jtbo kirjoitti:Delorean oli aika epäluotettava laitos, herkkä palamaan ja muutoinkin ylikuumui yms.
Ei ole enää pitkästi yöpakkasiin, edellisyönä oli enää +4C ja tämän pitäisi olla ainoa kuukausi jolloin ei yöpakkasia ole, juu on sitä hellettäkin ollut, mutta kyllä keskiarvo vaikuttaisi olevan silti menossa alaspäin, ei näin kylmiä öitä tähän vuodenaikaan ole ollut pitkilleen
Pahinta kai tuossa kotterossa on ettei se katoa tältä pallolta edes happosateessa
Niin, kerran oli jo tuo Sveg lämmitysmoodissakin yön Jälleen muistui mieleen seikat, jotka siirsi kesäksi tehtäväksi kun talvella ei voinut/jaksanut/huvittanut. Jäänee jälleen
Minä pyrin taas sopeutumaan reiluihin lämpötilan vaihteluihin, kun antaa suosiolla yläkerrassakin lämpötilan laskea alle +20C viileinä päivinä, niin kuumien päivien yli saattaa päästä miltei säikähdyksellä.
Tosin tuotan itse jo sen verran lämpöä, että yläkerta lämpiää merkittävästi jo ihan sillä, että olen yläkerrassa, sen verran pieni kuitenkin tämä ilmatilavuus ettei kovin paljoa lämmitystä tarvitse.
Katit kuulemma pitävät lämpimästä, nämä painuu alakertaan iltaisin, siellähän on ollut tuollaista +14-16C nyt viimeaikoina, tykkäävät vilpoisesta nämä yksilöt ainakin, tosin näillähän onkin vähän paksummin karvaa kuin mitä kateilla useimmin tuppaa olemaan, puolipitkä ja pitkäkarvainen, no emo on lyhytkarvainen, mutta ei se juurikaan alakerrassa viihdy.
Ihmettelin muuten tässä missä kaikki leluhiiret ovat, pengoin vähän sohvaa ja sieltä löysin kahdeksan, pari löytyi sitten kattien puolella olevien patjojen välistä, nuo piilottaa aarteitaan, usein leikkivätkin siten, että ensin piilottavat jonkin alle tai väliin hiiren ja sitten käyvät hakemassa matkan päästä vauhtia ja hyökkäilevät kimppuun.
Se leluhiiri on paras joka on toisen suussa, sitä pitää jahdata ja alas sekä ylös rappuja kiitävät miljoonaa.
Osa piiloista on kyllä vielä löytämättä, niillä pitäisi olla parikymmentä erilaista leluhiirtä ja kymmenkunta erilaista palloa, sekä kaikenlaista muuta lelua ties kuinka monta, aika monet olen itse väsännyt, osan katin valvovan silmän alla, kummasti ne vaan osaavat piiloon kaiken viedä, ettei joku toinen katti vaan sitä aarretta löytäisi.
Sekään ei oikein mene kuten on sanottu, että katti ei muovikiposta joisi, paras näiden mielestä on juoda muovipikarista, alkaa kova tuijotus jos ei muovipikarissa ole vettä, ne metalliset tai keraamiset kulhot ei tunnu kelpaavan.
Jos sitten unohdan vesilasini vartioimatta, niin kohta on yksi tai kaksi nuuhkimassa, että tuossahan on hyvää vettä lipitettäväksi. Nykyään myös seuraaminen on muotia, kun menen vessaan katti seuraa ja jää vahtimaan oven ulkopuolelle, jos kannan jotain, etenkin syötävää, niin sitä syöksytään heti jalkoihin pyörimään, niin ettei saa askeltakaan otettua, niin kauan ei ole hätä tarpeille, kunnes alan putsaamaan jotain hiekkalootaa, se on sitten juuri se kyseinen loota mihin pitää käydä asialle, se ei tunnu haittaavan, että nokka on meikäläisen polvessa kiinni, sekin vielä, että aina kun katti herää tai minä herään, niin 10-15min pitää rapsutella ja tarkkaan vahtia ettei vaan ole mihinkään menossa.
