Kummitteleeko?

Rintamamiestaloista ja muusta

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja Schaza päivämäärä To Joulu 27, 2012 5:33

KariFS kirjoitti:Kummitusjuna-asema :shock: No, sopu sijaa antaa :-)

On näitä kummitusjunia liene muuallakin... Muutettiin aviovaimon kanssa Etelä-Pohjanmaalle aikanaan, ja aina joskus öisin kuului kun olisi vanha juna viheltänyt kaukaa asemalle saapumistaan. Ratalinja on rakennettu 1913 ja 1968 lakkautettu ja ratakin purettu pois, eikä junan ääniä ole täällä päinkään ollut puoleen sukupolveen mutta silti niitä aina joskus sanoo parikin ihmistä kuulevansa vaikkeivät ole täälläpäinkään asuneet aiemmin, toisin sanoen nähneet rataa tai junia koskaan.

Muutenkin kun tässä aseman liki olen asunut, on näitä eräänlaisia etiäisiä ollut, kuten olen aiemmin tässä ketjussakin puhunut. Junaratatouhut ja muut kummallisuudet on tullut vasta pari vuotta noiden ensimmäisten juttujen jälkeen.

Joskus kävinkin kylän aseman raunioilla, ja siellä on muistomerkkikin. Kylään on tuotu länteen pakenevia evakoita... lapsia ja vanhuksia. En tiedä paremmin kun ei missään muualla aiheesta puhuta eikä kukaan juuri halua aseman seutua tutkiakkaan, mutta tässä länsirannan läheisyydessä on pidetty näitä jotka on lipattu meren ylitse Ruotsiin. Osa ihmisistä jääneet tännekin matkallaan.
Otan vastaan vanhoja purkkeja, tuotepakkauksia, ym. vanhaa arvotonta tavaraa "vintti-museooni".
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
Schaza
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 438
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 23:39
Paikkakunta: Kulkuri vailla kotia... jossain Etelä-Pohjanmaalla
Kotisivu: http://koti.mbnet.fi/h_j/

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja Schaza päivämäärä To Joulu 27, 2012 6:53

Niin no, itse nyt ihan silkkaa ajattelemattomuuttani, mielenkiinnosta ja huonosta aamuheräämisestä johtuen jäin valvomaan töihin lähtöön asti. Kuuntelemaan ja miettimään kuuluuko mitään mitä tässä talossa on kuulunut ennenkin.

Kyllä vain. Satunnaisin kellonajoin jostain kuuluu kun joku koputtaisi seinää yläkerrassa. Kiinnittänyt tuollaiseen terävään koputtavaan ääneen monesti ennenkin huomion, ja kuuluu aina samasta tilasta, ns. joutotilana olevasta yläkerran päädystä.

Ääni on aina samanlainen joka kerta, ei aivan tikan naputusta vastaava kun tikkaa sähkötolpanpään peltiä, mutta melkein. Kuuluu sisälle erittäin terävästi kesät talvet, yöllä tai päivällä, lämpötiloista riippumatta. Aina kuuluu kaikkien kuulijoiden mielestä ulkopuolelta seinää.

Luulin pitkään tuon kuuluvan sähkötaulusta, kun mittari vaihtaa eri tariffiin, mutta kun ei yleensäkään ollut säännöllisiä kellonaikoja, ja nyt kun on uudet mittarit niin tuonkin joutuu hylkäämään. Ei oikein keksi mitään mistä mokoma nakutus voisi johtua. Ensin pari naksua harvakseen, ja siitä tihenevästi vastaavaan "trrrr" ääneen kun palokärki/tikka hakkaa puuta. Sitten loppu, eikä kuulu edes päivittäin.
Otan vastaan vanhoja purkkeja, tuotepakkauksia, ym. vanhaa arvotonta tavaraa "vintti-museooni".
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
Schaza
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 438
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 23:39
Paikkakunta: Kulkuri vailla kotia... jossain Etelä-Pohjanmaalla
Kotisivu: http://koti.mbnet.fi/h_j/

