Kierrätä talossa.

[kappalainen]

Oli ajankohtaista laittaa aluskate ja siihenhän uppoaa paljon lautaa. Ajankohtaista olisi myös laittaa levyt huoneiden seiniin. Jos talossa on kaksinkertainen umpilaudoitus, sisäpuolisen laudoituksen voi poistaa.
Seinästä puretut laudat siis katolle ja levy tilalle. Säästää melkein puolet remonttien hinnasta. Kannattaa miettiä noiden seinälaudoitusten hyödyntämistä. Samalla saa eristeelle tilaa.

[koppelo]

Tuollainen "säästäminen" on varsinaista hölmöläisten hommaa. Pura taloa toisesta päästä ja rakenna sitten lisää toiseen päähän.

Seinien purkaminen ja levytys ei ole todellakaan noin yksinkertainen juttu. Perinteisen rintamamiestalon runkorakenteen jäykkyys perustuu juuri siihen, että rungon toinen puoli on vaakalaudoitusta ja toinen puoli vinolaudoitusta. Kun tietää millä tavalla useimmat talot on tehty, ja miten kantavista rakenteista saattaa löytyä lahovaurioita, niin toisen puolen purkaminen saattaa johtaa suorastaan katastrofiin. Seinän jäykkyys katoaa ja vaurioita syntyy.

Kaikki seinärakenteet on syytä jättää paikoilleen ja vahvistaa. Levytys tapahtuu ainoastaan laudoituksen päälle.

En ikinä haluaisi ostaa tuota remonttitaloa.

[Pekka Huhta]

Melkein tekisi mieli sanoa että höpsis. Ei se talo siitä kaadu jos huone kerrallaan noita sisäpuolen laudoituksia purkaa, johan tämänkin palstan ihmisistä huomattavan iso osa on purkanut laudoituksen jommalta kummalta puolelta ja korvannut purut kuka millläkin eristeellä. Levy jommalla kummalla puolella jäykistää huomattavasti paremmin kuin raoille kuivunut laudoitus, edellyttäen tietysti että se levy pistetään kiinni vähän tiukemmin kuin vaan sieltä täältä harsimalla. Ja pelkällä huoko- ja kipsilevyillähän nuo nykyiset pahvitalot on kasattu, eikä niitä nyt aivan massoittain ole laonnut kasaan.

Minusta tuo kierrätys on aivan viisasta. Materiaalin hyödyntäminen materiaalina on mennen tullen viisaampaa kuin sen saman materiaalin jauhaminen hakettimeen ja polttaminen. Ihan samalla tavalla säästin viime kesän kattoremontin tellinkilaudat ja rakentelen kaikki tarpeelliset runkohommat sitten niillä sitä mukaa kun tartten.

Ei suotta kannata säikähtää, minusta tuossa oli ihan järkevä (ja täysin turvallinen) kierrätystoimi kyseessä. Jos niitä lautoja sisältä on purettu, niin ulkopuolellahan on vinolauta ja ulkovuoraus, jotka jo sellaisenaan ovat erinomaisen jäykkä yhdistelmä.

Pekka

[pelkka]

Komppaan kappalaista ja Pekkaa. Itekkin käytän yhdestä paikasta taloa purkamani puutavaran toisaalla - tulisijassa poltettavaksi menee rakennuspuutavaraa yllättävän vähän. Se on viisasta, ekologista ja halpaa.

On pikemminkin hölmöläisten hommaa olla kierrättämättä silloin kun mahdollisuus siihen on noinkin helppo.

[Hirsinööri]

Itse olen rakentanut jo jokusen katon siltatyömailta haetuilla laudoilla, viimeks kesällä ton vieras talon katon (50m2/lape).
Yleensä on riittänyt iso kirkaspullo mesulle palkaks ni on saannut ihan rauhassa valkata ja touhuta dynan täyteen puita.