Aika kaukana siitä mistä lähdettiin, jos näkyi pihalla meikäläinen, niin samantien piiloon ja vain hyvänä päivänä pihan toisella puolella sai olla, jopa tuo vanha emo makoilee ihan tyytyväisenä paikoillaan jos istahdan sen viereen, tykkää kieriä selällään ja jahdata narunpätkää, mutta koskettaa sitä ei voi, jos hipaisee yhtäkään karvaa niin vetäytyy heti ja alkaa tärisemään, onnettomalla on jokin kammo.
Toinen pennuista on niin pitkälti kesy, että kulkee aina ohi kylkeä koipeen hangaten ja häntä on pystyssä melkein jatkuvasti.
Välillä vielä pennut vähän arkailee, mutta saa jo vähän nostellakkin, hyrinä ei kun voimistuu, kai nuo vielä lisääkin kesyyntyy, mutta eivät nuo enää kovin villejä ole. Yksikään katti ei nuku enää piilossa eikä yksikään mene piiloon, ei edes emo vaikka sitä sormella töppöseen koskeekin, niin se vaan vetää töppösen pois ja tärisee sitten, mutta melkein heti iskee narunpätkään kiinni jos sitä heiluttaa, eli pahimmat pelot sekin on jo voittanut.
Sinällään hyvin, että vuodessa kesyyntyivät jo näinkin pitkälle, tai no, vielä kuukausi niin sitten pikkukattienkin osalta alkaisi olla vuosi täynnä.
Eläinlääkärissä sanoivat, että menisi kolme vuotta ja välttämättä ei koskaan antaisi rapsutella, mutta pikkukattien osalta ainakin meni toisin, riippuu niin paljon katista ja tietty katin iästä. Tuo emo on 5 vuotias, sillä voi mennä vielä pitkästi rapsutteluun ja jos sillä kovin paha trauma on takana, niin ei varmaankaan rapsuttelua tule sietämään koskaan niin kuin nuo muut, jotka suorastaan kerjää sitä. Tosi nopeasti se kuitenkin on nyt oppinut sen, etten sitä meinaa syödä ja uskaltaa hipsiä ovesta vaikka seisoisin oviaukossa, toinen pennuista vetää kahdeksikkoa jalkojen ympärillä moisessa tilanteessa, eli onhan siihen toki hieman matkaa.
Pihapiirissä on pyörinyt taas uudennäköinen katti, tyystin valkoinen, kulkee 3 aikoihin aamuyöstä, taitaa olla jonkinsortin villi sekin, sapuska tuntuu ainakin kelpaavan, jos joku kerta näkisi ihan läheltä moisen, niin osaisi jotain sanoakkin mikä se oikein on, koko ainakin on isompi kuin nämä 'pikkukatit' jotka kyllä on emoaan jo isompia, vielä kasvavat vuoden ja ovat sitten aikamoisia kooltaan, nyt on jo nenästä takamukseen yli oven leveys, tukkivat lahjakkaasti oviaukot kun loikoilevat niiden kohdalla, häntä tietty siihen päälle.
Paljon työtä ja ihan selvää käteistäkin tuohon on palanut.
Meidän koiranpentumme painaa nyt noin puolivuotiaana 5,5 kg, sun kattisi ovat varmaan kilon kaksi painavampia? Paitsi siis emo, joka on slim line pentuihinsa verrattuna.
Tuota, kuinkahan terrierin saisi olemaan hyökkäämättä kaikkien itseään isompien koirien kimppuun? Pikkukoirien kanssa tuo on oikein hyvää pataa, vaan kun lähes kaikki koirat ovat silkkiä isompia...Ironisin tilanne oli, kun koira luuli keskikokoista ponia tosi isoksi koiraksi ja oli jo hölmöyksissään kiitämässä täyttä päätä polleparan kimppuun.
Pelko tuon ärhentelyn takana kai on, ressu aivan tutisee kun ison koiran näkee mutta eihän terrieri yksinkertaisesti osaa perääntyä: lieneekö pentumme joskus saanut joltain isolta koiralta selkäänsä vaiko aivan vain synnynnäistä tuo isommille ärhentely?