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja kappalainen päivämäärä To Joulu 27, 2012 12:41

Täälläkin kolkottaa joku jossain. Suuntaa en osaa antaa. Vaimea tasaisesti kuuluva tömpse kuuluu. Olen tutkinut vintit ja kaikki, mik'ään ei ole irti, ellei sitten asukkaan ruuvi. Se on kai se kotikummitus. :shock:

Kun tähän muutettiin ekana talvena mietin ensin pari viikkoa, kuka kärrää naapurissa julmettuja kivikuormia ja kävin katsomassakin, ennenkuin muistin, hitto sehän oli järven jää.
Matka rintamamiestalon ympäri kestää kauemmin kuin maailmanympärysmatka - Elämys sekin.
(Pahoittelen jatkuvia kirjoitusvirheitäni.)
kappalainen
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 1226
Liittynyt: Su Elo 08, 2010 23:12
Paikkakunta: Lounais-häme

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja jtbo päivämäärä To Joulu 27, 2012 16:59

Eilen yönä oli kuin joku olisi alkanut hakkamaan seinää, ja kuin sorkkaraudalla nauloja olisi nopeassa tahdissa kiskottu irti, siinä kohdalla missä pää tyynyssä oli tuo seinä ja toinen kerros, sitten alkoi sellainen merkillinen vooouuuuvoouuuuvoooouuuu kuulumaan.

Käänsin kylkeä ja totesin, että jahas, puu kaatui sähkölinjoille, taas kerran, ihme ettei langat menneet poikki kuitenkaan.

Joskus sattunut näkemään tuon ulkonakin, langat hyppii aika kovasti ja tolppakin heiluu, tuo 'ankkuri' mikä on talon seinässä sitten tuo kaiken äänen sisälle ja siinä oleva rautakoukku tietenkin kuulostaa siltä kuin nauloja kiskottaisiin irti, kun narskuu.

Oli tavallista kovempi tällä kertaa, mutta vielä olen niin konetöissä ollut kiinni etten pihalle päässyt lumia siirtelemään ja ihmettelemään, että onko ihan näkyvillä kaatuneita puita.

Ei edelleenkään kummituksia.
Käyttäjän avatar
jtbo
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 10878
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2008 22:32
Paikkakunta: Ulkona palveluista

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja nummentie 434 päivämäärä Pe Joulu 28, 2012 16:04

Aika hiljaista on ollut kummittelujen suhteen, vaikka kuinka yritän kuunnella, ei kuulu outoja kolinoita, huokauksia, eikä askeleita, :(
Jos täällä joku kummittelee, niin on sellainen tuoksukummitus, Joskus on tulevinaan nenään vieno parfyymin henkäys, tai sellainen vanhojen herrojen partasaippuan tai -veden tuoksu.
Metsässä Koirien kanssa ulkoillessa olen joskus tuntenut muka tupakan hajua, vaikka ihan näkö - eikä kuuloetäisyydellä ei varmaan ole ketään ollut tupakilla, tai sitten tulee tunne, että joku kulkee selän takana.
Nyt joulun aikaan keittiössäni ihan selvästi tuntui paistuvan kinkun tuoksu, Vaikka minulla oli vain sitä karjalanpaistia, ja sekin silloin vielä jääkaapissa! - No saattoihan se tuoksu tietysti tulla kissanruuastakin...
Kaiken varalta saunan jälkeen lisäsin kiukaan alle vielä puita, ja varmistin että löylykipossa on vettä, jos vaikka se kinkunpaistajakin haluaisi mennä löylyyn...
Nyt vaan odottelen, josko Loppiaisena tuoksuu keittiössä Kinkunjämistä keitetyn rokan tuoksu, - tai rokan aiheuttamat jälkiaromit :mrgreen:
Opi toisten virheistä, et voi millään elää tarpeeksi kauan tehdäksesi ne kaikki itse.
nummentie 434
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 564
Liittynyt: Ke Elo 29, 2007 9:34
Paikkakunta: Nummi-Pusula

