LEIVINUUNIN KÄYTTÖ LEIVONTAAN

[Piiperö]

Kertoisko joku niksejä leivinuunilla kokkaamiseen, kun itselläni asia ei ole ihan veressä. Eli eniten kaipaisin tietoja lämpötilan arviointiin (onko teillä paistomittarit) ja esim ruisleivän tekoon ja muuhunkin leivontaan, esim piparit. Joissain jutuissa kun lämpötila on ihan oleellinen. Ja kuinka kauan lämpö säilyy? Kuinka kauan lämmitätte ennen leivontaa tai ruoanlaittoa?

Olen pari kertaa onnistunut yön yli hauduttamaan ohrapuuroa.

Haluaisin oppia tekemään perinteisellä tavalla ruisleipää.

Ei äitini tai mummoni paistomittareita käyttäneet, ehkä heillä oli omat niksinsä?

[ramirez]

Kokeilun ja erehdyksen kautta oppii levonta-ajankohdat mikäli ei ole lämpömittaria.
Meidän leivinuunissa on savukaasumittari upotettu lakivaluun uunin valmistamisen yhteydessä.
Yhdellä pesällä,lähtölämmön ollessa 50,lakivalun lämpötila nousee 320-420 riippuu puulaadusta,puhtaalla kouvula menee sinne 420-450.
Kertaakaan ei ole tarvinnut lisätä puita.
Aamulla kun lämmittää niin iltapäivällä pääsee leipomaan hapanleivät ja sen jälkeen hiivaleivät ja tietenkin arinan päällä eikä millään pellillä...
Pullasta lähtien on uunissa tehty,padat ja lihapaistokset,uunipuurot yms.
Hyvä laite.

[Rintamamiehen tytär]

Jos uunissa ei ole lämpömittaria, niin parilla eurolla sellaisen saa marketista. Minulla on sellainen rautaisen lieden pienessä uunissa, sillä mittari antaa varmuutta lämmön ylläpitoon.

Lapsuudessani tässäkin talossa oli oikea leivinuuni, mutta isäni halusi 70-luvulla keittiöön lisää tilaa ja purki komean uunin. Muistan paistaneeni uunissa ainakin pullaa ja hiivaleipää. Isä osasi ilmeisesti tuoda sopivan määrän puita lämmitystä varten. Uuni lakaistiin männyn oksista tehdyllä uuniluudalla. Lakaisun äänestä voi aistia kuumuuden. Useimmiten tein "koekakun" eli taputtelin hiivaleipätaikinasta tai pullataikinasta pienen voitelettoman kakkaran, jonka paistumisnopeudesta voi päätellä kuumuuden. Muistan vieläkin sen lämpimän, joskus vähän nokisen leipäsen maun! Ensiksi paistoin pikkupullat, sitten pitkot. Viimeiseksi sitten silakkalaatikko tai jotain muuta haudutettavaa ruokaa, vaikkapa ohrapuuroa.

Jokainen uuni on yksilö. Siihen tutustumisessa lämpömittarista on varmasti hyötyä. Iloisia ja nautinnollisia leipomishetkiä Sinulle, Piiperö!

[Hoopo]

Itse tulee paistettua lähinnä rieskoja. Samoin porsaan lihaa tulee haudutettua ja riistaa.
Haluaisin itsekin tuon ruislimpun teon oppia. Juurihomma vaan mietityttää.

Mutta ohrarieskat on helppoja ja hyviä
Uunin saa lämmittää tosi kuumaksi 350..400 astetta.

Litran taikin on helppo tehdä.
Litra maitoa, teelusikka suolaa, sitten sekaan ohrajauhoja. Jos laittaa osan vehnäjauhoa, niin saa sitkaamman taikinan ja leipominen helpottuu. Pelkkä ohrarieska helposti hajoaa, kun sitä yrittää ottaa leipälapioon.
Rieskataikinan voi tehdä myös perunamuusin loppuun, jolloin saat perunarieskaa, tällöin riittää viileämpi uuni. Tai tekee ensin 2 litran ohrarieskat ja sitten perään perunarieskat.

