Haaveissa rintamamiestalo..

[Kahvipannu]

Ajattelimpa kirjautua tänne siinä toivossa, että vielä kerran löytäisi perheemme talon, jossa on sitä aitoa vanhaa tunnelmaa, taloa, jolla on tarina kerrottavana.. Kerran olen sellasen omistanutkin, mutta pakon sanelemana joutui siitä luopumaan muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Nyt tuntuu, että ei kiven raostakaan löydy sellaista sopivaa, jossa olisi kaikki ne elementit, puuhella, leivinuuni, pönttömuuri, lankkulattiat ja alkuperäiset rappuset yläkertaan, puusauna mielellään pihalla... Olenko liian vaativa? Tuntuu, ettei myyntiin tule ollenkaan taloja, joissa ei olisi edes jotain näistä edellä mainituista vielä jäljellä. Haluaisinkin kuulla teidän, talonomistajien kommentteja, meneekö tosiaan kaikki tälläiset kohteet heti kaupaksi ennen kun tulevat edes julkisesti myyntiin vai häh?

[riska74]

Jep. Kiinteistövälittäjän parhaalle kaverille kai yleensä. Varsinkin jos etsiskelet unelmaasi vähänkään semmoisen matkan päästä sivistyksestä, että voisit kuvitella olevasi kaupunkilainen.

Minä voin myydä yhden kohtuukuntoisen orkkistalon, joka on aika syvällä kaakkois-suomen metsässä. Sijaintia voisi kuvailla vaikka seuraavasti: Jos joku perheenjäsen meinaa käydä ansiotyössä, koulussa, tai muualla myös lumiaikana, kannattaa aamuisin töihin lähteä traktorilla, tai ainakin vähintään LadaNivalla. Moottorikelkkaa voi työmatkoihin myös suositella jos ei ajoviima pelota.
(töihin aamulla henkilöautolla? HAHHAHHAA mikä vitsi. Ehkä kesällä..)

edit: en heti huomannutkaan oot kouvolasta...pihalta on 30kilsaa kouvolan asemalle / 23km taavetin asemalle

[ninak]

Vinkkinä, kannattaa laittaa lehteen/(kylä)kauppojen seinille ostoilmoituksia, ja alkaa kaveerata välittäjien kanssa. Kyllä sentään muutaman kouvolalaisen tiedän löytäneen alkuperäiskuntoisen rintsikan omasta rauhasta tässä ihan lähivuosina!

[Petsamo]

Älä masennu, mekin löysimme kokolailla unelmiemme talon vain viiden vuoden kyttäilyn jälkeen ;). Ei kai, kyllä niitä pilaamattomia
aina silloin tällöin tulee vastaan. Laita kiinteistönvälitysfirmoihin vahtipalvelu. Kyllä se sieltä tulee.

[pelkka]

Ja voit myös kirjoittaa paperille ostohaaveistasi yhteystietoineen, monistaa niitä, ja laittaa sopivan (tai sopivan tyhjän - tänä talvena on helppo bongata talot joissa ei ole lumitöitä tehty!) talon postilaatikkoon. Kannattaa myös ottaa selvää tyhjien talojen omistajista, ja lähestyä heitä ystävällisesti kirjeellä. Kertoa kuka olet, keitä olette, missä nyt asutte, mistä haaveilette. Tarinoita ja myymistä, tarinoita ja myymistä, sitähän tuo talokauppa on.

Jonakin päivänä joku ottaa yhteyttä.

Tuo kiinteistövälittäjien kautta kulkeva - ilmoitusmyyntiin asti tuleva - talokanta kun on vain osa totuudesta.

Lykkyä etsintään!


p.s. ja kannattaa myös kysellä kaikenlaisilta ihmisiltä olisko heillä tiedossa tyhjää tai myytävää taloa: kaupan kassalta, taksikuskilta, kahvilan emännältä, huoltoaseman pitäjältä, kirjaston tädiltä, keltä vaan. Vastaukset löytyvät usein epätodennäköiseltä tuntuvien ihmisten kautta!

