Oma nurkka

[pvalila]

Aika monta ansaa piti ostaa, ennen kuin tuli vastaan niin hyvä, että emokin sinne jäi.


Taitaa olla kateilla niin, että mitään äiti-lapsi suhdetta noilla ei enää ole?

Tuleeko tuosta tappelu, jos emon laskee pentujen luo? Selvittävät nokkimisjärjestyksen?

Saattaa muuten olla sitten poikia kalliimpi, se emon leikkauttaminen. Varsinkin jos se on jo nyt pieniin päin.


Ei se kattien luomuapteekkihomma taida niin hyvin toimia, että sun lompakkosi pääsisi lepoon...

[jtbo]

Aika monta ansaa piti ostaa, ennen kuin tuli vastaan niin hyvä, että emokin sinne jäi.


Taitaa olla kateilla niin, että mitään äiti-lapsi suhdetta noilla ei enää ole?

Tuleeko tuosta tappelu, jos emon laskee pentujen luo? Selvittävät nokkimisjärjestyksen?

Saattaa muuten olla sitten poikia kalliimpi, se emon leikkauttaminen. Varsinkin jos se on jo nyt pieniin päin.


Ei se kattien luomuapteekkihomma taida niin hyvin toimia, että sun lompakkosi pääsisi lepoon...

Juu, monta ansaa tosiaan, mutta jos jotain hyvää hakee, niin nyt ymmärrän vähän ansojen päälle

Mun lompakon nyörit aukeaa osapuilleen samoin kuin Roopella (se ankka), on aikamoista tuskaa kun kuussa ylimääräisiä kuluja paukkuu yli 500 edestä, mutta kun se on kerran hoidettu pois alta, niin ei se sitten enää niin kirpaise, voi lohduttautua sillä, että noilla kolmella sentään on suht hyvät eväät elämään nyt olemassa, niin tai no, emollahan on vielä leikkaus edessä, kun vasta huomiselle sai ajan.

Emolle tulee lisäksi täysi terveystarkastus, kun siitä ei tiedä missä tilassa se oikein on, se voi olla hyvinkin sairas.

edit: Niin se pentujen ja emon suhde, en oikeastaan tiedä, mutta en oikein tiedä uskallanko edes kokeillakkaan, kun nyt nuo taas syövät lusikasta, niin en oikein tiedä kannattaako tuohon sotkea lisää muuttujia, vähemmän tylsää emolla toki olisi noiden kahden riiviön parissa, mutta ehkä kuitenkin pidän nuo erillään ja pitää seurata emon käytöstä sitten kuinka se kokee sisätiloissa oleskelun, sehän voi olla niinkin, että emolla ei pää kestä sisätiloja.

[pvalila]

Olen ehdottomasti samaa mieltä, emo opettaa vain pelkoa.

Musta myös tuntuu, että nuo kaksi pentua saattavat sosiaalisesti tottua toisiinsa ja viettää ikänsä yhdessä; emo taitaa olla myös yksinäisyyteen tottunut.

Tuohon ei kolmatta pyörää luultavasti kaivata, mutta voihan sitä kokeilla jossain vaiheessa.

Yläkertaan ajattelit emon kuitenkin tuoda? Kovin pitkään ei sitä voi vaatekomerossa pitää; toipilasajan lähinnä kaiketi?

Kyllähän ne katit toisistaan tietävät, jos välissä on vain yksi ovi/seinä.

[jtbo]

En minä tiedä niin siitä pelon opettamisesta, mutta jos emokatti värjöttelee täristen piilossa, niin saattaa siitä jotain vaikutteita tulla

Kysyn eläinlääkäriltä vielä mielipidettä tuosta, teen sitten ratkaisun siitä tuonko yläkertaan vai en.

Sentin paksuinen lastulevy, jossa reilu sentin rako alhaalla ja ylhäällä, on kyllä sellainen, että ei sen takana paljoa salaisuuksia ole katille, no on siinä toistaiseksi 100mm kivivillaa, mutta jos sitä ei poista, niin se on entinen kivivilla, kun katti innostuu, jos sen sinne siis tuo.