Ihmisiä tuo kyllä rakastaa, jokainen vastaantuleva kaksilahkeinen on sen mielestä ihastuttava tuttavuus ja saa hännän heilumaan kuin hullu.
pvalila kirjoitti:Onpa tosiaan melkoinen edistys ollut kateilla!
Paljon työtä ja ihan selvää käteistäkin tuohon on palanut.
Meidän koiranpentumme painaa nyt noin puolivuotiaana 5,5 kg, sun kattisi ovat varmaan kilon kaksi painavampia? Paitsi siis emo, joka on slim line pentuihinsa verrattuna.
Tuota, kuinkahan terrierin saisi olemaan hyökkäämättä kaikkien itseään isompien koirien kimppuun? Pikkukoirien kanssa tuo on oikein hyvää pataa, vaan kun lähes kaikki koirat ovat silkkiä isompia...Ironisin tilanne oli, kun koira luuli keskikokoista ponia tosi isoksi koiraksi ja oli jo hölmöyksissään kiitämässä täyttä päätä polleparan kimppuun.
Pelko tuon ärhentelyn takana kai on, ressu aivan tutisee kun ison koiran näkee mutta eihän terrieri yksinkertaisesti osaa perääntyä: lieneekö pentumme joskus saanut joltain isolta koiralta selkäänsä vaiko aivan vain synnynnäistä tuo isommille ärhentely?
Ihmisiä tuo kyllä rakastaa, jokainen vastaantuleva kaksilahkeinen on sen mielestä ihastuttava tuttavuus ja saa hännän heilumaan kuin hullu.
Se on terrieri, kaikki sellaiset joita olen tavannut ovat olleet suhteellisen räkyttäviä vieraita sekä toisia koiria kohtaan, voisin sanoa jopa että ovat olleet uhmakkaita.
Kouluun sen kanssa kai pitäisi lähteä, mitä nuorempana sitä helpompaa kai se tuossakin on, vaikea sitä on oikeita keinoja keksiä ilman asiantuntevaa koulua, siellä voi tulla tutuksi keinoja joilla säästää tuhottomasti hermoja.
Ei nuo katit kovin paljoa paina, ne on kai jotenkin onttoja, ainakin päästään välillä
Köykäisesti sellaisen nappaa syliin ja vielä köykäisemmin sellainen poistuu sylistä, sellaista pikkuriikkisen kerrallaan totuttamista.
Hmm, kun sellaisen koiran saa oppimaan ja hyväksymään sanan 'ei', niin se helpottaisi jo paljon, sen jälkeen sille olisi helppoa opettaa mitkä asiat on ei ja mitkä on ok. Lisäksi sen pitäisi jotenkin saada kokea, että isonkaan hurtan seurassa ei tapahdu mitään ihmeellistä vaikka olisikin kuono ummessa, siinäkin koirakoulu voisi olla hyvä, että joutuisi tottumaan muihin isompiinkin koiriin.
Juu, sitoo aikaa ja ei ne ilmaisiakaan ole, mutta jos sen suht aikaisessa vaiheessa kävisi pois alta, niin ehkä sitten selviäisi lyhyemmällä kuurilla kuin jos katsoisi nyt sitä sopivaa hetkeä muutaman vuoden? Näin ainakin mistään mitään tietämättömänä voisin kuvitella?
Tuollainen +25-30C ja siihen vielä vähän reilu kosteus on aivan ihanteellinen kaikenmaailman kasvulle, basiliskoja ja virusliskoja, levistä, homeista ja muista itiöistä puhumattakaan.
Alle +24C on vielä suht ok, mutta siitä yli kun menee, niin alkaa elinolosuhteet moisille olemaan aika hyvät. Jos taas pysytään alle +20C ja saa ilman pysymään kuivana, niin kovin hurjasti ei moiset kasva.
Niin ja niitähän on kaikkialla noita homeitakin, muista liskoista puhumattakaan, navassakin taisi olla satoja vai tuhansia erilaisia, siellä on sopivan lämpöistä, kosteaa ja vähän pimeääkin. No kuitenkin mulla ainakin lämpötilan lasku ja siirtyminen koneellisen ilmanvaihdon piiristä ilmanvaihdottomaan on vähentänyt sairastelua murto-osaan.
