Toinen vaihtoehto - Jos minä asuisin tuolla alueella niin kokoisin kyllä asukkaista yhdistyksen ja palkkaisin yhdistyksen nimiin asianajajan selvittämään ja kaikilla mahdollisilla tavoilla repimään maksimaalisen rakennusoikeuden/hinnan tonteille.Jos minä asuisin tuolla alueella niin kokoisin kyllä asukkaista yhdistyksen ja palkkaisin yhdistyksen nimiin asianajajan selvittämään ja kaikilla mahdollisilla tavoilla hidastamaan prosessia.
-Totta, tsaarinaikaisilla toimintatavoilla pelaava, tappava laitos. Nyt aletaan suojella betonilähöitä.Museovirasto kun ei juuri kuuntele ketään eli he kyllä pystyvät jyräämään kunnan mielipiteen halutessaan..
Itse asiassa näin ei ihan ole. Siinä vaiheessa kun tällainen kaavamuutos lähtee lausuntokierrokselle, niin Museovirasto varmasti ottaa siihen kantaa, ja se tuskin on myönteinen. Mutta ei Museoviraston lausunto kunnan mielipidettä "jyrää", kyllä ne on muut tahot, jotka kaavoituksesta ja myöhemmin mm. purkuluvista oikeasti päättää.zzz kirjoitti:Yksi reitti voisi olla yrittää saada museovirasto kiinnostumaan alueesta. Museovirasto kun ei juuri kuuntele ketään eli he kyllä pystyvät jyräämään kunnan mielipiteen halutessaan...
Museovirasto on valtion asiantuntijavirasto, jonka keskeisin tehtävä on kulttuuriperinnön suojelu. Voi vaan miettiä, että miksi tämän tehtävän toteuttaminen aiheuttaa ihmisissä niin paljon negatiivisia tunteita. Toki oma syynsä varmasti on tämän "virastomuseon" toimintatavoissakin, niitä kyllä voisi hieman nykyaikaistaa...Hower kirjoitti:Totta, tsaarinaikaisilla toimintatavoilla pelaava, tappava laitos. Nyt aletaan suojella betonilähöitä.
Ehkäpä tämäntyyppisten lausuntojen vuoksi:Hiski Piskinen kirjoitti: Museovirasto on valtion asiantuntijavirasto, jonka keskeisin tehtävä on kulttuuriperinnön suojelu. Voi vaan miettiä, että miksi tämän tehtävän toteuttaminen aiheuttaa ihmisissä niin paljon negatiivisia tunteita.
Eiköhän ne tontit taloineen lunasteta kaupungin kannalta mahdollisimman edullisella hinnalla ja kaava muutetaan vasta sitten kun maat on lunastettu, ja arvonnousu sataa kaupungin laariin. Näin ainakin Oulussa kaupunki toimii. Muutamakin tontinomistaja on tainnut käräjöidä noista arvonmäärityksistä, mutta ymmärtääkseni turpaan on tullut kautta linjan. Yksikin tuttu keskustassa sijainneen vanhan puisen sukutalon ex-omistaja vuodatti kerran ravintolassa kuinka kaupunki oli pilkkahintaan lunastanut tontin ja talon rakennusliikkeelle eteenpäin luovutettavaksi kerrostalon alta. Muistaakseni se heidän saamansa korvaus ei ollut missään järjellisessä suhteessa tontin uuteen arvoon.Hower kirjoitti:Oman tontin tulevasta rakentamisesta päättää tontinomistaja, kukaan ei pakota purkamaan taloa.
Mutta rahaahan mökkiläisille on tulossa rutkasti tulevaisuudessa jos rakentamistehokkuutta nostetaan.
Tästäpä vasta tajusin, että niinhän se on tässä meillä Peltolassakin.tarpola kirjoitti:Oulun Karjasilta on hyvä vertailukohta. Siellä on rakennettu sen viereen, ei paikalle ja hyvä niin. Kaupunginosa toimii puistona kerrostaloasukkaille.
Tuossa oli ennen vieressä kaupungin puutarhan taimitarhat ja aavat vihreät nurmikentät jotka kesällä toimittivat futiskentän virkaa. Joskus 90-luvulla sitten alkoi nuo suuret tyhjät viheralueet häiritä kaupungininsinöörin silmää ja nehän piti täyttää kerrostaloilla. Siinä niitä nyt sitten on aika läjä pääasiassa tuommoisia pienkerrostaloja tuossa uudessa Peltolassa ja meillä nämä pikkutorpat täällä Wanahasa Peltolasa. Sovussa eletään aika lailla autuaan tietämättöminä toisistamme 
Tosin maat oli jo valmiiksi kaupungin omia.
Tähän kyllä pakko sanoa museoviraston puolustukseksi, että tuo nimenomaan osoittaa että historiantajua löytyy. Ei se suojelu saa rajoittua esim yli viisikymmentävuotiaisiin kohteisiin. Vastaava tapaus oli makkaratalon makkarat jotka modernisoitiin pois. Molemmat osoittavat ajan henkeä ja ovat tuon ajan juttu. Lähimmät vuosikymmenet helposti jyrätään pois modernisointivimmassa. Sama oli esim rintamamiestalojen kanssa 80-luvulla, silloin ei löytynyt senkään vertaa ymmärrystä niiden päälle kuin nyt. Tai sama 60/70-luvulla vähän vanhempien talojen kanssa.Hower kirjoitti:Ehkäpä tämäntyyppisten lausuntojen vuoksi:Hiski Piskinen kirjoitti: Museovirasto on valtion asiantuntijavirasto, jonka keskeisin tehtävä on kulttuuriperinnön suojelu. Voi vaan miettiä, että miksi tämän tehtävän toteuttaminen aiheuttaa ihmisissä niin paljon negatiivisia tunteita.
