Joo, 40-luvulla ja sotien jälkeen taloja maalattiin sinisiksi vain MuumilaaksossaUlkovuorauksen maalista ei ole tietoa, että mitäpä sitten on ollutkaan jokatapauksessa uudestaan tuo on joskus maalattu vaaleanvihreä on ollu alkuperäinen väri.
Sota- ja jälleenrakennuskauden talothan on kaikki olleet vaalean hailakoita sävyiltään. Raha- ja saatavuuskysymys. Tuossa teidän talossa sävy on ainakin valokuvissa harvinaisen epäysäri- ja epäpakettitalomainen ja sopii minusta tosi nätisti tuon talon ulkomuotoon kun varsinkin kuisti tekee siitä vähän tuollaisen pitsihuvilatyylisemmän eikä niinkään askeettista perusnoppaa. Noin muuten olen toki sitä mieltä, että siniset pensselit irti rintamamiestaloista... 
Tuo tuuletusvälin puutehan ei ole mikään virhe vaan ominaisuus tuon ikäisissä taloissa. Näin ollen, jälleen kerran tällä säilyttäjämentaliteetilla, olisi kyllä minusta huomattavasti järkevämpää (ja halvempaa) tuon "olisi varmasti hyvä olla olemassa" -syyllä perustellun ulkovuorauksen repimisien ja uuden asentamisen sijasta pitää huoli siitä, että vuoraus on maalattu oikeanlaisella maalilla. Eli jos tuo sininen on lateksia, skrabata se irti ja vetää öljymaali tilalle. Mikään heti ens kesänä -juttu tuo ei varmasti ole kun maali ei kerran hilseile, mutta jollain aikavälillä tietysti parempi pitäytyä alkuperäistä vastaavassa rakenteessa jos siihen kerran muunkin seinän osalta on päädytty. Olen antanut itselleni kerrottavan että mikään talon mädäntymiskysymys tuo lateksikuorrutus ei varsinaisesti ole jos ei jossain muuallakin ole jotain pielessä, mutta ulkoverhouksen liian tiivis maali kyllä harmaannuttaa niin ettei siinä tahdo enää pysyä pinnassa muu kuin uusi kerros muovia tai keittomaali.Ulkovuoren ja tervapahvin välissä ei ole tuuletusväliä, joka olisi hyvä siellä olla. Mutta ei ole maali kyllä hilseillyt sen takia. Jos joskus rikastutaan niin hyvä olis varmaan sinne se 20mm tuuletusväli tehdä.. no mutta kunhan saataisiin ensin sisäpuoli valmiiksi.
Meidän talo (RMT vm 1953) on maalattu lateksilla ja maali korkkaa monesta paikkaa varsin pahasti. Alkuperäinen keilaponttilaudoitus on jonkun verran harmaantunut ja nukkainen ainakin noista paikoista, mistä maali on irti, mutta aiomme sitkeästi yrittää tuota skrabaus ja öljymaalaus -taktiikkaa. Yksi rakennusarkkitehti oli sitä mieltä, että alkuperäinen vuorilauta saa olla paksuudeltaan kolmasosaltaankin harmaantunut ja se kannattaa silti yrittää pelastaa.
Kuitenkin päätavoitteena on puhdas sisäilma ja terveet rakenteet.
Ylin ullakko oli tehty umpioksi ja siellä laudat tummuneet ja pinnassa pientä kasvustoa, mutta eiköhän se puhdistu kun alkaa ilma kiertämään.