On mulla nyt tarpeet sellaisen reilun häkin tekoonkin, jollaista osa kesyttäjistä suosii, on kaksi koulukuntaa, häkkikesytys ja vapaamuotoisempi, jälkimmäisen kannattajat kokevat, että ensimmäisen kautta katista ei koskaan tule niin luottavaista, ensimmäisten mielestä jälkimmäisellä ei taas saa kattia koskaan kesytettyä.

Nähdäkseni molemmilla tavoilla onnistuu, mutta ehkä erilaiset katit vaativat erilaisen mentelmän. Elämässä kun ei ole mitään absoluuttista, kaikki on suhteellista, niin ikävähän se olisi jumiutua yhteen näkökulmaan ja vaihtoehtoon.

Kyllä minä näen häkkikesytyksen hyvät puolet, mutta stressi voi olla joillekkin kateille siinä mielestäni liikaa, kun ei ole mihin vetäytyä piiloon, kun taas toisessa metodissa katille annetaan mahdollisuus piiloutua ja homma etenee tietty hitaammin. Kattikin kun voi kuolla stressiin, niin sen välttäminen on mielestäni tärkeää.

Nuo pikkukatit kun sopeutuivat uuteen ympäristöönsä rauhassa, niin nyt ovat huomattavasti uteliaampia ja alkavat pikkuhiljaa tutkimaan meikäläistä, koska ne nyt tietävät, että heillä on oma paikka, joka on heidän oma turva, sieltä ei heitä häädetä, niin se laskee sitten stressitasoa.
Häkkikesytyksessä taas alussa katti tavallaan palaa loppuun, jonka jälkeen ei enää välitä mitä tulee, sitten huomaa että eihän tässä oikein ollutkaan pelättävää ja kuntoutuu sitten uudeksi, ainakin noin sen itse olen käsittänyt.

Katilla on sinällään tarve kesyyntyä, kun jos katti uskaltaa lähemmäs, niin se saa parempaa sapuskaa, sekin on yksi etappi, että katti oppii pitämään ihmistä suht vaarattomana, jonka takia ei kannata olla varuillaan, sen jälkeenkin on vielä pitkästi kesyyn tilaan jos olen oikein käsittänyt. Toiset tietty napsahtavat nopeammin, toiset oppivat hitaammin.

[pvalila]

Luonnossa aikuinen kissa ei salli sitä, että joku sitä käsittelee ja nostelee.

Miksi sen kissan pitää olla siellä häkissä, että se altistuu ihmisen käsittelylle?

Käsittelystä tuossa kai on kyse, koska eihän se katti kesyynny pelkällä häkissä ololla; kyllä sitä pitää käpälöidä että se väsyy pelkäämään kosketusta.

Idea taitaa olla suunnilleen se mitä sanoit, että katti stressaantuu niin paljon ettei enää välitä mistään mitään vaan antautuu sen ison otuksen ruokapalaksi; aikansa sitten apaattisena kohtaloaan odotettuan katti väsyy olemaan kuolemanpelossa ja jatkaa eteenpäin elämäänsä, vaikka se iso otus välillä sitä käpälöikin.

Noita hamstereita kun valitsee, on tärkeä ottaa sellainen, jota on pienenä käsitelty paljon: paljon käpälöidyt eivät voisi vähempää välittää, vaikka niihin kosketaan, tietävät ettei se satu.

Kerro sitten, kuinka tohtorissa meni! Toivottavasti tohtori tutkii emon muutoinkin hyvin, sillähän saattaa olla muutakin vaivaa kuin tuo juoksuaika.

Menee muuten haastavaksi, jos tohtori löytää jonkin sairauden: ajatus lääkkeiden antamisesta emolle tuntuu pelottavalta. Ja helposti tietenkin myös kalliilta.



Aika ihmepelastus tuo oli, että sait katin kiinni kun se oli jo lähdössä ehkä vähän pidemmällekin reissulle.

