INNO

[Harri68]

Näin vinkkinä.
INNOssa tuli ohjelmasarja 50-luvulla rakennetun talon kellariremontista tai -sisustuksesta. Alkua kävin katsomaan, mutta talo oli meikäläisen makuun niin hirveästi sisustettu, että meni maku enkä viitsinyt katsoa loppuun. Mutta kait sen netistä vielä näkee jos jotakuta kiinnostaa

[piippo]

kaikki valkoiseks ja vanhasta laudasta hylly

[Laurakaisa]

Näen tulevaisuuteen. Siellä liuta perinnehippejä yrittää kuoria valkoista maalia vanhojen talojen puupinnoilta ja kiroilee kuoriessaan että mikä helkkarin villitys tämä kaiken maalaaminen valkoisella oikein oli.

Vrt. omat kokemukset psykedeelisen 70-lukulaisen värimaailman äärellä, noin esimerkiksi.

Jotenkin tuo pikkusievä mitäänsanomattomuus ja mielikuvituksettomuus noissa maalaisromanttisissa tanskalaissisustuksissa masentaa. Plääh.

[?keskellä kämmentä]

Olikohan se se ohjelma, josta näin pätkiä:
kellarin lattiaan muovinen askeläänten eriste alle ja päälle laminaatti
Jos ohjelma oli sama, nin se vanhasta laudasta tehty hylly tais olla ihan Metsäkylän navetasta haettu,
että kyllä siellä sentään perinteitä noudatettiin...

[Laurakaisa]

Oli se sentään parkettia...

Ja kellarin betonilattiaan laitettiin myös luonnonkuituinen sisal-matto, jonka luonnonkuituisuutta mainostettiin moneen otteeseen. Eikö siinä ole muovipohja.

Nätisti oli pullautettu myös talon seinä palttiarallaa 15 senttiä ulos sokkelista. Urgh.

[Kulmala]

Näen tulevaisuuteen. Siellä liuta perinnehippejä yrittää kuoria valkoista maalia vanhojen talojen puupinnoilta ja kiroilee kuoriessaan että mikä helkkarin villitys tämä kaiken maalaaminen valkoisella oikein oli.

Tätä on pohdiskeltu jo täällä, mummollani näet oli valkoinen kausi joskus 80-luvulla. Valkoista maalia sai yllensä niin kauniit puuviilukeittiönkaapit kuin pianokin!!

[joonak]

Näin ne muodit muuttuu, itsellä olisi tuossa vaaleansininen/pinkki/oranssi seinä odottamassa uutta valkoista maalia yllensä.

[kakluuni]

tuo perinnehippi on muuten aika metka sanayhdistelmä, kun hippiliike noin alkujaan yleensä vastusti keskiluokkaisia konservatiivisia arvoja.


Mutta joo, niin ne muodit muuttuu.

[benicio]

tuo perinnehippi on muuten aika metka sanayhdistelmä, kun hippiliike noin alkujaan yleensä vastusti keskiluokkaisia konservatiivisia arvoja.

No mutta niinhän se perinnehippi nykyäänkin vastustaa keskiluokkaisia konservatiivisia arvoja, eli tässä tapauksessa rakentamisen nykytilaa tekohengitettävine älvsbytaloineen.

Oli kyllä tuo INNON koti kuin suoraan sen jonkun Riviera Maisonin vaimikäseon katalogista, sinänsä ihan harmitonta toki.

Viimeisin Pientä Pintaremonttia oli myös hupaisaa katsottavaa, montakohan kertaa mainittiin "raikas valkoinen" yms. Mihin tarvitaan sisustussuunnittelijaa, joka suunnittelee kaikki värilliset seinät maalattavan valkoiseksi, pl yhden seinän beigeksi (vau)?

[Oto Hascak]

Ja kellarin betonilattiaan laitettiin myös luonnonkuituinen sisal-matto

Joka kruunattiin jalkalistaksi asetetulla köydellä.

[Limes]

tuo perinnehippi on muuten aika metka sanayhdistelmä, kun hippiliike noin alkujaan yleensä vastusti keskiluokkaisia konservatiivisia arvoja.

No mutta niinhän se perinnehippi nykyäänkin vastustaa keskiluokkaisia konservatiivisia arvoja, eli tässä tapauksessa rakentamisen nykytilaa tekohengitettävine älvsbytaloineen.

