Kokemuksia hysteriasta

[auvo27]

Ihan kippurassa täällä nauroin kun muistui tuolta eräästä uudesta ketjusta mieleen ne ajat kun kaksi vuotta sitten mieheni kanssa muttettiin tähän silloin lähes alkuperäisessä kunnossa olevaan taloon. Olimme tuollin vielä ihan perus lähiön kasvatteja (tosin minulla oli pikkuisen kokemusta maalaisjärjestäkin ). Mieheni oli selvästi traumatisoitunut seurustelun alkuaikoina aiheuttamastani astianpesuukoneen vuodosta aiheutuneesta vesi vahingosta ja homepelko vanhassa puutalossa oli epävarmuutta ruokkiva asia, vaikka kosteusmittaukset oli tehty. Meillä oli siis yläkerrassa vessan tapainen, josta aloimme rakentaa pikku kylppäriä. Siitä huolimatta, että hommasimme suihku kaapin altaalla josta on putki suoraan viemäriin, jouduin mieheni mielen rauhan vuoksi vesieristettä vetämään kyseiseen huoneeseen kahden sijaan neljä kerrosta. Ja kun kaakeleiden päälle sitten oltiin vielä pariin kertaan vedetty vettä ja likaa hylkivä kerros asennettiin suikukaappi. IHANAA, ajattelin (olimme tehneet remonttia töiden ohella pari kk ilman peseytymistiloja), nyt pääsen nauttimaan omasta suihkusta. Elättelinpä mielessäni hiukka romanttisiakin kuvia tästä meidän yhteisestä etapista vanhan talon omistajina. No mitä näinkään avatessani suihku kaapin oven pikaisen suihkun jälkeen... Mieheni, polvillaan edessäni, valmiina pyyhkeen kanssa kuivaamaan minusta kaaleille jäävät pisarat, ettei tule vesivahinkoa ja homehdu koko talo!

Nyttemmin olen jo uskaltanut kertoa viime syksynä tapahtuneesta vahingosta keittiössä, kun minulta putosi lattialle 18 litraa keittyvää omena hilloketta. Riitti, kun sanoin että kuivasin huolella ja että olen seurannut, ettei vahinko ole jäänyt "kytemään". Ei edes kulmakarvojaan kohottanut.

T.Auvon Vaimo

[marilyni]

Hahah, kuulostaa tutulta... meilläkin ensimmäisessa kerrostaloasuntokodissamme tiskikone pulautti vettä ulos, ja mulle jäi trauma tästä. Sen jälkeen pidin pesukoneen luukun alla melkein pari vuotta pyyhettä, jos tuliskin kiire kuivata. En tuon jälkeen ole voinut ajatellakaan jättäväni konetta pesemään yksinään, parempi olla kotosalla jos jotain käviskin.

Meillä taas mies on se rennompi tapaus, mä sitten käyn senkin puolesta paikkoja läpi viikottain (kolppaan siis kellarissa nurkat ja kaapit ja haistelen hyperventilaatioon saakka )

Kaikesta alkujännittämisestä huolimatta, oon monesti nukkumaan mennessä todennut ääneen, joko että "tää oli meidän paras päätös" tai "meillä on kiva koti". Ehkä sitä kaikesta jännittämisestä pääsee sellaiseen terveeseen rutiiniin ja arkeen. Turvallisuuden tunnetta tosin auttaa hurjasti oma remontteja ammatikseen tekevä isäni, joka on aina puhelinsoiton päässä.

Löysin itseni viime talvena monta kertaa vaan seisomasta pihamaalta ja katselemassa taloa (suunnittelin ja mietin mitä kaikkea pitäis kesällä puuhata!). Huvitti itseänikin, naapurit varmaan pitää mua ihan pölhönä.

[Anu]

Minulla on hyvä hajuaisti (puolensa ja puolensa...) ja heti taloon muuton jälkeen haistoin, että meidän yläkerran vessan lattia haisee yhdestä kohdasta (lautalattia, jonka päällä oli kaksi muovimattoa). Hajun havaitsin lattia luututessani, en yleensä konttaile vessoissa nenä kiinni lattiassa... . Sanoin sitten tästä hajusta miehelle, joka ei ottanut oikein todesta hajuhavaintoani, koska hän ei haistanut mitään (huono hajuaisti, puolensa ja puolensa siinäkin...).