[jtbo]

Jotenkin musta tuntuu, että toi katti hautoo jotain?

4-5 vuotias lekurin mukaan, saattaisi siis hyvinkin olla, että 2008 keväällä näkemäni pennut olisivat olleet tuon aikaansaannoksia, mutta en tiedä onko se todennäköistä.

Ei se nyt kurkkuun ainakaan käynyt, kun laskin sen tuolta pois, hoiperteli vain suojaan, jonka sille tein pikapikaa vaatehuoneeseen, kas kun pitäähän sillä olla piilo, vaikka se mitättömän pieni nyt sinällään onkin tuo tila, mutta on se isompi kuin kissahoitolan boksit.

Kunhan se vielä vähän herää, niin pitää viedä juomaa ja myöhemmin jotain evästäkin. Toipukoon nyt ihan yksinään tuossa, vähän jätin ovea raolleen, kun tuli laitettua metalliverkosta sellainen oventapainen kyhäelmä turhan liki tuohon oviaukkoon, niin nyt ovi ei mene kiinni ja toisaalta, ei sitä ilmanvaihtumisen yms. takia voisikaan laittaa tyystin kiinni.

Maukun kanssa meillä on varmasti vielä pitkä tie edessä, se onneton kun oli panikoinut ansaan jäätyään niin, että kynnet oli särkyneet etutassuista, en ymmärtänyt siinä sitten kysyä kasvaako ne takaisin, mutta selvähän on, että nyt menee tosi pitkään ennen kuin sitä voi laskea ulos. Toivottavasti se nyt tokenee, olisi tosi surku jos katista tulisi kynnetön, sehän olisi sitten hoivattava invalidi lopun ikäänsä.

Sitä ihmettelen, kuinka tuo on niinkin pitkään kestänyt hengissä, yleensä villit katit ei kestä kovin pitkään hengissä, mielestäni 5 vuotta olisi jo harvinaista.

Tohtorissahan on jo käyty, tuo tohtori noista kertoi.

[sahrami]

Sitä ihmettelen, kuinka tuo on niinkin pitkään kestänyt hengissä, yleensä villit katit ei kestä kovin pitkään hengissä, mielestäni 5 vuotta olisi jo harvinaista.

Tohtorissahan on jo käyty, tuo tohtori noista kertoi.

No, kuvasta päätellen tuo emokissa on kyllä saanut ihmisiltä apua selviämiseen. Sen korvat ovat ehjät, eli se on saanut olla talvipakkasessa jossain suojassa, ehkä navetassa, ehkä jopa sisätiloissa. korvat ovat poikkeuksellisen siistit (siis korvien ulkoreuna), eli ei ole kyllä varsinaisesti pakkasessa joutunut värjöttelemään, pelkkä hyvinsyöminen ei paleltumilta suojaa. Ja se taas on hyvä merkki sopeutumista ajatellen, se on ollut tai hakeutunut vapaaehtoisesti ihmisten luo. Voi olla kesäkissa, syksyn tullen on viety kissa niin pitkälle kuin tietä riittää (eikös se tie sinun pihaasi päättynyt, vai menikö vielä ohi).

[jtbo]

Koko talvenhan se on mun lämmitetyssä boksissa viettänyt ja kesästä lähtien mun sapuskoja syönyt, niin ja hiiriä, niitä on ihan perkuleesti ja tuo on käsittämättömän hyvä niitä saalistamaan

Onhan tuolla metsikössä se villikattikommuuni hylätyssä navetassa, jossa pitävät toisensa lämpöisenä, sieltä kai nuo enemmän tai vähemmän villit pääosin ovat peräisin.

Tuo on vähän kumma katti, kun se -20C pakkasellakin makoili boksinsa päällä tai muutoin paikassa, jossa voisi kuvitella kylmää olevan, tuulensuoja toki on jo paljon ja niitähän täällä riittää, on latoa vaikka millaista, kun maaseutua on.