Oli kyllä tuo INNON koti kuin suoraan sen jonkun Riviera Maisonin vaimikäseon katalogista, sinänsä ihan harmitonta toki.

Viimeisin Pientä Pintaremonttia oli myös hupaisaa katsottavaa, montakohan kertaa mainittiin "raikas valkoinen" yms. Mihin tarvitaan sisustussuunnittelijaa, joka suunnittelee kaikki värilliset seinät maalattavan valkoiseksi, pl yhden seinän beigeksi (vau)?

Sehän siinä juuri on tarkkaa ja näkemystä vaativaa että osaa valita juuri sen oikean seinän mikä beigeksi sutaistaan.

Sinänsä mua hiukka nyppii tällaiset joukkokritisoinnit...antivalkoiset ry
Ihan tässä pitää miettiä minkä pinnan vetäisi valkoiseksi,vaikka ei tarkoitus ole ollutkaan.

[Laurakaisa]

Minä kritisoin - hippinä - ainoastaa tätä helkkarin ihmiskuntaa, joka kulkee kuin pässi narussa markkinamiehen perässä. Että kun tänä vuonna sanotaan että kaiken pitää olla valkoista paitsi se yksi seinä beessi niin eikös kaikki mene ja maalaa just niin. Ja kun 90-luvulla sanottiin että pitää olla hempeää ja minttua ja roosaa niin kaikki teki niin. Ja jos kaikki aina tekee niin kuin markkinamies määrää, niin jälkipolville ei jää yhtään muistomerkkiä siitä, mikä oli vaikka sen talon rakennushetken tyyli, henki ja muoti. Mistä se talo oli kotoisin, mitä se aikakausi piti tärkeänä, ja miksi se juuri senlaiseksi rakennettiin ja sisustettiin. Jonkun pitää älytä pysähtyä ja pysäyttää tuo kehitys, tai meillä on kohta pelkkiä sisältä valkoisia ja päältä vaaleansininsiä rintamamiestaloja maa väärällään. Ja älkää kuulkaa tulko mulle sanomaan että se on ihan omaa keksintöä että just minun persoonallisuutta ilmentää tämä muumitalonsininen ulkovuoraus ja valkoinen lautalattia ja jonkun pikku kiinalaisen kulmista säntillisesti hiekkapaperilla hiomat puulaatikot joissa lukee "Candles", kyllä se on markkinamies kaikki nuo asiat päähänne salakavalasti ujuttanut.

Siksi minä museoin omaa kotiani, enkä rakenna tänne vanhentuneesta laudasta yhtään hyllyä, enkä osta kaupasta kalliilla rahalla nippua toisiinsa sointuvia sisustustavaroita, jotka voin sitten joskus parin vuoden päästä vaihtaa toisenvärisiin kun valkoinen ja ruskea ei enää olekaan muotia vaan joku muu kukerrus ja kikerrys. Minulla on Mongoliasta rinkassa tuotu hevosenpääviulu ja äitin miesystävän äitivainaan maalaama kukkataulu ja mummon ja ukin hääkuva ja virallinen Paasikiven potretti seinällä ja niillä on sentään kaikilla joku tarina, muukin kuin että kävelin sisustuskaupan ohi ja oli PMS ja ymmärtämätön aviomies ja satoi vettä niin menin vähän shoppaamaan että tulisi parempi mieli.

[akim]

Mä ihmettelen miksi ihmisiä niin kovasti häiritsee toisten sisustusmaku. Ei mulla ole mitään intoa palauttaa taloani siihen kuntoon missä se oli ennen remonttia. Muutenhan olisin jättänyt kaikki sisäpinnat entiselleen. Luulen että talon entisen asukkaat olisivat tyytyväisempiä, että olen antanut talolle jatkoaikaa, kuin että siellä olisi orkkisvärit ja pinnat. Onneksi saan valita oman taloni värin, eikä kaavoittaja tai kukaan muu saa sitä päättää. Seinistä ja katosta tulee valkoisiksi maalatut. Lattiastakin tulee valkoinen. Ulkoseinään sudin pari kesää sitten vaaleansinistä.

Talon ollut aikojen saatossa muuten luonnonvalkoinen, keltainen, punainen, harmaa, vaalean sininen ja nyt taas vaalean sininen. Mikäköhän olisi sitten se "oikea" väri.