[pelkka]

Ja vielä, Kahvipannu: voipi olla ettei aikanaan löytyvässä talossa enää ole noita kaikkia mainitsemiasi. Mutta jos on vaikkapa lautalattia ja pihasauna, niin noita uuneja, helloja ja pönttiksiä saa kyllä muurautettua alkuperäisille paikoilleen. Osia saa kohtuuhinnalla, ja muurarin palkkiosta saa tehdä kotitalousvähennyksen.

Viime viikolla kun palstalla keskusteltiin Google Street View - asiasta niin kävin katsomassa oman lapsuudenkotini (40-luvun lopulla rakennettu rintamamiestalo) kuvaa, ja se sivu olikin sitten auki koko päivän tietokoneellani. Ja taisi muutama kyynelkin tipahtaa näppäimistölle.

Sillä sitä maisemaa, ja sitä taloa katsoessani ymmärsin miksi olen magneetin lailla aikanaan imeytynyt tähän nykyiseen kotiini. Jyrkkä kallio, korkeat hongat, syreenit, punaiset piharakennukset, peltoa ja taivasta.

Ja miksi mä vimmatun lailla edelleen etsin juuri tietynlaisella puitejaolla olevaa vanhaa ikkunaa, juuri tiettyä kaarta verannan laudoituksessa, juuri tiettyä keltaista maalia keittiön seinään. Haalistunutta raidallista tapettia, ruudullista kattopahvia. Ovenkahvaa joka tuntuisi, tiedäthän, oikealta...

Omalla kohdallani mä olen pikku hiljaa tajuamassa, että ihmiselle muodostuu lapsena jonkinlainen esteettinen "koodisto" jonka mukaan hän aikuisenakin tekee valintojaan. Arvostan lujaa yhteyttä luontoon joka sai rauhassa kehittyä, ja sitä laajaa reviirintuntoa joka teki myöhemmin kaupungissa asumisesta kovin hankalaa. Arvostan sitä, että olen saanut asua vehreässä, valoisassa, lämpimässä ja tuulisessa ympäristössä, ja että talo on ollut puinen, ja mööpelit myös. Ja pikkuhiljaa, ehkä, alan päästää irti joistakin asioista joita en koskaan sieltä voi mukaani saada.

pelkka

[Kahvipannu]

Kiitoksia vinkeistä! Tuossa kesällä tipautinkin postilaatikoihin lappusia, seuraavaksi lienee syytä marssia lähikauppaan asioimaan Monimutkaiseksihan tilanteen tekeekin melko kapeutunut alue, jolta taloa etsii, siten ettei lapsen kouluun pyöräilyyn tarvitsisi ihan varata kuitenkaan useita tunteja. Kärsivällisyyttä tässä on hyvä opetella, kai sen oikean kodin löytäminen sitte tuntuu sitäkin hienommalta.

[eppu,]

Joo tutttu juttu meinaan tuollaisen vanhan 45 rakennetun puutalon ääreen itsekkin ajautunut ja kuntokartoitusta juuri tehtiin.en kyllä tullut siitä juuri hullua hurskaammaksi.muutama asia laittoi kuitenkin miettmään.sokkelissa oli halkeamia ja nyt mietityttää josko moisten korjaus tulee maksamaan mansikoita jossain vaiheessa?? muuten talo vaikuttaisi olevan aika jees tuon ikäiseksi ja pikkaisen remontoiduksi(laajennus saunatilalla)ja mieli tekisi kovasti ostaa.rohkeutta vaan keräilen kun ei tuota tietoa ole noista vielä niin kovin karttunut.

[Helmi.]