Muutenkin pysähdyn aina jos kantakaupungissa (Hki) jätelava sattuu kohdalle, aina loytyy jotain. Eilen viiteemeeks useempi nippu vanhaa tammilistaa.
Tänään 150kg alumiiniinilevyä jonka kävin tiputtamassa romu-pekalle kierrätys keskuksen viereen, kun olin joka tapauksessa sinne menossa (aikaa meni lastaukseen ja purkuun 10min ja kaikkihan tietää mitä alumiinista saa näinä päivinä, ihan kelpo tuntiliksa..)

Juttuja riittäs loputtomiin, tää on vähän tällästä tapakierrätystä. Täytyy kuitenkin sanoa että ei oo vielä tullut kierrätettyä talon sisällä..

[pelkka]

Muutenkin pysähdyn aina jos kantakaupungissa (Hki) jätelava sattuu kohdalle

Sukulaissielu!

[kappalainen]

Tuollainen "säästäminen" on varsinaista hölmöläisten hommaa. Pura taloa toisesta päästä ja rakenna sitten lisää toiseen päähän.

Seinien purkaminen ja levytys ei ole todellakaan noin yksinkertainen juttu. Perinteisen rintamamiestalon runkorakenteen jäykkyys perustuu juuri siihen, että rungon toinen puoli on vaakalaudoitusta ja toinen puoli vinolaudoitusta. Kun tietää millä tavalla useimmat talot on tehty, ja miten kantavista rakenteista saattaa löytyä lahovaurioita, niin toisen puolen purkaminen saattaa johtaa suorastaan katastrofiin. Seinän jäykkyys katoaa ja vaurioita syntyy.

Kaikki seinärakenteet on syytä jättää paikoilleen ja vahvistaa. Levytys tapahtuu ainoastaan laudoituksen päälle.

En ikinä haluaisi ostaa tuota remonttitaloa.

Ulkopuolella ei iole harvalaudoitus vaan on oikein ponttilaudoista tehty. sen jälkeen rako ja ulkoverhous. Kaikki väliseinätkin on ponttilaudasta. Mutta se minkä haluaisin purkaa, on tietty kantava.

Varsinkin hölmöläisen hommaa on jättää raollinen lauta lisäeristeen alle ja tilkkimisessä oma vaivansa, Siltikään vajaa kanttinen lauta ei tule tiiviiksi seinän välistä ja millä mitään lahovaurioita huomaat, jos et mitään pura? ja säästyy 28mm tilaa, kuten meilläkin on laudan paksuus seinässä. Kun ikkunat ovat vielä 50 mm ulkona sisäpuolelta, on tilaa eristää hieman.

Puruja en ole poistanut (metrin ylhäältä ja metrin yläpohjan reunoilta nurkkien tiivistämiseksi. Purut pysyvät silti paikoillaan. Mitä lahovaurioihin tulee, se on ensimmäinen asia, mikä tarkistetaan ennen mitään eristeitä tai muitakaan toimia. Sanoohan tuon jo tyhmänkin järki. Laatasta kaivanut vintille asti kun alan tutkimaan. On porattu reikää ja mitattu kosteuttakin. Haisteltu ja maisteltu. Talon kunto on tärkein. En ole pintaremonttia tekemässä, vaan taloa kunnostamassa. Aloitin nyt rumimmasta päästä, kun on talon 'pahin' paikkakin.
Yhdessä huoneessa on epäkurantti sisäkatto. Sisäpuolella kaikki laudat menevät päästä päähän tasaisin raoin ja alla musta höyrunsulkupaperi. Ajattelin pölläyttää ihan vähän karvaa pois ja laittaa harmaan petsin lautoihin (ja varmaan itseenikin), päälle kevyt lakka.....siinä sitä taas säästöä...Tykkään vähän karummasta välillä.