Se jos hameväki alkaa valittamaan, että on kylmä, niin voi aina sairauden aikana iskeä moisia juttuja pöytään ja nauttia sitten raikkaasta ulkoruokinnasta
Se on kyllä kumma, että eri talojen jäähdytystarve vaihtelee niin kamalasti. Mun rintsikkani on suhteellisen siedettävä helteillä ilman ilppiäkin, ja ehkä siksi ilppi puraisee sieltä ne tarvittavat pari-kolme astetta pois tosi helposti.
Pienikin kerrostaloasunto saattaa sitten tarvita jäähdytystehoa aivan kohtuullisesti, vaikka lämmityskulut olisivatkin hyvän erisyksen ansiosta pienet. Kustannusten kannalta lämmitys se merkittävä tekijä tietenkin on, jäähdytys imaisee kuitenkin aina vähemmän sähköä ja siten myös euroja.
Pitäisi taas käydä vilkaisemassa tuossa pumppufoorumilla, onkohan Chunnukan tilalle jo löytynyt hyvää edullisemman pään invertterilaitetta?
jtbo kirjoitti:
Se on terrieri, kaikki sellaiset joita olen tavannut ovat olleet suhteellisen räkyttäviä vieraita sekä toisia koiria kohtaan, voisin sanoa jopa että ovat olleet uhmakkaita.
Kouluun sen kanssa kai pitäisi lähteä, mitä nuorempana sitä helpompaa kai se tuossakin on, vaikea sitä on oikeita keinoja keksiä ilman asiantuntevaa koulua, siellä voi tulla tutuksi keinoja joilla säästää tuhottomasti hermoja.
Kyllä tämä koulutielle joutuukin aivan heti.
Tämä ei oikeataan hauku juuri lainkaan, ei edes toisen koiran kanssa leikkiessään ja innostuessaan.
Monet koirat myös näykkivät leikkiessään turhan kovaa, tämä tuntuu olevan tosi varovainen, ettei satuta ketään hampaillaan.
Kuulostaa suhteellisen hyväluontoiselta yksilöltä tuo teidän koiruus, nuo kaikki on kyllä niin yksilöitä, että varmaa on vain epävarma
Täälläkään alakerrassa ei tarvitse kovin kummoista jäähdytystä, kun se betonilaatta hoitaa sen puolen, samahan se kai siinä pvalilan talossakin on, eikös siinä ole iso laatta alla?
Tuumalla sitä ei taida olla?
Vielä kun talvellakin toimisi niin, että kylmäkään ei tulisi maasta sisälle, tuossa kohtaa vaan on hieman kehittämisen tarvetta...
Emokatille on kyllä muuten ne kynnet kasvaneet takaisin, tuntuu hyvälle, kun kynsi puree kynnen alle, vähän aikaa tuosta sitten toinen katti samaan kohtaan, veikeitä tuntemuksia, tuli vaan mieleen kun tuossa putsasin emokatin makuupaikkaa ja löysin sitten kynnen hylsyn, sellaisen kuoren, nehän uusiutuvat koko ajan ja siksi pitää saada raapia jotain, että se kuorikerros lähtee pois.
Mänty on mukavan pehmyttä, tuokin on joskus ollut ihan sileää lautaa, se on se Bauhausin halpishyllykkö, joka on paras tuohon, viereisessä 'jalassa' on ihan ostettu raapimispuu(muovi jossa mattoa), mutta ei se kelpaa, tuo puu on parempi, sen lisäksi raapivat talon runkopalkkeja tuolla yläkerran 'sivuposkessa', lähinnä yksi puu siellä on johon kaikki sitten raapivat uria.