Niin, kyllähän nuo halkeamat aina on riski jollekin syvemmälle rakenteelliselle vialle..itekin törmännyt sellaisiin kun on taloa tässä jo pidemmän aikaa etsiskellyt. Ainahan mieltä rauhoittaa päästä talon ylä- ja alapohjia kurkkimaan ja nuuskimaan niin paljon kun mahdollista, sieltä ne suurimmat viat helpoiten paljastuu, harmi, ja riskiä jos ei mistään pääse niitä tarkastamaan, vanha talo kun on aina elämää nähnyt. Varmaan tässä nyt tulee sellasta asiaa mikä on kaikille itsestään selvää, mutta sanonpa nyt kuitenkin. Olishan mukava kuulla noista halkeamista jonkun kokeneemman kommenttia, miten on syytä tälläistä vikaa lähestyä? Entä tosiaan jos talon alapohjaa ei pääse mistään kautta tutkimaan, mitä on huomioitava varmistaakseen että rakenteet on kunnossa?

[eppu,]

joo kuntokartoittajan raportti tuli tänään ja eivät siinä sanoneet muuta kun että paikkaisi ja tarkkailisi.tietty sadevesihommatja sellaiset kehotettiin korjaamaan.mietityttää vaan että osaako noille sitten mitään tehdä jos meinaa perustukset alta karata.olen jonkin sortin rakennusmies itsekkin timanttiporauksia ja piikkauksia teen kyllä mutta kaivurit ja sen selainen kalusto tontilla plus insinööri suunnittelemassa hommaa kuullostaa kalliilta.sellaista ohjetta kun jostain viralliselta sivulta löytyi.

[JukkaK]

sokkelissa oli halkeamia ja nyt mietityttää josko moisten korjaus tulee maksamaan mansikoita jossain vaiheessa??

Halkeaminen suhteen aika oleellista on myös niiden ikä. Ne voi olla syntyneet jo vuosikymmeniä sitten ja jos sittemmin ei ole muutoksia tapahtunut niin tuskin tarvii hätäisiä operaatioita. Meilläkin on jonkin verran halkemia, mutta kun naapurin vanha isäntä kertoi niiden syntyneen jo talojen rakennusaikana kellareiden kastumisen ja jäätymisen vuoksi, niin eipä ole sittemmin tarvinnut niitä murehtia. Jos ne on jo 60 vuotta menneet toimmoisina niin eiköhän ne vielä mee sen toisenkin 60 vuotta

Kuntoraportin linjoilla, eli seurantaa peliin. Kailan talotohtorissa muistaakseni oli semmoinen vinkki että halkeaman voi täyttää kipsillä niin huomaa tapahtuuko siinä muutoksia.

Alkuperäiselle kysyjälle vinkkinä että kannattaa selata myös tonttitarjontaa, kun mahdollisten korvausvaatimusten pelossa monet noista orkkiskunnossa olevista myydään tontteina jossa purkukuntoinen talo.

[eppu,]

joo ajattelinpa laittaa tänne kun kyselin yhdeltä vanhemmalta rak.mestarilta tota sokkeli asiaa.se meinas että kun on yli 6m sokkeli niin melkein sais liikunta sauma ollakkin eli talo nyt tehnyt semmoisen.ja puutalo kuulemma sen verran elää että ei suurempaa hätää.kivitalossa kuulemma ois pahempi.et eiköhän tuosta nyt kaupat tule.

[tuuma]

et eiköhän tuosta nyt kaupat tule.

Se ei pelaa joka pelkää! Onnittelut päätöksestä. Päätös on aina mukavampi tila kuin empiminen. Sen jälkeen vaan on niin paljon helpompaa perustella itselleen hankinnan järkevyyttä vaikka vähän takaiskuja tulisikin. Toivotaan ettei pahempia

[eppu,]

joo olin jo tavallaan päätöksen tehnytkin eikä mua harmita jos omalla duunilla selviää.emäntäkin on aika lailla pölyyn ja remppaan tottunut kun sille päälle sattuu oli joskus myös 4v raksahommissa joten eiköhän tästä kivaa tule.kun vaan osais jättää kiireen ja hosumisen pois.

[Helmi.]

Onnittelut!
Kumpa itsekin olisi jo niin onnellisessa asemassa, talon omistaja ..noh, lohduttaa kuulua tälläseen mestaan, jossa omista talohaaveistaan voi avautua ja lueskella muiden tarinoita.
-väsynyt odottamaan..