Lämmityksen jälkeen pitää puhistaa arina ja lopuksi märillä männyn hakoilla tai oikealla arinaharjalla puhistaa arinan. Sitten vaan rieska suoraan arinalle paistumaan.
Peltiä voi jättää pikkasen auki, jolloin höyryt menee hormiin, eikä palohälytin ala huutamaan.

Jos vielä teen rieskoja ennen kesää, niin laitan kuvia täkäläisistä rieskoista.

Uunin käytön oppii käyttämällä, ensimmäiset satsit voi epäonnistua, mutta ottaa opiksi. Siitä se lähtee.

[Jokapaikanhöylä]

Esimerkiksi tämmönen opus neuvoo erittäin hyvin: "Helaakoski - Tuominen, Kodin keittiötieto, WSOY"

Tuosta opuksesta löytyvät ohjeet paistolämpötiloihin "näppituntumalla" ja monenmonta muuta ohjetta puuhella/leivinuunikokkailuun, suosittelen

[pekkap]

Itse tulee paistettua lähinnä rieskoja.
Mutta ohrarieskat on helppoja ja hyviä
Uunin saa lämmittää tosi kuumaksi 350..400 astetta.

Litran taikin on helppo tehdä.
Litra maitoa, teelusikka suolaa, sitten sekaan ohrajauhoja. Jos laittaa osan vehnäjauhoa, niin saa sitkaamman taikinan ja leipominen helpottuu. Pelkkä ohrarieska helposti hajoaa, kun sitä yrittää ottaa leipälapioon.

Mutta eikö oikea rieska pitäisi leipoa veteen eikä maitoon?
Kun olet noita itse leiponut, niin jos vertaat vaikka Oulun hallista ostettuihin, saako sitä itse leipomalla lähellekään samanlaisia?
(itsellä on pitkään ollut mielessä rieskan leivonnan opettelu, nyt kun on oikea leivinuuni. Täällä etelässä kun ei mistään saa ostettua oikeaa rieskaa. Marketeissa myydään jotain säälittäviä isojen leipomoiden muovipussivirityksiä, jotka ei maistu miltään)

[Hoopo]

Itse tulee paistettua lähinnä rieskoja.
Mutta ohrarieskat on helppoja ja hyviä
Uunin saa lämmittää tosi kuumaksi 350..400 astetta.

Litran taikin on helppo tehdä.
Litra maitoa, teelusikka suolaa, sitten sekaan ohrajauhoja. Jos laittaa osan vehnäjauhoa, niin saa sitkaamman taikinan ja leipominen helpottuu. Pelkkä ohrarieska helposti hajoaa, kun sitä yrittää ottaa leipälapioon.

Mutta eikö oikea rieska pitäisi leipoa veteen eikä maitoon?
Kun olet noita itse leiponut, niin jos vertaat vaikka Oulun hallista ostettuihin, saako sitä itse leipomalla lähellekään samanlaisia?
(itsellä on pitkään ollut mielessä rieskan leivonnan opettelu, nyt kun on oikea leivinuuni. Täällä etelässä kun ei mistään saa ostettua oikeaa rieskaa. Marketeissa myydään jotain säälittäviä isojen leipomoiden muovipussivirityksiä, jotka ei maistu miltään)

Saattaapi olla että alkuperäinen tehty veteen, mutta parempaa mielestäni tulee kun maitoon tekee.
En ole koskaan Kauppahallista ostanut rieskaa ja muutenkin harvoin tulee siellä käytyä, niin en tiedä millaista rieskaa siellä on. Mutta mielestäni nuo omatekoiset on hyviä ja paljon parempia kuin nämä kaupan rieskat. Kokeile leipoa rieskaa, siitä se lähtee. Koko talokin tuoksuu sitten riekalle. :)

[Route66]

Itse tulee paistettua lähinnä rieskoja. Samoin porsaan lihaa tulee haudutettua ja riistaa.
Haluaisin itsekin tuon ruislimpun teon oppia. Juurihomma vaan mietityttää.

