustoilla ja ruisleivillä hyvin syötetty. ;)

[sahrami]

Meidän hiirikissa kuoli muutama vuosi sitten. Tarttisi hankkia uusi, mutta on tässä kaikenlaista muuta, ettei kehtaa kissanpentua ottaa. Mutta toissatalvena oli niin hirveitä hiiriä, että ei ne mihinkään hiirenloukkuihin jääneet. Rotanloukut piti virittää, ja ainakin kolme jättimetsämyyrää niillä listittiin. En ole IKINÄ nähnyt sen kokoisia myyriä (ja juu, eivät todellakaan olleet rottia). Loput kyllä kuolivat giljotiinissa tai tollaisella ikisyötillä varustetulla louskulla, tosin niihin piti laittaa kunnon syötti. Suklaa on tosi hyvä hiirensyötti! Myös koiranruokapavut on hyviä. Juustokin käy, mutta se tehoaa vain tuoreena, eli pitää parin päivän välein vaihtaa.

[yksinkertaistaja]

Voiskohan tuon naapurin kissa jotenkin olla "osa syyllinen" kun eka syksy pitkään aikaan ilman hiiri ongelmaa, aiemmin oli 3 sakemannia ja hiiret kiusana, yks jopa häntänsä unohti koiran juomakuppiin mutta koirien siirryttyä autuaammille metsästysmaille loppui hiirihuolet kun naapurin naukumaija uskaltaa tulla meillekkin kylään.

[Mikko Suokas]

...koirien siirryttyä autuaammille metsästysmaille loppui hiirihuolet kun naapurin naukumaija uskaltaa tulla meillekkin kylään.

Teillähän on sitten tavallaan yhteinen katti naapurin kanssa Hieno homma, että se hoitelee teidänkin talon hiiristä vapaaksi, eikä tarvitse irrotella raatoja giljotiinista.

t. Mikko

[hämäläinen]

Naapurin kissalle kiitokset täältäkin. Pitää loitolla hiiret ja ulkopuoliset kissat muutaman korttelin alueelta.

[tessu]

Toiset ei kissoista tykkää (kumma juttu!) mutta kyllä se pihakatti on paras hiirien peloke,meillä oli joskus takavuosina pari villikissaa jotka kyllä poistivat pihapiiristä niin hiiret kuin oravatkin.
Eipä ollu jyrsitty mitään silloin,että luonto se nekin hommat hoitaa kun on oikiat kissat asialla!

[csinos]

Kissa pitää talon hiirettömänä, kääpiöpinseri tappaa piharakennuksessa kaiken pienen ja liikkuvan

On meillä sellasia muovisia halpishiirenloukkuja kans, käytin tuolla remonttipuolella, hyvin toimivat ku joka aamu piti tyhjentää loukku. Mukavampia oli käyttää ku ne perinteiset metalliset, ei niin pelottanu omien sormien puolesta.

[tarpola]

Piti laittaa perinteinen rautalankahökötys pyydystämään, kun sellainen oli ennestään. Jostain minulle käsittämättömästä syystä myös rautakaupat ovat kiinni isänpäivänä, joten uutta ei tähän hätään saanut hankittua. Ensimmäinen juusto hävisi parempiin suihin, mutta kun virittelin pyytimen pihtien kanssa uusiksi niin hyvin oli nyt toiminut. Maasdamin Emmentalia oli syöttinä.

[markokoo]

Hiirikissamme siirryttyä autuaammille metsästysmaille oli muutama vuosi pahaa ongelmaa, hiiriä sisällä ja vanhoihin viljatiloihin tuli rottia (yök! rotanpaskan haju yhdistettynä rotankalman hajuun on inhottavinta mitä tiedän). Vanhat viljat siivottiin pois ja kunnon myrkkykuuri päälle niin ei ei ole enää tarvinnut onneksi rottien kanssa kaveerata. Tärkeintä rottien kanssa on saada ensimmäinen tiedustelija hengiltä, siihen paras tietämäni konsti on vanhanaikainen loukku (kuva), rotta kiertää uuteen paikkaan tullessaan kaikki raot eli ei tarvi mitään syöttiä tuo.

Hiiriä varten syksyllä kellarissa peltiloukkuja ja tarjoilu Klerattia. On vissiin varsin himoittavaa ainetta, edellisen purkin reunoja oli vähän järsitty mutta tänään huomasin uuteen purkkiin tehdyn oikein karhukoplaryöstön.
Lisäys: Yllä vähän epäselvästi, siis klerattia (palasyötti) erikseen ja peltiloukkoon yleensä maissilastun pala. Yleensä noista tavallisista hiirensatimista herkut häviää ilman tulosta.

(Oikea) kissahan se paras olisi, mutta ei ole tullut nyt hommattua kun joutuisi välillä olemaan yksin. Omasta rotukissasta (pyhä birma) ei tuossa hommassa ole mihinkään, mutta onneksi muutama kulkukissa välillä käy.