Vielä elokuussa se säntäsi karkuun kun se näki meikäläisen pihalla, mutta siitä se sitten oppi pikkuhiljaa, siihen meni tosi pitkään, että leikkimisen oppi ja sen että jos annan ruokaa tai tulen varastoon, niin ei sen tarvitse kadota, mutta todella varautunut se kuitenkin oli viikonloppunakin vielä, tiedä mitä karmeutta sille sitten sattunut, kun niin arastaa ihmistä.

Sen verran se jo kuitenkin muakin tuntee, että se kumminkin jonkin verran muhun luottaa, tai siis luotti, en tiedä luottaako enää, vaatii ehkä vähän aikaa.

Se oppi hiekkaboksin käytön myöhemmin kuin pennut, Miuku käytti hiekkaboksia ekana, heti kun boksin sille annoin sinne varastoon, no hiekkaanhan nuo ovat tottuneet muutenkin, joten ei mikään yllätys.

Juuri parhaillaan kömpivät piilostaan tutkimaan mitä ulkonäkymässä on tapahtunut sitten eilisen, vielä menee hyvinkin pari tuntia, kunnes alkaa rohkeutta löytymään, Miuku arvatenkin tahtoo taas tulla tutkimaan mun puolta yläkerrasta, se varmaankin haistaa Maukun sitten, nähtäväksi jää mitä siitäkin seuraa.

Haha, Miuku sukelsi sohvalle ikkunalaudalta, etupää tuuskahti makuu-asentoon, kun takapää vielä käveli sieltä alas. Ne on vasta heränneet, ovat silloin vähän hassuja toisinaan.

[pvalila]

Eli Mauku onkin vanhempi kuin osasimme ajatella!

Se sun aikaisemmin näkemäsi pentu saattaa siis olla Maukun aikaisemmasta pesueesta, ehkäpä Moukun täysi veli?

Tuo kynsijuttu on ikävä ja sun on jatkossa erittäin vaikea tarkistaa kynsien kunto, lähinnä voit vain katsoa minkä verran niillä saa raapimispuuhun jälkiä aikaiseksi.

Mitä tohtori sanoi Maukun yleiskunnosta, havaitsiko hän ilmeisiä sairauksia? Tai raskautta?

Muista raportoida, kuinka pikkukatit suhtautuvat siihen, että emon haju ilmestyi yläkertaan!

Ovat toki tähänkin asti haistaneet sen, että sinä olet käynyt emon luona - tai sitten eivät, ethän sinä ole varsinaisesti koskettanut emoa.

Suihkuttele nyt kovasti sitä sun rauhoitushajuasi, Maukusta varmaankin suorastaan löykää pelästyneen kissan haju - sehän on ollut vuorenvarma, että hänet tapetaan mikä hetki hyvänsä. Mauku yläkerrassa saattaa olla pitkä askel taaksepäin pikkukissoille, vaikka he tapaisivat emon vain hajun kautta.

Tuli Maukullekin tunnistesiru?

[jtbo]

Kaikki minä olen siruttanut, ei näin kalliiksi käyneitä olentoja ole mitään järkeä jättää siruttamatta.

En minä vaan tiedä onko tuolla hajulla vaikutusta, ne ovat iloisia onnellisia ja leikkivät kuten aiemminkin, molemmat kyljellään kiehnää raapimispuuta ympäri riipien kynsillään vauhtia raapimispuusta jne, ei ne koskaan raavi normaalisti, usein ylösalaisin ovat sohvalla ja siitä huitovat, ohikulkevia katteja sekä raapimispuuta ja sitä palloa joka siitä killuu

Feliway tuolla kai lähinnä tuoksuu, sillähän on tuo yläkerta nyt kyllästetty ihan huolella, kun seinässä se haihdutin, toinen pullo pitää vielä hankkia tuohon, niin pitäisi sitten olla ihan riittävä kateille, myös emolle.

Kolmisen viikkoa pennuilta on ottanut että ovat jotenkuten mun kanssa nyt sinut, emon kanssa ehkä samaa luokkaa, niin alkaa muistamaan miten varastossa oli kiva leikkiä jne.