Ensimmäinen postaus ja ruoka-asiasta. Noh.
Mutta kun käsiin osui Keittotaito vuodelta 1945 ja siellä juuri tehdään alusta, ei käytetä vanhaa juurta. Ja itse homma menee näin (tuo hapanleipä on se meidän ruislimppumme):

Hapanleipä

5-6 l vettä
1 rkl hiivaa
5 rkl suolaa
hyviä ruisjauhoja kovaksi taikinaksi

Taikina-astiana käytetään pientä puusaavia. Vesi lämmitetään haaleaksi, kaadetaan taikina-astiaan, johon myös hiiva lisätään, sekä jauhoja niin paljon, että saadaan paksunlainen velli. Sitä vatkataan erittäin voimakkaasti, peitetään taikinaliinalla ja annetaan kohota ja hapata lämpimässä huoneessa. Taikinan juuri tehdään noin puolenpäivän aikaan. Illalla lisätään jauhoja niin paljon kuin suinkin saadaan mahtumaan ja vatkataan hyvin. Kuta useimmin ja kovemmin taikinaa vatkataan, sitä valkoisempaa ja kuohkeampaa leipää saadaan. Aamulla sekoitetaan taikinaan suola ja jauhoja niin paljon, että taikina on jokseenkin kovaa ja sitä alustetaan niin kauan, että se irtaantuu käsistä. Pinnalle sirotellaan vähän jauhoja, peitetään taikinaliinalla ja taikinan annetaan kohota. Hyvin kohonneesta taikinasta leivotaan korkeita leipiä, joiden annetaan kohota leipälaudalla, taikinaliinalla peitettynä. Ennen uuniin panoa ne painellaan vähän matalammiksi, pistellään leipäpistimellä tai haarukalla ja paistetaan 1 tunti - 1 tunti ja vartti.

Reikäleivät

10 l vettä
10 kg ruisjauhoja
1 dl suolaa
50 g hiivaa

Valmistetaan samoin kuin hapanleivätkin, mutta alustettaessa ei käytetä yhtä paljon jauhoja, sillä tähän leipään saa taikina olla pehmeämpää. Taikina leivotaan sitten reikäleiviksi, jotka noustuaan pistellään ja paistetaan hyvässä uunissa 30-40 min. Jäähdyttyään ripustetaan ne orteen katossa kuivumaan.

Perheet on näköjään olleet silloin vähän nykyisiä isommat ja ohjeet sen mukaiset.
Olen viihtynyt viime päivät tällä foorumilla, kun tähtäimessä on rintamamiestalon osto - valtavasti hyvää asiaa täältä on löytynyt - siitä kiitos kaikille kirjoittajille.

[Hoopo]

Itse tulee paistettua lähinnä rieskoja. Samoin porsaan lihaa tulee haudutettua ja riistaa.
Haluaisin itsekin tuon ruislimpun teon oppia. Juurihomma vaan mietityttää.

Ensimmäinen postaus ja ruoka-asiasta. Noh.
Mutta kun käsiin osui Keittotaito vuodelta 1945 ja siellä juuri tehdään alusta, ei käytetä vanhaa juurta. Ja itse homma menee näin (tuo hapanleipä on se meidän ruislimppumme):

Hapanleipä

5-6 l vettä
1 rkl hiivaa
5 rkl suolaa
hyviä ruisjauhoja kovaksi taikinaksi

Taikina-astiana käytetään pientä puusaavia. Vesi lämmitetään haaleaksi, kaadetaan taikina-astiaan, johon myös hiiva lisätään, sekä jauhoja niin paljon, että saadaan paksunlainen velli. Sitä vatkataan erittäin voimakkaasti, peitetään taikinaliinalla ja annetaan kohota ja hapata lämpimässä huoneessa. Taikinan juuri tehdään noin puolenpäivän aikaan. Illalla lisätään jauhoja niin paljon kuin suinkin saadaan mahtumaan ja vatkataan hyvin. Kuta useimmin ja kovemmin taikinaa vatkataan, sitä valkoisempaa ja kuohkeampaa leipää saadaan. Aamulla sekoitetaan taikinaan suola ja jauhoja niin paljon, että taikina on jokseenkin kovaa ja sitä alustetaan niin kauan, että se irtaantuu käsistä. Pinnalle sirotellaan vähän jauhoja, peitetään taikinaliinalla ja taikinan annetaan kohota. Hyvin kohonneesta taikinasta leivotaan korkeita leipiä, joiden annetaan kohota leipälaudalla, taikinaliinalla peitettynä. Ennen uuniin panoa ne painellaan vähän matalammiksi, pistellään leipäpistimellä tai haarukalla ja paistetaan 1 tunti - 1 tunti ja vartti.

