olen tässä jokusen aikaa yksin asuessa haaveillut vaihtavani puolet pienempään (ja ehkä myös halvempaan) taloon ja tonttiin. Ongelmani on se että pelkään myydä tätä nykyistä tönöäni. Olen niin monesti törmännyt näihin tarinoihin jossa myyjällä maksatetaan vaikka mitä remonttia jälkeenpäin. En halua elää viittä vuotta stressissä.
Se on selvää että myydessä pyrkisin kertomaan kirjallisesti kaikki kommervenkit ja huomioni tästä talosta. Jonkinlainen tarkastus olisi tietty myös syytä tehdä. Olen kuitenkin aika amatööri mitä tulee taloihin joten saattaisin unohtaa mainita jotain tärkeää. Aikoinaan tuo ex hoiti kaikki käytännön asiat enkä harmikseni vaivannut päätäni niillä asioilla.
No joka tapauksessa tuli tässä jokin aika sitten mieleen että mitäs jos vuokraisin tämän talon ensin jollekin vuodeksi. Ja nimenomaan sillä optiolla että jos haluavat niin saavat lunastaa tämän sitten vuoden päästä tiettyyn ennalta sovittuun hintaan. Näin he tutustuisivat taloon oikein kunnolla eivätkä voisi jälkeen päin väittää että talossa oli tullut ilmi joku yllätys. Senhän olisi kaiken järjen mukaan ilmennyt jo tuon vuoden aikana. Vuoden jälkeen voivat ostajatkin perääntyä kaupasta ilman sanktioita jos huomaisivat että talo ei vastaa odotuksia.
En missään tapauksessa halua paeta vastuutani ja tiedän että on silti mahdollista että olisin jostain korvausvelvollisuus. Pyrin vaan säästämään omia ja ostajien hermoja. Onko ihan kamala ajatus?
Itse muuttaisin jonnekin vuokralle siksi aikaa kun kaupat on tehty. En todellakaan halua kahden talon loukkuun .
Kyllä noin voi tehdä ja se saattaa joskus toimiakin.
Pitäisi vain löytää muka-ostajien joukosta se, joka aivan oikeasti haluaa päätyä talon omistajaksi.
usein on koko lailla vaikeaa löytää talolle ostaja ja tuo vuokrakuvio saattaa vaikeuttaa kauppatouhua entisestään.
Käytännössä sinä joutuisit myös elämään vuoden epävarmuudessa ja sen jälkeen ehkä muuttamaan takaisin taloon.
Sekin on ongelma, että ettei tuota vuotta talossa voi oikein kääntää ostajaa vastaan, sillä aivan vain talossa asumalla sen rakenteellisia vikoja ei voi havaita; pitää avata rakenteita ja siiihen ei vuokralaisella ole oikeutta (eikä halua, se näet maksaa ja tuottaa häiriötä elämään).
Mielenkiintoinen ajatus, mutta olen vähän samoilla linjoilla pvalilan kanssa. Vuokradiilillä teet vaan oman elämäsi entistä vaikeammaksi.
Käytä ammattilaisia arvioimassa, ja tee tarpeeksi laajat selvitykset. Jos se ex on käytettävissä, tee yhteistyötä edes vähän - mutta tästä ei enempää, tilanteet on ihmisillä erilaisia. Myy hyvälle ostajalle, kaikki ei ole repimässä paikkoja auki heti jotta saisi myyjästä maksajan. On niitäkin, jotka tietää ostavansa vanhan talon. Toisaalta, jos talous antaa myöten, talleta viideksi vuodeksi vaikka 20-30.000e kauppahinnasta siltä varalta, että jotain pitääkin yllättäen joutua korvaamaan.
______________________________________________________________________
Kulmalan isäntä. Amatööri ja itse oppinut kaikessa mitä rakentamiseen ja korjaamiseen tulee.
Kiitos vastauksista. Täytyy oikeammin tarkentaa ettei tämä niinkään pelota vaan rasittaa jo etukäteen.
Juurikin luin tuosta Omakotiyhdistyksen lehdestä kuinka perikuntakin voi joutua vastuuseen jostain virheestä myöhemmin. Kuulostaa jo turkasen stressaavalta.
Mitään en aio salata enkä halua myydä ylihintaan. Toisaalta mietin että jos joku haluaisi ihan itse maksaa tästä liikaa niin sittenhän voisin laittaa tuon ns. voiton viideksi vuodeksi säästötilille odottamaan mahdollisia korvausvaatimuksia.