Noh, mielestäni haju voimistui ja aikani asiasta jankattuani sain miehen lopulta suostumaan lattian avaamiseen. Haju tuli mustista puruista... Yksi putkessa ollut liitoskohta vuoti. Olisikohan joku tiiviste tms. hapristunut, kun ensin vessa on ollut käyttämättä 10 vuotta ja sitten yhtäkkiä päivittäisessä käytössä (oli sillä hetkellä ainoa vessa). No samapa tuo, mutta pukkasi siis remppaa.

Nyt jos joskus tuumailen itsekseni, että mikäs tässä haisee... on miehellä heti sellainen "nyt ollaan pulassa" -ilme. Varon siis nykyään kertomasta heti hajuhavaintojani. Teen ensin omat analyysit ja raportoin ne sitten eteenpäin. Ihan vaan välttääkseni paniikin.

Naapurit ovat meillä saattaneet ihmetellä touhujani, kun olen tänä kesänä kiertänyt iltaisin pitkin pihaa nenä kiinni maassa. Nostellut pensaiden oksia ja haronut nurmikkoa... Ihan vaan lehtokotiloita olen etsinyt. Onneksi vain muutaman löytänyt ja heti onnistunut ne listimään.

[hennah]

Itse olen joskus ollut kesän kuntotarkastajan avustajana/harjoittelijana ja siitä oli itselle jäänyt erittäin suuri varovaisuus rintamamiestaloja kohtaan. Ei ollut kovin montaa taloa, jonka kellarissa ei alkanut silmät kutiamaan. Ennakkoluulot oli siitä huolimatta, että olen lähes koko lapsuuteni asunut kahden sukupolven rintsikassa (tai no kolmen alunperin).

Kyllä se paniikki omaan taloon muuton jälkeen on alkanut hiipua vaikkei kauaa tässä olla asuttukaan. Kerta shokki taisi olla keväällä kun odottelimme edellisen asukkaan muuttavan pois, ja kävimme vilkaisemassa kellarin sen hetkisen kunnon... No, seinien mukaan alakerrassa on ollut keväällä n. 35 cm vettä kaikkialla. Miehellä meni jokunen hetki vakuutella, että ei mitään hätää, se on kivellä ja johtuu täysin välinpitämättömyydestä (ja mies siis asunut 6v aiemmin talossa) ja sitä ei tule tapahtumaan monesta eri syystä enää ensi vuonna.
Sen jälkeen, kun saimme putsattua kunnon liuotin pesuaineilla sekä painepesurilla kellarin, niin voi vaan tyytyväisenä todeta kaiken pysyneen kunnossa ja paikkojen olevan varmasti puhtaat. Ainoat, mitkä kärsivät tulvasta olivat puuovet (alkuperäiset eivätkä niin hyvässä kunnossa), kiukaan arina sekä osa sukulaisen autonosista.

Erään kerran muuten jäljitimme hajua upouudessa talossa, kun isäntä oli haistanut eräästä seinästä homeen hajun porausrei'istä. Meitä oli nelisen henkeä muistaakseni paikalla, ja minä olin hänen lisäkseen ainoa kuka sen haistoi. Seinässä haisi homehtuva leipä, jolle ei kuitenkaan koskaan löytynyt ratkaisua, se ei nimittäin haissut kuin yhden seinän mittaisen gyprokin alueella (n.3m), ei muistaakseni takana eikä alla. Lohdutus sinänsä, että joku muukin tuntee hajun vaikkei mitään löytynyt edes näytteissä.

[pelkka]

Seinässä haisi homehtuva leipä, jolle ei kuitenkaan koskaan löytynyt ratkaisua

Muistan lukeneeni vuoden sisään lehtijutun, jossa jotkut raksamiehet aika avoimesti kertoivat toisinaan jättävänsä hampurilaisia, voileipiä, pizzanjämiä yms. ruokajätteitä uusien talojen rakenteiden sisään. Piruuttaan kai.

