Talo itsessään on kaikkea sitä, mitä haluttiin ja kaikkea sitä, mitä ei haluttu. Hyvät ominaisuudet ensiksi
Sitten niihin huonompiin ominaisuuksiin: Talossa on rossipohja, ja tuuletusluukut on muurattu umpeen. Eteisen lattia suoristettu painumisen jäljiltä ja jotta saatais taloon yhtenevät lattiapinnat. Lattialankut on jemmattu ruman linoleumin alle. Lasiverannan katto on ainakin vuotanut (asian nykylaita varmistunee viimeistään jahka nää lumet tosissaan alkaa sulamaan
Sokkelin ympärille on laitettu styroksia. Ei salaojitusta.
Mitähän muuta vielä...
Muuttamaan päästään ensikuun puolella. Suunnitelmissa ja ykkösprioriteettinä on laittaa kestävät koira-aidat tontin (4000m2) ympärille. Ja sit päästään rauhassa miettimään mistä alotettais!
Sormet syyhyy jo
Eipä tällä kirjoituksella vissiin silleen ihmeempää pointtia ollut. Kunhan vaan halusin hehkuttaa taloparkaamme jonnekkin. Kaverit on jo kyllästyneitä, himassa jauhettu avopuolison kanssa talo ympäri, ja sukulaisille ei kaikkea uskalla kertoa (varmasti usuttaisivat valkotakit perään).
Katotaan, onko fiilis vielä kahden vuoden päästä yhtä riemukas, vai ollaanko jo valittelemassa remonttiuupumusta, loppuunpalamista ja ykspuolista avioliittoa pankin kanssa tuolla Henkireiän puolella
Ihan susi tuon ei pitäisi kuitenkaan olla. Tuttu rakennusinssi oli mukana katsastamassa mokomaa, ja torppa läpäisi hänen tarkan seulan.
Kai tähän päätteeksi voisi kysäistä kokeneemmilta: Miltäs kuulostaa?