Pimeässä näkevä laajakulmalinssillä varustettu usb kamera olisi jotain kivaa, saisi noita pikkukatteja vähän taltioitua kun ne leikkivät, eihän ne valoisassa leiki juurikaan.

pvalila, eihän mun ole ollenkaan vaikeaa tarkastaa kynsien kuntoa, vähän menen vaan lääppimään, jos lihasuikaleita roikkuu tuon seurauksena luista, niin kynnet pelaa...

Emokatti oli ihan hyvässä kunnossa, ei siinä mitään vikaa ollut, ei edes mitään syöpäläisiä, korvapunkkejakaan ei ollut, vaikka pennuilla niitä oli, tuo varmaankin osaa tappaa ne punkit pakkasella tai jotain.

Tuo Mauku painaa 4kg, se oli kumman kevyt nostaakkin, Mouku painaa liki tuplat ainakin kun sitä ansaa kannoin ja siitä arvioin, Mauku on isompi kuin Mouku tai Miuku, mutta se on kevyempää tekoa, onhan tassun koossakin eroa, Moukun tassu on skaalan yläpäässä, hyvinkin tuplasti sen mitä Maukulla, sellainen puoli kengän leveyttä, kun Maukulla pari sormea helposti peittää tassun jäljen, varpaiden koossakin iso ero.

Ei se Mauku taida tänään piilonurkkauksestaan mihinkään hievahtaa, kaikki mukavuudet sillä kyllä on.

[pvalila]

Taitaa ressulla riittää toipumista enemmänkin kuin yhdeksi illaksi!

Oliko tuo leikkaus pahempi tai kalliimpi tyttökissalle?

Tuo keveys varmaan johtuu siitä, että vaikka viime talvena ruokaa olisi ollut riittämiin niin siitä on ollut pula silloin, kun katti kasvoi mittoihinsa. Pieni on, kun pieneksi aikoinaan jäi.

[jtbo]

Taitaa ressulla riittää toipumista enemmänkin kuin yhdeksi illaksi!

Oliko tuo leikkaus pahempi tai kalliimpi tyttökissalle?

Tuo keveys varmaan johtuu siitä, että vaikka viime talvena ruokaa olisi ollut riittämiin niin siitä on ollut pula silloin, kun katti kasvoi mittoihinsa. Pieni on, kun pieneksi aikoinaan jäi.

Mutta kun se on isompi kuin nuo pennut ja silti kevyempi, sanoisin, että se on vaan tehty heppoisemmin tai jotain

Onneksi tosiaan sai sen talteen, viime yönä se olisi joutunut kärvistelemään juoksussaan siitä liki -26C pakkasesta joka täällä oli

Ei siitä ole kovin paljoa ääniä lähtenyt, se saattoi käväistä hetken pois piilostaan, vähän siltä kuulosti, mutta ei se kyllä muuten isommin ole ollut huomattavissa, pennut leikkivät tuolla, töminä vaan käy, vaikka ovi on auki, ne alkaa tuohonkin tottumaan, Miuku kävi pari kertaa jo täällä, mutta se ei kovin kauaa viihtynyt, kas kun niillä on uusi lelu, rahiseva pallo, sen perässä on kiva juosta

Pitää käydä uinumaan vaihteeksi.

[Lady-Rahtari]

Jos emo on vielä nukutuksesta tokkurassa, kokeile varovasti silittää sitä, vaikkapa hitsarin hanska kädessä kaikenvaralta. Jos se tajuaisi, ettei sen ruokkivan ison otuksen kosketus ole paha.

Laita sen piilopaikkaan käytetty T-paita tai vastaava, joka haisee/tuoksuu sinulle.

Minä henk.koht. en näe noiden yhdistämisessä mitään ongelmaa. Ne ovat olleet erossa loppujenlopuksi aika lyhyen aikaa ja tuskin ovat toisiaan unohtaneet. Ja jos yhteinen huone on iso, ne sopivat välttelemään toisiaan jos näkevät sen tarpeelliseksi. Useissa paikoissa emot ja poikaset elävät sulassa sovussa senkin jälkeen kun pennut on vierottu. Eli sekaan vaan, kunhan emo tervehtyy riittävästi. Kun emo näkee, kuinka touhuat pentujen kanssa, se voi hyvinkin pian päätellä itsekin että hei, täähän onkin varsin rentoa elämää näinkin.