[tintu]

Minulla on Mongoliasta rinkassa tuotu hevosenpääviulu ja äitin miesystävän äitivainaan maalaama kukkataulu ja mummon ja ukin hääkuva ja virallinen Paasikiven potretti seinällä ja niillä on sentään kaikilla joku tarina, muukin kuin että kävelin sisustuskaupan ohi ja oli PMS ja ymmärtämätön aviomies ja satoi vettä niin menin vähän shoppaamaan että tulisi parempi mieli.

Tämä tällä kepillä, kupilla tai jääkaapilla "on tarina" on kanssa kyllä ihan 80-luvulta lähtien markkinamiesten lanseeraama hokema, jolla saadaan kaikki perusteltua ja myytyä ihmisille. Ei ihmiset kait ennen hankkineet mitään "tarinoita" kirjahyllyilleen tai seinilleen, ne hankki voiton- ja onnistumisenmerkkejä (esim. hirvensarvet, lastenlasten kuvat jne), statussymboleja ja muita omaa identiteettiään ja arvojaan vahvistavia symboleja ympärilleen. Niin kuin tänäänkin.

Joidenkin esineiden ja värien esteettiset arvot ovat sitten pysyvämpiä kuin toisten..

---

Vähän harvemmin noissa sisustuslehdissäkään tai antiikkiohjelmissa kerrotaan, että joku tavara on (arkisesti ja vaatimattomasti) kirpputorilöytö tai naapurin inspiroima, vaan nimenomaa on tosi coolia ja paljon hienompaa ja myyvempää kun voi sanoa, että kaappi on äidinisän vestämä ja apen kunnostama, tai taulu taiteilijaystävien häälahja. Että on sitä sosiaalista pääomaa ja hyviä perhesuhteita ja statusta.. Ne tarinatkin on ihan tuotettuja ja tuottavat rahaa.

[Hower]

Minulla on Mongoliasta rinkassa tuotu hevosenpääviulu ja äitin miesystävän äitivainaan maalaama kukkataulu ja mummon ja ukin hääkuva ja virallinen Paasikiven potretti seinällä ja niillä on sentään kaikilla joku tarina, muukin kuin että kävelin sisustuskaupan ohi ja oli PMS ja ymmärtämätön aviomies ja satoi vettä niin menin vähän shoppaamaan että tulisi parempi mieli.

Tämä tällä kepillä, kupilla tai jääkaapilla "on tarina" on kanssa kyllä ihan 80-luvulta lähtien markkinamiesten lanseeraama hokema, jolla saadaan kaikki perusteltua ja myytyä ihmisille. Ei ihmiset kait ennen hankkineet mitään "tarinoita" kirjahyllyilleen tai seinilleen, ne hankki voitonmerkkejä (hirvensarvet), statussymboleja ja muita omaa identiteettiään ja arvojaan vahvistavia symboleja ympärilleen. Niin kuin tänäänkin.

Joidenkin esineiden ja värien esteettiset arvot ovat sitten pysyvämpiä kuin toisten..

Ei tämä tintun analyysi tarinasta "...80-luvulta lähtien markkinamiesten lanseeraama hokema..." oikein nyt minulle auennut.
Mulla on isäni 50-luvulla äidiltäni lahjaksi saama tsekkiläinen Lignatone kitara, jota olen vaalinut kuin kukkaa kämmenellä. Vaikka se onkin ihan kauhea soitettava niin on sillä minulle arvo nimenomaan tarinansa takia. Mitä helkkaria 80-luvun mainosmiehillä on asian kanssa tekemistä? Mä oon hoivannut sitä kitaranrämää jo 70-luvulta lähtien.

Jaa siihen tuli jatkoakin:

...nimenomaa on tosi coolia ja paljon hienompaa ja myyvempää kun voi sanoa, että kaappi on äidinisän vestämä ja apen kunnostama, tai taulu taiteilijaystävien häälahja. Että on sitä sosiaalista pääomaa ja hyviä perhesuhteita ja statusta.. Ne tarinatkin on ihan tuotettuja ja tuottavat rahaa.

Vissiin mä nyt sitten hienoutta tavoitellen leveilin tosi coolisti tolla kitaranpaskalla. Sain siitä Statusta, "tuotin" semmosen tarinan. Vielä kun sais sitä rahaakin...
On mulla kyllä muitakin vanhoja romuja, joilla on semmonen yäk-cool mainosmiestarina.