"Museoviraston mielestä Espoon kaupungintalon ja virastokeskuksen suojelu on perusteltua. Rakennusten purkaminen tai radikaali muuttaminen katkaisisi Museoviraston mielestä alueen arkkitehtonisen ja historiallisen jatkuvuuden."
http://www.lansivayla.fi/Uutiset/Paivan ... n-suojelua
- Museovirastolta puuttuu historiantajun; historiaa tehdään myös nykyajassa ja tulevaisuudessa.
Hieman erikoinen kommentti organisaatiosta, joka on ladattu täyteen historian ja kulttuuriperinnön ammattilaisia.Hower kirjoitti:- Museovirastolta puuttuu historiantajun; historiaa tehdään myös nykyajassa ja tulevaisuudessa.
Ja kuten Markokoo jo totesi, antamasi esimerkin valossa voisi sanoa nimenomaan päinvastaista. Museovirasto nimenomaan katsoo asioita laajemmasta näkökulmasta kuin ns. tavallinen kansa, joka yleensä luottaa lähinnä omaan subjektiiviseen kauneuskäsitykseensä. Joskus 1920-30-luvuilla jugendia pidettiin rumana ja vanhanaikaisena tyylisuuntana, mutta nykyään se kuuluu arvostetuimpiin rakennuskulttuurin ja muotoilun ilmiöihin. Enkä tarkoita, että uskoisin jotain 60-luvun toimistohirviöitä pidettävän sadan vuoden päästä mykistävän kauniina, mutta kyllä niitä silloin katsotaan hieman eri näkökulmasta kuin me tehdään. En kyllä haluais mitenkään lietsoa pessimismiä...Eihän se nyt noin mene, kyllä tuossa nyt vääristelet totuutta. Tämä pitäisi paikkansa jos kaikki vanha olisi suojeltua mutta näinhän ei ole tilanne. Museovirasto valitsee tietyt kohteet jotka katsoo suojelun arvoiseksi ja näiden osalta on tietyt säännöt. Ihan varmasti esimerkiksi jokaista tällä hetkellä olemassaolevaa rintamamiestaloaluetta ei otettaisi suojeluun vaikka (tai juuri siksi) vastaava alue olisi jo suojeltu muualla. Samaten ei jokaista betonilähiötä tai merkittävästi vanhempaakaan rakennusta. Vähän sama kuin eläinten suojelussa, katsotaan kannan elinvoimaisuutta.Hower kirjoitti:Nimenomaan, autoritäärisen museoviraston tehtävähän jo nimensäkin perusteella on pelkästään museoida, säilyttää ja suojella olemassaoleva tilanne. Käytännössä tämä tarkoittaa ajan ja kehityksen pysäyttämistä, muutosten estämistä.
- tästä mulla olisi myös PaljonVähän sama kuin eläinten suojelussa, katsotaan kannan elinvoimaisuutta.
sanottavaa, mutta ehkäpä siihen pitäis perustaa uusi topic.Menee jo vähän vänkäämisen puolelle, mutta kyllä muutoksia on mahdollista tehdä suojelluissa kohteissa. Suojelua on monen tasoista, esimerkiksi voidaan suojella ulkoasu tai merkittävä detalji sisätiloista jne. Tässä artikkelissa on viitattu Tammerkosken muutokseen ja miten se on kehittynyt nykytarpeiden mukaisesti. Pikkupoikana Tampereella muistan kun puskutraktorit runnoivat noita tehdasrakennuksia hirveätä vauhtia - ihme että sinne jäi jotain pystyyn - tuskin ilman museovirastoa.Hower kirjoitti:- Suojelu ei ole pelkästään sitä, että aluetta tai taloa ei saa purkaa.
Vakavampaa ja seurauksiltaan haitallisempaa voi olla se, että alueella tai sen lähympäristössä ei saa Mikään muuttua ja kehittyä ajan ja tarpeiden myötä.
Tai vähän lähempää esimerkki, että ottaak piruttaanne selvää montako kertaa niitä "alkuperäiskuntoisia" rintamamiestaloja on muutettuHower kirjoitti:Ottakaapa piruuttanne selvää, kuinka moneen kertaan esim. Turun tuomiokirkkoa on laajennettu ja muutettu.
Aiemminkin olen "puritaaneille" valistunut että emidän aikamme käsitys alkuperäisistä rintamamiestaloista, maalaistaloista ja ylipäätään kaikista vanhoista taloista on virheellinen ja osin romantisoitu. Suuri osa niistä on kokenut matkan varrella enemmän tai vähemmän muutoksia, mutta normaalitallaaja ei niitä tunnista. Karrikoiden voisi sanoa, että sadan vuoden päästä se "elintasosiivellä" varustettu RMT on "ainoa oikea alkuperäinen" josta kaikki haaveilee ja ylimääräisiä uusiojätemariaalista tehtyjä lisäkerroksia tms. kritisoidaan. 