Eli vaikka välillä sattuukin haveri ja tempaisevat narun sijaan meikäläisen räpylää, niin osaa ne hillitä hieman, itkutta ei selviäisi jos moinen ihan täysillä tempaisisi. Katin pallon kun heitän ilmaan, niin iskevät ilmasta sitä kuin pesäpalloilija konsanaan, se pallo ottaa muuten kohtalaisesti vauhtia moisen seurauksena eikä silmä oikein kerkeä näkemään sitä tassua, ääni kuuluu ja sitten etsitään palloa
Sitten se on hauskaa, kun heitän pallon rappuja alas pomppimaan ja sen perässä kun juoksee, kun pallo on alhaalla niin Mouku yleensä ottaa sen suuhunsa ja kantaa takaisin ylös, sitten uudestaan pitää viskata, joskus kantaa itse ylös ja potkii alas jahdaten palloa.
Suhteellisen helpoiksi minä sanoisin näitä katteja, ei näissä kovinkaan paljoa sitä työtä ole, jos vertaa koiraan, etenkin kun näitä katteja on useampia, niin osaavat leikkiä keskenään itsensä ihan väsyksiin, aika usein huomaa etteivät jaksa leikkiä likikään niin paljoa, kuin toisina päivinä, useimmiten sitten riittääkin, että rapsuttaa korvien takaa että katti voi torkkua tyytyväisenä
jtbo kirjoitti:
Se on terrieri, kaikki sellaiset joita olen tavannut ovat olleet suhteellisen räkyttäviä vieraita sekä toisia koiria kohtaan, voisin sanoa jopa että ovat olleet uhmakkaita.
Kouluun sen kanssa kai pitäisi lähteä, mitä nuorempana sitä helpompaa kai se tuossakin on, vaikea sitä on oikeita keinoja keksiä ilman asiantuntevaa koulua, siellä voi tulla tutuksi keinoja joilla säästää tuhottomasti hermoja.
Kyllä tämä koulutielle joutuukin aivan heti.
Tämä ei oikeataan hauku juuri lainkaan, ei edes toisen koiran kanssa leikkiessään ja innostuessaan.
Monet koirat myös näykkivät leikkiessään turhan kovaa, tämä tuntuu olevan tosi varovainen, ettei satuta ketään hampaillaan.
Mainitsitko oliko kyseessä narttu vai uros? Ei muuta mutta ajatellut vain onko sisäsiisti vai ruikkiiko merkaten joka mööpelin? Koirissa on erikoisia piirteitä kuten kissoissa varsinkin pentu aikaan, vanhemmiten paljon helpompia, molemmat.
Terrieri on kuitenkin siitä parempi kuin joku Englanninmastiffi, sen kanssa on helpompi painia jos aletaan ottamaan "miehestä mittaa"
Pitääkö tuota käyttää lenkillä vai oletteko jo hommanneet jonkun juoksunarun?
Kovin koulu koirille on todella kova jos alkavat uhoamaan, silloin niiltä tosiaan otetaan luulot pois ja ihan heidän kuolemaa läheltä, terrieri tosin siltikin saattaa vielä ylähuultaan nostaa
Äh, en minä mikään koirankasvattaja ole, kuullut vain joskus 20v. sitten.
Nythän meillä muuten on oikein muikea dog vs. cat asetelma
Toki voihan kuvaa kutistaa, muttei se ole niin hyvä:
Se ei ehkä ole ihan tyytyväisin tuossa kuvassa, kun kesken unien tyrkätään kamera nokkaan, niin kukapa olisi, vaan pakkohan sitä jotenkin rajoittaa tuota päivänukkumista, että itse saisi yöllä nukkua rauhemmassa
jtbo, se emokatti on nainen ja naiset eivät voi sietää sitä, että kuvia napsitaan noin vain yllättäen kesken unien...
Jo yhdessä päivässä on tuon haukuntajutun kanssa tapahtunut edistymistä, toki pitkä matka on vielä kuljettavana.
Ei tuon kanssa ole tarpeen taistella johtajuudesta, ei vielä tässä vaiheessa: tuolla on voimakas halu olla mieliksi ja aika pitkälle riittää, kun saa sen tajuamaan, mitä siltä haluamme. Isoille koirille räkyttämisen takana on pelko ja tuohon perussyyhyn täytyy vain hiljalleen pyrkiä vaikuttamaan: pennun on tajuttava, että suurin osa isoista koirista on ihan kilttejä.