Kyllä on ollut taas mukava lukea hyviä uutisia kissaprojektin suotuisasta edistyksestä! Hatunnosto sinulle, jtbo, keep up the good work!!

Terveisin kissahupsu

Edit: Siitä kynnestä. Systeri isompi piti kesällä loukuttaa, ei oikein sopeutunut uuteen asuinpaikkaan ja kun viisi viikkoa oli ollut poissa, oli loukun vuoro. Loukussa se oli saanut revittyä toisen peukalon kynnen niin, ettei kynttä ainakaan näkynyt. Muutamaan viikon kuluttua siihen kasvoi uusi kynsi tilalle. Yleensä se uusiutuu, jos kynnen juuri ei ole vioittunut.

[tuuma]

Jotenkin musta tuntuu, että toi katti hautoo jotain?

Kyllä sen ilmeestä päätellen voisin ajatella sanoja, joita sarjakuvissa merkitään vain symbolein; savukiehkura ja salama

Hieno homma että katti sai terveen paperit! Aikaa ja aikaa että aikaa, ei kai tuohon muuta voi.

Mun nössö kesytys täällä nytkähti myös eteenpäin. Ei olla oikein tultu toimeen siis uusi katti ja mä mutta eilisen illan kyöhnäsi sylissä ja vaikka vaihdoin paikkaa niin tuli uudestaan. Huomasi kai ettei tuo jörö tee aloitetta niin on kai hänen pakko nöyrtyä, eihän tästä muuten mitään tule Terävät kynnet kuin perhana kun alkaa sen tyytyväisen kynsiensä pumppaamisen villapaidan läpi mun mahanahkaan Tuossa kumma piirre että tuijottaa koko ajan suoraan silmiin vaikka yritän välttää ja jos katson niin heti on tulossa naamaan puskemaan

Oli tuolla sulla puhetta aiemmin noista geeneistä niin pakkohan minusta joku ero kesyn ja villin välillä olla kun tuo meitin on täysin luottavainen ihmisiin, liiankin! Portaikossa usein löhöilee ilman älyä siitä että ei sitä välttis siitä huomaa ja joku voi tallata päälle, varsinkin ulkopuolinen joka ei tiedä. Olen tahalteen kovaakin siitä mennyt ja jalan lyönyt ihan viereen mutta ei mitään reaktiota.

Tuo meitin uusi on muuten myös kovin hentorakenteinen ja sitemmin tosi kevyt, verrattuna entiseen, joka oli jotenkin tosi vahvaluinen, tuolla on kuin linnunluut.

[pvalila]

Tyttären koulumatkan varrella asusti katti nimeltä Nöpö, ja hän saavutti 21 vuoden iän ennen kuin tuli aika täyteen; vapaana tuo kaiketi sai kuljeskella, mutta hyvin usein katti oli ikkunalaudalla kun koululaiset menivät vierestä ohi.

Eli kyllä Maukullakin voi olla maileja paljon jäljellä.

jtbo joskus ihmetteli kissojen hyppyjä: voisin kuvitella, että tuo emo linnunluineen pesee pennut mennen tullen.

Pennuilla oli lapsena koiran päivät, kulunutta sanontaa oudosti lainaten; ei ihme, jos kilojakin vähän kertyi.

Ovatko kaikki kissat tuossa suhteessa samanlaisia, tikkaavat omistajansa nahkaan reikiä?

Koirat osaavat ainakin hampaidensa kanssa olla varovaisia, aikuisen koiran suuhun voi kätensä laittaa huoletta eikä hauveli vahingossa liian kovaa pure. Pennut neulanterävine hampaineen ovat sitten eri juttu ja luulen, että kissan suuhun ei hullukaan kättään laita vaikka se olisi kuinka vanha ja kesy.