lapanen kirjoitti:Älähän nyt, ne byrokraatit asuu siellä Rovaniemellä :) Tervetuloa remmiin ja onnea/onnellisuutta uuteen elämään!
Kiitos!!

Niinno, täältähän ne määräykset lähtevät että leima tarvitaan. :D Nyt on onneksi jo leimat ja nimet papereissa ja muuttorumbaa pyöritän minkä ansiotöiltäni kerkeän. Kolme viikkoa on nyt kaupantekopäivästä, edellisen omistajan jättämiä kamppeita lahjoitin pois tarvitseville ja kaikki aarteeni sekä suurin osa huonekaluista ja tavaroista on jo täällä.
Tämä on mennyt tämä alku just kuten alut minun elämässä yleensäkin: Mikään ei suju mutkitta. Ehdin jo ekalla viikolla pariinkin kertaan putkimiehiä päivystysasialla vaivamaan kun patterin venttiili alkoi vuotamaan ja ei mennyt sen vaihto niinku elokuvissa; alkuskenaariossa talo oli lämmin ja venttiili vuosi kuin seula, äijät kävivät kolmen tunnin ajan ravaamassa kellarin ja yläkerran väliä ja vaihtoivat myös paisarin täytön venttiilin, samalla kävi ilmi että paisarin ylivuotoputkin on tukossa ja putkiukot pääsivät myös kylpy- ja luuttuamishommiin, no ei siinä vielä kaikki, nimittäin seuraavana yönä yläkerran lämpötila laski alle viiteentoista asteeseen, ja minä tietty vimmaisena ilmaamaan pattereita ja täyttelemään paisaria sitä mukaa kun sain ilmaa poies. Ei auttanut, kaik patterit yläkerrassa edelleen jääkylmiä ja seuraavana yönä lämpötila laski alle kymmenen asteen. Siinä välissä meidän suunnittelija käväisi tutustumassa taloon ja tuumasi että eikös se niin ole että kun putkimiehet käy niin lämmitys lakkaa pelaamasta ja kun sähkömies käy niin lamppuihin ei enää tule valoa.

Taas aamusella anivarhain soitto putkimiehille, kävivät rassaamassa pattereita ja pähkäilemässä paisarin täyttöastetta, kun himpankin verran turhan vajaa meinaa jääkaappilämpötiloja yläkerrassa mutta se ei saa olla liian täynnä tai avopaisarin vedet tulee lattialle ja pian katon läpi alakerran keittiöön joku kaunis yö. Yläkerran aulan patteri oireilee yhä, liplattaa ja lorisee eikä lämpiä kunnolla, joten lämmitysjärjestelmä odottaa kalvopaisarin hankintaa ja asennusta "sitten joskus". Putkiukkojen tokan käynnin jälkeen yläkertaan saatiin taas lämmintä, mutta jokunen päivä myöhemmin viimeksi kuluneiden parin vuoden ajan hyvin vähällä käytöllä olleen alakerran wc:n viemäri jämähti tukkoon, otin tietty karhupumpun kouraan ja siinä kohti kun pytyn juuri alkoi tihkumaan ja sitä ittiään alkoi tulemaan lavuaaristakin oli pakko kutsua apuun viemärimiehet painehuuhteluautoineen. Se meni yllättävää kyllä aika mutkattomasti, vaikka mie vähän ounastelin että mun tuurilla joku viemäriputki posahtaa paineen alla ja p*skavedet päätyy ympäri joka paikkaa, tai vähintäänkin jonnekin minne niiden ei missään tapauksessa pitäisi päätyä, vaan onneksi olin kerrankin väärässä. Viemäreiden osalta siis tällä erää kaikki hyvin (koputan puuta). Sitten oli huonekalujen muuton vuoro, ja ei mennyt sekään ihan putkeen: Ekan muuttofirman miehet eivät saaneet sohvaa taittumaan kuistin ja eteisen ovien kautta sisätiloihin, eivätkä ehtineet jäädä asiaa pohtimaan pidemmäksi aikaa joten jättivät sohvan ulos autokatokseen.

Se oli siellä yön, ja seuraavana aamuna sain toisen muuttofirman miehet apuun, esitin neitoa hädässä ja lupasivat hoitaa homman kuntoon tavalla tai toisella - sitä paitti minähän sen lystin maksan. Ei mahtunut heidänkään avulla sohva sisälle ovien kautta, ei vaikka nostettiin ovet poies saranoiltaan, joten ei muuta kuin sohva takas keskelle pihaa irrotettujen ovien kaveriksi ja olohuoneen ikkunaa availemaan ja eihän tämän talon suurimmissa ikkunoissa nyt hyvänen aika sentään mitään saranoita ole, kuka nyt sellaisia tarvitsee, joten otettiin sitten olohuoneen isoimman ikkunan lasit puitteineen irti, ja nuo kun aukeaa ulospäin kuten näissä yleensäkin on nuiden alkuperäisten ikkunoiden laita niin ei siinä muuta kuin kaksi riskiä ukkoa tikapuille molemmin puolin ikkunaa ja ulompi lasi+puitteet vasaralla irti naputtelemalla ja sisäpuolelta käsin työntämällä pihalle, ja sohva sisään ikkunasta, sitten ikkunat ja ovet takaisin paikoilleen. Siinä välissä täällä on ravannut kaikenmaailman sortinsakkia ihmettelemässä taloa ja kantamassa huonekaluja ja painonnostovermeitä sekä laatikkotolkulla tavaroita tiehensä, ja minä olen viskonut karmean ruskeiksi maalattujen kovalevyjen palasia pihalle kun on niin liukas nuiden minun jättien tassujen alla tuollainen että se oli pakko ottaa pois ennen kuin on jollain selkä tai polven ristisiteet rikki. Alta löytyi ihan siisti käsittelemätön lautalattia, pienellä laitolla maalattavissa joten hion, paklaan ja hipaisen Permoa pintaan ja sillä mennään kunnes on aika avata pintoja ja katsoa mikä tilanne rakenteilla ja eristeillä siellä alla on.
Kävi sitten tuossa toissapäivänä mielessä että jos naapurit on yhtään seuranneet tätä minun muuttotouhua niin siinä on kyllä ollut ohjelmaa ja ihmettelemistä. Ihan jo noissa minun jättikokoisissa nelijalkaisissa hirmuissa on monelle yllin kyllin ihmettelemistä ja siihen lisäksi tuo mahoton trafiikki ja hulabaloo joka ainoa päivä eikä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaan kaikesta huolimatta tai juuri siitä johtuen olen onnellisempi kuin aikoihin.