Vanhan hirsiseinän puhdistus ja pesu?

[Cheminot]

Otettiin viikonloppuna olkkarissa ja ruokailuhuoneessa vanhat hirret esille, ja urakan jälkeen heräsi muutamia kysymyksiä koskien seinien "salonkikelpoiseksi" saamista:

- mitä pesuainetta (jos mitään) suosittelette seinien pesemiseen? Ja onko esim. juuriharja hyvä apuri pesussa?
- onko järkeä ottaa vanhoja riveitä (seassa näkyy myös mm. heinää) pois ja pistää tilalle uutta pellavaa, vai kannattaako vaan tunkea vanha rive tiiviisti takaisin rakoihin?
- seiniä on monesta kohtaa veistetty; jääkö ne kohdat armotta vaaleammiksi vai voisiko niitä "tummentaa" jollain aineella, että seinät olisivat kauttaaltaan suurinpiirtein samanväriset?

P.S. Mikä on nimeltään se vehje, jolla riveet tungetaan rakoihin, ja mistä sellaisia vempeleitä löytää?

[pelkka]

( tilkerauta, riverauta, uutena esim. täältä http://www.oppisop.com/seppa.html tai täältä http://www.domusclassica.com/pellavariv ... 002-2.html ) .

Kaipa tossa voi jotain talttaa / meisseliä tai vaikka puukkoakin käyttää ellei halua oikeeta työkalua ostaa. Ite oon tilkinny pellavaa millä vaan sopivalla metallilla joka on käteen sattunu. Mutta huomenna Pekka ja Oto kertoo miten se menee kaikkien taiteen (ja ennenkaikkea perinteen) sääntöjen mukaan...

[Pekka Huhta]

Mulla on riverauta ja sitten usein mainostamallani vaaksan mittaisella japanilaisella sorkkaraudalla on hyvä tilkitä. Siinä kun on taivutettu varsi, niin pääsee hiukan mutkan taakse. Niillä kahdella olen pärjännyt, esimerkiksi laivojen riivaajilla on hirmu pakillinen rautoja että laivan kannella ylettää joka tötän, lautasen ja paarteen taakse.

Usein näkee jopa Museoviraston ohjeissa että tilkettä komennetaan lyömään sisään jollain koivukapulalla, mutta jos hirsien varaus ei ole ihan törkeästi auki niin eihän siitä mitään tule. Oikealla raudalla saa lyötyä riveen tiukkaan ja vielä käännettyä tilkkeen reunat alimmaiseksi, niin että päällepäin näkyy vain kaunis hamppumakkara. Huonoillakin työkaluilla voi saada suhteellisen tiivistä, mutta jälki on sitten semmoista että joka raosta kurkkii takkupeikko. Eli jälki kärsii.

Riveraudan pystyy tekemään itsekin vaikka lattaraudan pätkästä jos rivettävää ei ole paljon, mutta kyllä kunnon riverauta kuuluu hirsitalon varustuksiin. Tuo Hirspekin rauta on ruma kuin synti, mutta kyllä silläkin työnsä tekee.

Pekka

P.S, Niin, ja sitten alkuperäiseen kysymykseen vastausta: vesi ja juuriharja on ne suunnilleen ainoat hyväksytyt, mutta pese ensin alhaalta ylöspäin niin että vesi valuu valmiiksi märälle pinnalle. Muuten saat helposti semmoisia likarantuja joita ei ole helppo jynssätä pois, ylhäältä alas pestessä kuivalle pinnalle valuva vesi imeyttää skeidaa puuhun ja siihen jää helposti raitoja. Huuhdellessa sitten ylhäältä alas. Veteen voi panna pikkuisen mäntysuopaa poistamaan pintajännitystä, mutta mitään hirveää saippuavettä ei kannata käyttää.

Rivettä voi vaihtaa, jos vanhassa on oikein rumasti pellavanpäistärettä tai ihan jotain muuta höhhöä joukossa. On vaan helposti niin että sitten saa vaihtaa koko seinän että ne vaihdetut ei paista silmään. Jos rive menee rakoihin, niin voit lyödä vanhat sisään ja lisätä tuoretta päälle.

Niitä vaaleita ei kannata tummentaa väkisin, muuten ne paistaa sitten taas muutaman vuoden päästä jonkun toisen näköisenä silmään kun "aine" vanhenee. Hirsi tottelee auringonvaloa aika hyvin, mutta kyllähän ne veistetyt paikat aika pitkään näkyy. Niitä voi pesunkin jälkeen kostuttaa joskus vedellä, tummuvat vähän nopeammin muun seinän väriin.

[Oto Hascak]

Ite oon tilkinny pellavaa millä vaan sopivalla metallilla joka on käteen sattunu. Mutta huomenna Pekka ja Oto kertoo miten se menee kaikkien taiteen (ja ennenkaikkea perinteen) sääntöjen mukaan...

Kiitos huomionosoituksesta. Oikeaoppisesti itse käytän fiskarssin saksia ja jotain vanhaa ja pirun tylsää moraa. (Todettakoon, että noilla on rivetty vain lähinnä nurkkia ja salvoksia, joihin varsinainen riverauta on auttamatta liian suuri).

Niiden vaaleiden eli kirveellä koolattujen kohtien tummentamista voi koittaa kahvilla. Kannattaa kokeilla ensin johonkin vähän piilossa olevaan paikkaa ja sitten vasta harkita, että päästäänkö sävyssä lähellekkään toivottua.

[Pekka Huhta]

Kaivelin noita koko seinän riveyskuvia, mutta vähän huonosti niitä oli. Tossa on kuva eteisestä, jossa oli alun perin riveen sijaan vain lehmänkarvaa (voilokkia) hirsien välissä ja koko seinä piti rivetä joka saumaltaan. Tuossa on jo riveet lyöty sisään ja siistintää aloitetaan juuri, eli koko seinä käytiin vielä toiseen kertaan läpi ja vähän hapsottavat hamput lyötiin reunoistaan sisään.

Jälkimmäisessä kuvassa on detalji vähän hassusta riveyksestä tuulensuojalevyn reunassa. Vaikka makkara onkin vähän epämääräisen levyinen ja paikka outo, niin siitä näkee sen idean että makkara on siistin näköinen kun reunuksen saa taitettua makkaran ja reunan väliin niin että riveestä ei hapsota yhtään ylimääräisiä karvoja pitkin.

Nurkissa pitäis olla joitain kapeita rautoja joilla sais ihan lyömällä rivettä sisään, mutta yleensä joutuu luottamaan siihen että salvokseen veistetty "tilkekolo" on rivetty kunnolla tehdessä. Kyllä mäkin olen kaikenlaisilla viraapelivekottimilla tilkinny, mutta jos seinää pitää tehdä yhtään isompi ala, niin kyllä se rauta on oltava. Muuten alkaa työn jälki riivaamaan liikaa

Pekka

P.S, minusta vieläkin toi japanilainen "sorkarauta" ja nupinpoistaja on ihan mahtava tuote. Tuo kaarella oleva muotokaan ei juuri haittaa, koska riivatessa sen saa luistamaan juuri hirren selkää pitkin: ihan hyvä ominaisuus jälkitilkinnässä. Jos ei muuta rautaa saa, niin kannattaa hommata tuommoinen. Ja jos riveää enempi, niin toinen tommoinen kannattaa hioa vähän kaarevapäiseksi, tuon terävät nurkat ei ole parhaat mahdolliset riveämiseen. Mulla un on se oikeakin rauta, niin tuo on ollut mahtikapine hankalampien paikkojen avittamiseen.

http://www.clasohlson.fi/Product/Produc ... =134498371