Asiasta viidenteen. Mä ostin tänä keväänä huuto.netistä helkutin hyvän käytetyn italialaisen ilmanviilentimen, olisi pitäny tehdä se jo 10 kesää sitten. No kumminkin, laitoin sen päälle heti kun olin roudannut sen keittiöön ja aloin sitten vasta lukea manuaalia, ja kyllä mäkin työnsin sinne heti ison uunipellin alle siltä varalta että vettä jostain tihkuisi. Onneksi selvisi ettei tässä mallissa ole mitään 2 kertaa yössä tyhjennettävää nestesäiliötä vaan kosteus menee pihalle kuuman ilman mukana.

Kerran oon keittiön lattian purkanut pois vesivahingon takia ja toiste en viittisi vastaavaa tehdä - tosin tällä kertaa laudat on kiinnitetty pontista ruuvilla niin että ne saa ehjänä irti ja takasin paikoillen jos on tarvis. Mutta tolkuton homma kyllä nivelreumaiselle. Saman syksyn kuljin kainalosauvoilla ja yritin opiskella päätoimisesti 50 kilometrin päässä.

Mutta joo, olihan sitä moni asia aika ihmeellinen aluksi kun omaan taloon muutti vaikka monenlaista osaamista olikin takataskussa. Ja onhan nää omakotitalot suurelle osalle meistä isoja investointeja niin taloudellisesti kuin ajallisestikin. Sitten kun huomaakin asuvansa vuodesta toiseen remonttityömaalla jossa ei mikään tunnu ikinä valmistuvan ja ystävät / vieraat joutuvat aina joko talkoisiin tai kuuntelemaan koottuja selityksiä niin kyllähän sekin välillä vaivaa.

On niitäkin jotka ovat sanoneet etteivät enää tule ennenkuin on sisävessa tai ennenkuin "on valmista" tai niin kauan kun joutuvat hommiin. Eivätkä ole tulleet, on sitten tavattu kaupungissa 4 euron latten merkeissä. Eikä siinä mitään, sekin on välillä ihan mukavaa.

Enää mä odotan että tulis joku pyyhe / tiskirätti / ikkunaliina kourassa polvillaan mun eteen könyämään. Mä vastaisin heti että tahdon (ja pistäisin sen hommiin).


Nyt jollekin näistä miljoonista raksoistaan rientää pelkka

[auvo27]

hah, joo niinhän tässäkin tarinassa lopulta kävi, sanoin tahdon viikko sitten

t. Auvon VAIMO

[pelkka]

Auvoisaa avio-onnea kyyhkyläisille Karkkilaan!

[hennah]

Se leipä olisi pitänyt sekoittaa niihin muutamaan levyyn, koska alla ollut villa ei haissut ja seinän sisään pääsi näkemään talon alta.

Onneksi olkoon lisäksi tuoreelle avioparille. :D

[Vasarajanauloja]

Mulle taitaa tulla tasaisin väliajoin hysteriakokemuksia koko loppuelämän tai ainakin sen ajan mitä aion tässä villassani asua..
Milloin mistäkin niitä tulee.. pääasiassa pelkään että tulee suurempaa remppaa ( kattoremppa on pelko1) ja vuoroin pelkään kosteusvauriota. Nenäni on kanssa erityisen tarkka ja se vainu saa mut ihan sekaisin. Olen muutenkin tuoksumuistinen.
Kattoremppa on pelkoykkösenä sen takia että ite ajattelen selviäväni kaiken muun rempan kanssa onnettomalla maalaisjärjelläni paitsi korkeanpaikankammoni kanssa en tiedä kuinka käy ja olis ne kustannuksetkin aika kovat.
Muut tietysti suhtautuu muhunkin juurikin kuten ihmiseen jolla hysteriataipumusta- vaikka joskus vois olla oikeesti aihettakin juosta mahdollisimman kauas ja mahdollisimman lujaa