offtopic
Taloani sinun ei ole pakko ostaa, jos joskus myyntiin tulee. Siitä olen varma (ammatti ainakin koulutettu rakennusmies), että talo pysyy kasassa ja mihin olen näppini tunkenut, talo on sieltä kunnossa. Eiköhän tuo tuplalevyllä 100mm välein ruuvattuna pysy paremmin kuin laudoilla, joiden naulat eivät ole pohjassa ja reiät väljiä kuin mitkä.
Tapani rakentaa ei ole 'kai se siinä pysyy', vaan ' nyt pysyy takuulla' ja asioista pitää ottaa aina selvää. Vanhassa talossa menee äkkiä pari päivää miettiessä, miten jokin rakenne toimii, vaikka onkin maaiman pahin riskirakenne. Pikku raoilla voi olla tarkoituksensa. Meillä ei alapohjan purujen päällä olevaa 30mm tilaa täytetä, ei ole ikinä ollut täynnä, kuin reunoilta ( purut/lastu laatua, 'Ei painu'), Ei tule höyrynsulkua jne. Sanokoon laki mitä sanoo. Purujen ainoa reittiä tuulettua on ylös. Lattia on lämmin ja pysynyt 51 vuotta, joten miksi koskisin siihen sen kummemmin. ellen vauriota löydä. Purut ovat kuin uusia maanvaraisen laatan päällä. ja laattakin ½ metriä maan alla. (toistaiseksi) Pinnat voivat olla mitä ovat. Katselen niitä sitten, kun saan pääni pois rakenteiden sisältä. Tosin joskus on kiva rentoutua ja maalata vaikka joku ovi, raskaan remonttipäivän päälle Ja jos johonkin tulee vikaa, on ainakin ruuveilla kasattu. Puuaskartelua pari vuotta harrastaneena meinasin tapittaa ja liimata . Vaikea pudottaa rakennustarkkuuteen ja menee nyppiessä aikaa. Minua nyppii, kun joku sanoo, etten tiedä mitä teen. Otan aina asioista selvää ja tarkistan. Rintamamiestalossa asiat vain tarvitsee useinmiten tehdä oikealla tavalla väärin, koulukirja ei auta.

[pelkka]

En ikinä haluaisi ostaa tuota remonttitaloa.

Tuo lause on soinut päässäni pari päivää.

Voiko rumemmin ihminen toiselle sanoa?



Sitten tajuan assosiaation erääseen toiseen lauseeseen, eräässä toisessa paikassa. Paikka on Napoli italialaisen nykykirjailijan Erri De Lucan novellissa ”Kaupunki ei vastannut”.


On talvi vuonna 1981. ”Maanjäristyksen nostattama pöly ei ollut vielä laskeutunut”, kirjoittaa De Lucan kertoja, joka onnistuu saamaan paikan sekatyömiehenä eräällä monista kaupungin jälleenrakennustyömaista, ja jatkaa: ”olen ollut töissä pohjoisen rakennustyömailla, mutta missään en ole palellut niin paljon kuin maanjäristyksen jälkeisenä talvena Napolissa.”

Tukkien sahaamista käsisahalla sortumisvaarassa olevien rakennusten tueksi, lapiotöitä kohmeisin kourin. Kaikkialla jäätävä kylmyys, raaka tuuli, yskiviä, kuumeisiä ihmisiä metrossa. Nälkää ja uupumusta. Pölyä, palavia jätteitä, rottia.

Ja sitten:

Eräänä aamuna vanhempi muurari ja minä työskentelimme aukiolla Sanitàn korttelissa. Sekoitimme sen päivän kuutiomääriä hiekkaa ja soraa, johon lisättiin vettä ja sementtiä. Käsivarret toimivat itsestään, tuijotimme seosta mutta katsoimme samalla jonnekin kauas. Hengitys seurasi lapion tahtia. Kaksi näyttävästi pukeutunutta nuorta ajoi ohi moottoripyörällä. He pysähtyivät katsomaan meitä ja toinen sanoi: ”Muistakin, minä en tuollaista tekisi ikinä!”


(ei muuta, lopetan tähän)

[kappalainen]