Me siis pyrimme pysymään kaukana niistä isoista koirista, jotka eivät niin kilttejä ole...
Kun pentu nyt tuntee itsensä jo aika turvatuksi kanssamme on siitä tullut sisäsiisti, noita vahinkoja sattui vain pari kahden ekan päivän aikana.
Hieno juttu, että pentu luottaa ihmisiin niin täydellisesti: se kertoo siitä, ettei kukaan ole koskaan ollut sille paha.
*******************
Hyvä juttu, että emon kynnet alkavat olla kunnossa. Ei se niitä enää samalla tavalla tarvitse kuin elämänsä alkutaipaleella, mutta olisi hyvin surullista että katti olisi saanut pysyviä fyysisiä vammoja siinä yhteydessä, kun sitä itse asiassa yritettiin auttaa.
pvalila kirjoitti:
Kun pentu nyt tuntee itsensä jo aika turvatuksi kanssamme on siitä tullut sisäsiisti, noita vahinkoja sattui vain pari kahden ekan päivän aikana.
Amatööri koirankasvattaja tässä vaan sanoo että tuo on todella hieno asia, hän on sisäistänyt että on uusi perheenjäsen. Kohdella toki pitää samanlailla kuin 2-vuotiasta lasta konsanaan: Rajoja, tapoja, jne. jne. Se toki on hauskaa ja joskus turhauttavaa että ei vissiin yli 3-vuotiaan tasolle nouse mutta ei se hullumpi ikä lapsella ole, vanhempien kannalta.
Jaahas, äsken tuli autotallin ovesta tänne uusi lemmikki kun kissa ei pääse (ei edes tule ulko-ovesta pihalle vaikka ovi auki), Siili paineli porakaivopumpun painevaraajan alle! Liikahdin niin sähähti. Nyt en oikein tiedä menikö ulos vai tutkiiko jossain muualla täällä paikkoja. Ne näyttävät tietävän ettei heille kukaan mitään pysty ja ovat jokseenkiin aina cool mutta en sisälle ole koskaan tuollaista nähnyt tuleva. Pureekohan ne
edit: Ei se sähähtänyt vaan sen piikit osui motukan pakoputkiin pois taaperrellessaan Vaimo hiukan katsoi tullessaan muuta sanomaan että miksi minä kyykyssä jalat tuolilla tietsikan äärellä olen... Kaupunkilainen se vaan täällä kirjuuttelee, luonnosta erkaantunut olio
Siilillä on ne piikit, se käpertyy palloksi jos sitä pelottaa, ei muistini mukaan siili koskaan ole yrittänyt purra.
Tuo emokatti kyllä mulkoilee lähes aina puolivaloilla, silmät menee yleensä kiinni kun vähän sitä narunpätkällä kiusaa, se on ja ei ole arka, pennuille se sähisee ja murisee päivittäin ja pennut pyrkii huitomaan sitä ohikulkiessaan, mutta aina niillä hännänpää kiemurtelee, en ole emokatista muuta kuullut kuin sähinää, murinaa ja kerran kiimassa piti jonkinlaista valitusta, mutta ikuna se ei ole sanonut miau.
Enimmäkseen se kyllä saa olla omassa rauhassaan ikkunalla, joskus toisen pennuista hyväksyyn vierelleenkin, mutta toisen kanssa ei oikein niin mieluusti ole lähellä.
Onpa noilla muitakin ikkunoita joista ihmetellä ulos.
Vaan on se hauska seurata kuinka nopeasti nuo oppivat, se pentu joka ei juuri emon vieressä saa olla, tulee toisinaan mun jalkojen päälle osittain makoilemaan, se on aika luottavainen jo.
Äääh, pitäisi väsätä noita alakerran ovia parempaan kuosiin, vielä kun riittäisi virta siihen.
Jälleen muistui mieleen seikat, jotka siirsi kesäksi tehtäväksi kun talvella ei voinut/jaksanut/huvittanut. Jäänee jälleen 
Kaupunkilainen se vaan täällä kirjuuttelee, luonnosta erkaantunut olio 