...eiku. Remontin jatkuessa muutama kuva meidän kattoremontista, joka on tässä jatkunut jonkin aikaa. Tässä on pari kuukautta mennyt tiiliä hankkiessa, kantaessa, pestessä, vanhaa kattoa purkaessa ja uutta tehdessä, mutta jospa tuosta saisi jonkun kuvasarjan ajan mittaan rakennettua.
Sain toukokuussa käsiini kuusi tonnia savikattotiiliä vähän niinkuin entinen likka; pyytämättä ja yllättäen. Olin suunnitellut rempan seuraavan viiden vuoden sisään, mutta tuo yllärierä sijoitti sen nyt tälle kesälle. Kun tontilla nyt ei ole liikoja tiloja säilöä neljäätoista lavallista tiiliä moneksi vuodeksi odottelemaan, niin homma tehtiin pikana.
Pääsyy katon vaihtamiseen oli kahtalainen: katto oli ladottu niin harvaan että betonitiilien kiinnitysreiät näkyivät seuraavan tiilivarvin alta ja rei'istä vuotava vesi oli pilannut ruoteet monin paikoin siihen kuntoon että olen niitä joutunut muutaman vuoden välein paikkailemaan. Toisekseen aluskatteena toimiva kimpikatto oli paikoittain todella heikossa kunnossa. Luontaisten lahonneiden reikien lisäksi mm. joku iloinen orava oli vallannut lebensraumia kesäpesälleen tiilikaton alta jyrsimällä koko kimpikaton läpi ja vähän matkaa ruoteidenkin puolelle. Ja katon hyvyys ei ole siitä kiinni kuinka hyvä se paras paikka on, vaan vedentiiviyden ratkaisee huonoin paikka. Niitä huonoimpia olikin sitten aika paljon, vaikkei vettä ole koskaan sisään tai vinteille asti tullut. Mitä pystympi katto on, sen sukkelammin vesi juoksee ja ilmeisesti tiilikattokin on ollut verrattain tiivis juuri katon jyrkkyyden takia.
Ensimmäinen homma tiilien lajittelun, lavoittamisen ja tontille kuskaamisen jälkeen oli kunnon pesu. Tiilet olivat olleet 50-60 vuotta edellisen talon katolla. Hirveän hyväkuntoisia ne oli, mutta sammalen, jäkälän ja levän peitossa. Sain lainaan vähän isomman, peräkärryllä kuskattavan painepesurin. Maksimitehoiksi ilmoitettiin 800l/h, 180 bar ja 150 °C, ajelin itse noin sata-asteisella höyryllä levät ja jäkälät huutiin. Homma oli hidasta kun tiilet piti latoa lavoille pesua varten. Paine oli niin kova että tiilet piti latoa pareittain selkä selkää vasten toisiaan tukemaan, että ne pysyivät pystyssä puhaltaessa. Ja tietty kun 2500 tiiltä eli kuusi tonnia purkaa lavoilta, levittelee pesulavoille ja pakkaa takaisin pinoon niin aikaahan kuluu. Pesurin käyttötuntimittarin mukaan kone huusi noin 30 tuntia, ja jos lavojen kasaamisen ja purun laskee mukaan, niin tuohon saa laskea melkein tuplaten työaikaa päälle. Kahdessa viikonlopussa se kuitenkin hoitui.
Seuraava savotta oli sitten rakentaa tellingit räystäille. Toi meidän katto on jyrkähkö, mallia Porvoon tuomiokirkko. Tein toiselle puolelle koko räystään mittaisen tellingin. Toisella puolella oli kuisti sen verran apuna että tellinkiä piti tehdä vain kolmannekselle seinää. Yritin epätoivoisesti hommata vuokraamosta vielä portaita kun ajattelin että portaiden teko ei lyö leiville. No, hain vuokraamosta ensin yhdet haitariportaat jotka oli kahta metriä liian lyhyet ja sitten hivakan VePe-portaita joita pitkin oli ilmeisesti ajettu panssarivaunulla. Päädyin siis tekemään portaatkin itse. Kaikkineen vuokraamohommiin ja selvittelyyn meni kuutisen tuntia ja portaiden tekoon kolme, niin että tässäkin asiassa piilee mitä ilmeisimmin jonkinlainen opetus.
Viimeisessä telinekuvassa oli jo tosin menty asioiden edelle, eli purettu tiilet ja ruoteet pois. Vanhat betonitiilet purettiin kiertoon ja ruoteet nyhdettiin alta pois. Kaiken alla oli kaunis kirkkomainen kimpikatto, eli noin 6-8 mm paksuista sahatuista ja alapäästään teroitetuista kimmistä koottu katto. Päreen ja kimmen erottaa se että päre on höylätty tai lohkottu, kimpi yleensä sahattu. Ja kimpien alapäät on pääsääntöisesti terotettu tuolla tavalla kuin paanuissa.
Tälle illalle ei jaksa näprätä enempää kuvia ja tekstiä, koitan jatkaa tuonnempana.
Pekka
Jos kimpikatto säilyy tuon alla paremmin kuin tervapahvin alla niin hyvä, huonoimmillaankin se ei kuitenkaan mene sen tiiviimmäksi kuin tervapahvi. 