Olen asunut tässä itse nyt 4 vuotta joten kaiketi kannattaisi pistää talo suoraan myyntiin nyt heti ennen kuin edellisten omistajien 5v tulee täyteen. Kuulostaa muuten kamalalta taktikoinnilta ja epäreilulta edellisiä omistajia kohtaan. Vai liekö tuolla väliä?
Jotenkin minäkin näkisin, että tuosta vuokraamiskuviosta voi tulla vielä isompi riesa kuin talon myynnistä. Tietysti voi käydä tsägä, ja löytyäkin vuokralainen, joka haluaa jostain syystä vasta vuoden päästä ostaa talon itselleen. Mutta kyllä nuo vuokraamis- ja omistamisasiat ovat yleensä niin elämänvaihe- ja tapasidonnaisia, että aika harva taloa tosissaan ostatteleva on kiinnostunut vuokra-asumisesta ja toisinpäin. (Sinänsähän tuo olisi kyllä perinnerakentajan unelma - tulisi varmasti odoteltua se vuosi ryhtymättä remonttiin...)
Tuo yhteistoiminta exän kanssa on hyvä vaihtoehto, jos se vaan on mahdollista. Tai ehkä sellainenkin, että pyytäisit jonkun vanhoihin taloihin perehtyneen ihmisen katsomaan talon jo ennen myyntiin laittamista - sillä välttyy ainakin tuolta, ettei itse huomaisi tai muistaisi kaikkia juttuja. Ja jos jostain ostajakandidaatista tulee sitten sellainen olo, että nuo ovat joka asiasta nillittäviä pilkunviilaajia, niin eihän niille ole pakko taloa myydä. Tolkullisia ihmisiä on kuitenkin aika paljon ja niiden kanssa asioista pystyy kyllä sopimaan, niin mekin tehtiin meidän talon myyjäperikunnan kanssa ja hyvässä yhteisymmärryksessä ollaan edelleen. Vasta kävivät koko viisipäinen talon entinen lapsilauma kesällä meillä kahvilla vaikka myyntitilanteessa olikin hinnanalennusta ynnä muita kuvioita.
"Saavat tehdä tämän päivän talot juuri niin kuin haluavat, mutta minun talo on tehty kuusikymmentä vuotta sitten ja semmonen aika näkyy talossa ja ihmisessä. Kiitos mutta ei kiitos." - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Sama juttu. Ollaan aateltu että jos uskalletaan myydä otetaan Raksystemsin vakuutus virheiden varalle ja lisäksi 50.000 kauppahintaa tilille 5 vuodeksi. Hirvein ajatus on se että myymme terveen talon jonka uusi ostaja pilaa huonolla hoidolla ja joudumme siitä vuosien oikeustaistoon. Joku tällainen ennakkotapaushan on olemassakin..
Tämä asia painoi myös meillä vaakakupissa kun mietittiin vaihtoehtoina myydä vanha pois ja ostaa uudempi tai laajentaa ja korjata vanha. Olis ollut viiden vuoden painajainen, että koska joku soittaa ja vaatii rahoja. Päätettiin siis lajentaa ja korjata. Kova homma, mutta eipä tarvi miettiä koska joku tulee lakimiehen kanssa puheille. Korjattessa on löytynyt piilossa olleita rakennusvirheitä 70-80 luvun taitteesta (villoja kattolaudoitusta vasten ja yks alajuoksu laho), mutta onneksi vauriot olivat korjattavissa suht pienellä työllä. Noista olis voinut joku soitella perään vaikka olivatkin edellstä edellisen asukkaan tekosia.
Vähän samoja mietteitä on käynyt mielessä itselläkin. Voi olla että jossain vaiheessa on pakko muutta töiden perässä muualle. Toi on tosi hieno idea, että 50k jonnekin tilille vartoomaan jos perästä kuuluu, mutta kun talo on edelleen pitkälti lainalla rahoitettu ja tulee olemaankin vielä pitkään, joten myydessä saa öbaut lainat maksettua pois eikä siitä paljoa yli jää. ja jossain kuitenkin tarvis asua sekin 5v niin aika epärealistiselta näyttää.
On toi viisi vuotta pitkä aika elää epävarmuudessa, että tarviiko avata kukkaroa ja kaivaa senttejä entisen talon remontointiin. Mä olen ajatellut, että en myy taloa. Tässä asutaan 10-15 vuotta ja jos vielä sen jälkeen muutto maalle innostaa niin tämä nykyinen talo laitetaan vuokralle. Tietysti, jos työn perässä joutuu muuttamaan yms. niin asia on toinen. Tämä nyt on tämän elämäntilanteen ajatus.