Reikäleivät

10 l vettä
10 kg ruisjauhoja
1 dl suolaa
50 g hiivaa

Valmistetaan samoin kuin hapanleivätkin, mutta alustettaessa ei käytetä yhtä paljon jauhoja, sillä tähän leipään saa taikina olla pehmeämpää. Taikina leivotaan sitten reikäleiviksi, jotka noustuaan pistellään ja paistetaan hyvässä uunissa 30-40 min. Jäähdyttyään ripustetaan ne orteen katossa kuivumaan.

Perheet on näköjään olleet silloin vähän nykyisiä isommat ja ohjeet sen mukaiset.
Olen viihtynyt viime päivät tällä foorumilla, kun tähtäimessä on rintamamiestalon osto - valtavasti hyvää asiaa täältä on löytynyt - siitä kiitos kaikille kirjoittajille.

Jep, kiitoksia ohjeesta.
Pitää ottaa ensi talven urakaksi tehdä ruvisleipää.

[Cardan]

Olen ymmärtänyt, että hapanleivän juuri on se mikä tuo leipään oikean maun. Juuren kehittäminen vie pitkän ajan. Aina uudesta taikinasta pannaan desin verran syrjään seuraavan taikinan juureksi. Ja kun tätä on satakunta vuotta tehnyt voi olla ylpeä hapanjuurestaan.

Pikaisempi konsti aloittaa on aidosta hapanleivästä murentaa osa veteen ja antaa siinä hapantua, jonka jälkeen tehdä taikina, josta palanen laitetaan vaikka pakkaseen odottamaan uutta leipomiskertaa.

[Jokapaikanhöylä]

Juuren saa alkuun myös tavallisesta hapankorpusta...

[Hoopo]

Rieskoja on tullut muutamaan otteeseen tehtyä tälle syksylle. Eli ohrarieskaa ja perunarieskaa.
Tänään oli tosi lähiruokaa. Rieskoja leivinuunissa paistettuja, Itse teurastetun porsaan kylkiluita paistoin uunissa ja sitten keitin hernekeiton ja luista rappasin lihat keittoon, luut oli myös keitossa makua antamassa. Aika hyvää oli, jäi vielä huomiselle.

[Hoopo]

Tuossapa leivinuunin paistamia



Ihan syötäviä.

[Sirputin]

Olen ymmärtänyt, että hapanleivän juuri on se mikä tuo leipään oikean maun. Juuren kehittäminen vie pitkän ajan. Aina uudesta taikinasta pannaan desin verran syrjään seuraavan taikinan juureksi. Ja kun tätä on satakunta vuotta tehnyt voi olla ylpeä hapanjuurestaan.

Pikaisempi konsti aloittaa on aidosta hapanleivästä murentaa osa veteen ja antaa siinä hapantua, jonka jälkeen tehdä taikina, josta palanen laitetaan vaikka pakkaseen odottamaan uutta leipomiskertaa.

Juurta kannatta myös kysellä niiltä, kenellä sellainen jo on =) Kaikki ei anna omaansa mutta itse olen joskus saanut kun olen nätisti pyytänyt. (Joskin olen sen juuren käyttänyt, unohdin kerran ottaa sivuun ja paistoin koko taikinan...)

[Hirsinööri]

Olen havainnut leivin uunin myös aivan loistavaksi pizzauuniksi.
Aamulla kunnolla kuumaksi niin illalla pääsee pizzan paistoon, oikeesti erittäin hyvä (esi-isät kääntyy haudassa ympäri..).
Ja kun on pöntiksen lämmitänyt päivällä, yön aikana sielä syntyy padassa mahtavat kuumat ohrapuurot aamuksi.