[Zaffodi]

Mielenkiintoisen näköinen vekotin tuo rotanloukku!
Mulla oli mökillä rottaongelmaa kun naapurissa on viljasiilo aika lähellä, Supercatin rottamalliin ei jäänyt yhtään asiakasta mutta laitoin sitten myrkkylaatikon ja parin viikon päästä ongelmat oli ohi, ei mitään uusia jälkiä missään.
Aivan vahingossa mökille oli jäänyt erinomaiseksi havaittu hiirenloukku, 100-litrainen saavi autotallissa oikein päin. Sisällä luokkaa 30 hiirenraatoa, ei mikään heikkohermoisille sopiva näky tai haju. Toki joku peta tai jotain tulee nyt pidättämään mut kun tuo ei tietty mikään nopea kuolema ole ollut...

[Oto Hascak]

mutta kyllä se pihakatti on paras hiirien peloke

Kovin suhteellinen käsite tuo hiirien peloke. Perustan väitteeni siihen, että meillä kotonakotona oli pari sisäkissaa, joilla oli ulkotarha. Ottivat tuosta ulkotarhastaan kiinni sellaisen määrän päästäisiä, että eivät kyseiset pikkuelävät ainakaan osanneet pelätä tai varoa kissoilla varustettua aitausta.

Mutta joo, kyllä kissa on oiva peli rottapoliisina.

[nummentie 434]

Mulla yksi kissa, jonka en kyllä ole nähnyt saalistavan kun muutamia päästäisiä ja jonkun myyrän joskus. Sen sijaan toinen koirista (Valkoinen paimenkoira) nappaa rotankin aika nopsaan, jos kohdalle sattuu. Parhaimmillaan toissatalvena kaksi (tosin vain myyriä) "leikkitovereina"
Koirien ja kissan hajut kyllä pitää jyrsijät piharakennuksissa, ei juuri sisällä nurkissa rapistele.
Kanat ja niiden ruokinta kyllä tuo sekä rottia että hiiruja, ja myrkkyyn on silloin tällöin turvauduttava
Alkusyksystä keräsin parikymmentä siimahäntää tallin nurkista, ja vielä pitäisi tehdä tehoisku jollain herkulla, joka rotillekin kelpaisi

[pelkka]

No minä vanha sika kävin vuosia sitten lemmikkirottasivustoilta ottamassa selvää siitä mikä rotille maistuu... jugurttirusinat. Ja perhana, ne tosiaan käy satimeen niillä. Samoin hiiret ja myyrät. Rottahommasta onneksi selvittiin kun kesänaapuri siivosi tapojaan. Tai no, nyt se on jälleen alkanut heitellä kalanpäitä ja -sisälmyksiä sinne tänne. Koirani sitten kierii niissä.

Ne myös säilyy melko ikuisesti, nuo jugurttirusinat, myös pyydyksessä. Ja saa ostaa halvalla irtokarkkeina joka kaupasta.

[A13]

Meillä oli pari tuollaista supercat-loukkua, mutta ne toimivat vain ruokinta-automaatteina: syötit syötiin ja laukeamattoman loukun viereen jätettiin iso kasa papanoita. Sen sijaan giljotti-loukut oltermannisyötillä varustettuna ovat tänäkin syksynä napanneet vintiltä viisi siimahäntää - siis kotihiirtä. Ihan heti nekään eivät saalista tapa, vaan parikin minuuttia saattaa kuulua kolinaa ja takajalkojen raapimisääniä. Loukkujen on siis syytä olla sidottu kiinni, etteivät lähde kovin kauas vartiopaikaltaan.

Viime talvena samaisella vintillä eleli pieni päästäinen, jota kutsuimme yhden hännän siivouspartioksi. Se siivosi mukavasti vinttiä karpäsenraadoista (jätti vain siivet) ja pysyi kiltisti omalla alueellaan, niin emme yrittänytkään loukuttaa tai hätistää sitä pois.

Aikaa myöten on vähitellen keksitty ja löydetty noiden otusten sisääntuloreittejä, ja niitä tukkimalla on populaatio pienentynyt ja vierailut harventuneet. Ilmeisesti ne ovat pääasiassa tuleet matalan perustuksen alta myyränkoloja pitkin rossiin, josta sitten kyllä pääsee monestakin kohtaa lautojen raoista alapohjaan ja eristämättömiä sisäseiniä pitkin ylös vintille. Samoin jokusen vanhan sokkelin halkeaman alareuna oli rapautunut niin, että sinne oli tullut hyvä sisäänjuoksukolo. Kun näitä seinänvierustoilla olevia myyränkoloja on sitten ahkerasti tallottu umpeen ja sokkelin rakoja paikkailtu, niin öinen trafiikki on selvästi vähentynyt.