TAi hanki ostaja joka TIETÄÄ ostavansa vanhan talon ja osaa sitä tarvittaessa laittaa. Tee tarvittavat tutkimukset ja käykää talo läpi yhdessä kunnolla. Sen jälkeen kirjallinen sopimus siitä, että talo myydään sellaisena kun se on eikä valitusoikeutta ole. Karkoittaa suuren osan ostajista, mutta voi houkuttaa toisia kunhan hinta on normitasoa alempi.
Eikös vastuista pääse niin eroon, että talon tiedossa olevat viat luettelee yksitellen kauppakirjaan tai kauppakirjan liitteeksi? Tällöin jäljelle jäävät vain sellaiset piilossa olevat virheet, joita ei tiedä. Mutta siis niistä vioista ja puutteista ei voi jälkikäteen itkeä, jotka on mainittu. Mikä myös estää keksimästä enemmän vikoja, kuin oikeasti on edes löytänyt.
Työkaverini myi nimittäin vanhan talonsa juuri niin, että kirjoitti kauppakirjan liitteeksi muutaman A4:sen listan talon vioista, joissa haukkui mökin maan tasalle. Kuitenkin ihan markkinahintaan, eikä suinkaan tontin hinnalla.
Usein kai jätetään tarkoituksella mainitsematta joitain tiedossa olevia puutteita, ja toivotaan, ettei ongelmia 5 vuoden aikana tule.
KMS kirjoitti:
Mun muistaakseni tollanen ehto ei päde, jos talo myydään kalliimmalla, mitä tontin ja liittymien hinta.
Kyllä e.m. ehto on sopimusteknisesti ihan ok ja periaatteessa pätevä oli hinta sitten mikä hyvänsä... hintahan on myyjän ja ostajan välinen asia, ei ole olemassa mitään oikeaa kiveen hakattua hintaa, joka voitaisiin täysin yksiselitteisesti määritellä... MUTTA... sopimuksen pätevyys päätetään aina viimekädessä vasta oikeudessa jolloin ei suinkaan mitata sopimuksen ehtojen periaatteellista pätevyyttä tai sitä kuka on väärässä ja kuka oikeassa vaan yksinomaan kiistan osapuolien asianajajien taitoja.
Kiinteistön myyjälle ei ole olemassa yhtään täysin pomminvarmaa tapaa välttää sitä että ostaja pilaa hänen koko loppuelämänsä... aivan sama vaikka olisi kuinka rehellinen ja petaisi selustansa kuinka hyvin erilaisia tarkastuslausunnoilla kauppasopimuksen riitauttaminen on silti aina mahdollista. Se että on oikeassa ei ole mikään lohtu jos toisella osapuolella on enemmän aikaa sekä paukkuja tapella ja paremmat asianajat sekä "asiantuntijat".
En kyllä todellakaan suosittele myymään taloa tontin hinnalla jos se omasta mielestä ok.
Me olemme laittaneet remontin valmistutttua taloon lähes 300000 ja en todellakaan möisi tätä tonttina vain siksi että joskus voi jotain löytyä. Entä jos kaikki onkin ok ja olen myynyt talon 300000 liian halvalla?? Ottaisiko vähän aivoonyys
Sitäpaitsi aina voi vaatia alennusta virheistä - oli hinta mikä tahansa. Siksi on paras pyytää paras mahdollinen hinta. On sitten varaa alentaaa, jos jotain eteen tulee.Kyllä noilla vastuuvakuutuksilla jotain voi turvata myös.
En uskaltaisi taloa vuokratakaan. Se vasta ISO riski on. Vuokralainen tuhoaa talon alle vuodessa vedellä pelkästään huolimattomasti lotraamalla yms. Sinä se vasta on vaikea näyttää kenen syy.
Mut ainakin ostajana karkottaisi jos myyjä haluaisi sopimukseen ehdon ettei ole vastuussa mistään* ja valitusoikeutta ei ole, ilmiselvä vihje siitä että yritetään jotain salata. Vaikka ton oikeudessa saiskin nurin niin siinä vaiheessa ollaan jo menty metsään jos pitää oikeutta käydä.
Parhaitenhan asia tietty hoituu jos molemmat on rehellisiä ja venkoilemattomia, mut sitähän on vähän hankala etukäteen varmistaa.
.