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja Toljanteri päivämäärä Pe Joulu 28, 2012 17:43

Mielikuvitus tuottaa vaikka mitä ääniä ja minne tahansa.
Olen aina hymyilly näille mörköjutuille ja onhan niitä mukava lueskella.
Nuorempana olin öitä kaverin kotona, jossa ihan satavarmasti kummitteli. Valvottiin öitä, mutta en koskaan mitään kuullu tai nähny.
Olishan se kiva päästä joskus "oikeaan" kummitustaloon.
Joskus kunnon krapulassa kyllä hätkähtelee, mikäs se siinä vilahti, huh!
Toljanteri
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 197
Liittynyt: To Marras 18, 2010 20:29
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja meikkupeikko päivämäärä Pe Joulu 28, 2012 19:27

Tässä nykyisessä kämpässä ei olla niin kauan asuttu, että olisi sen kummempia outouksia vielä huomannut. Ei ole tullut vastaan pahoja fiiliksiä, mutta ei hyviäkään.

Miehen kotipaikassa Torniossa en tykkää käydä yhtään. Tai no, uudella puolella on ihan ok, mutta vanha puoli on karmaiseva. Ei sen vuoksi, että sisustus olisi jotenkin hirveä, vaan tunnelman vuoksi. Talo on pohjaltaan vanha hirsitalo, johon on rakennettu kaksikin elintasosiipeä. Nukuimme ensimmäisellä käynnillä vanhan talon puolella. Heräsin keskellä yötä siihen, että joku tuijotti ikkunasta. Näin selvästi tumman hahmon lumen keskellä, joka tuijotti suoraan ikkunaan. Loppuyönä en sitten nukkunut, kun kaikki karvat seisoivat pystyssä ja selkäpiitä pitkin meni väristyksiä. Sen jälkeen menikin useampi vuosi, että suostuin nukkumaan siinä talossa. Seuraavalla kerralla ja joka kerta sen jälkeen olemme nukkuneet uudemmassa elintasosiivessä eikä vastaavia kokemuksia ole tullut. Mies kertoi, että pihamaalla oli aivan normaalia tuntea, kuinka joku käveli edellä tai perässä. Kertoi myös talon olleen Lapin sodan aikana saksalaisten ja heidän jälkeensä suomalaisten joukkosidontapaikka.

Erään tutun luona Espoossa sattuu lähes joka kerralla jotakin. Pieni poika tanssii pihamaalla ja kiusaa vieraita sulkemalla ovia heidän edestään. Itsekin olen pojan nähnyt käydessäni yöllä ulkona tupakalla. Hevoset laukkaavat pihatietä pitkin ja kesällä hevoset hirnuvat pihalla, vaikka paikassa ei hevosia ole ollut pitkään aikaan.

Olin töissä eräällä tallilla ja jäin sairaan hevosen luokse myöhään yöhön. Kävellessäni takaisin majapaikkaani kuulin, kuinka hevonen hirnahti tarhassa. Ihmettelin sitä, koska kaikkien piti olla sisällä ja lähdin tarkastamaan oliko joku hevosista irti. Päästyäni tarhan lähelle portti aukesi, kuului askelten ääniä ja portti meni taas kiinni. Mitään ei näkynyt.

Voinhan toki olla päävikainenkin ja kaikki edellä kerrottu vain kuvittelua.
meikkupeikko
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Marras 20, 2012 13:38
Paikkakunta: Myrskylä

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja gretheline päivämäärä Pe Joulu 28, 2012 23:24

meikkupeikko kirjoitti:Voinhan toki olla päävikainenkin ja kaikki edellä kerrottu vain kuvittelua.

Ei se siitä ole kiinni, toiset on vaan herkempiä. Maailmassa on paljon sellaisia asioita joita tiede ei ole (vielä) kyennyt selittämään, mutta silti ne ovat olemassa ja tosia. Meillä se herkkyys on periytyvää sorttia, tulee etiäisiä ja aavistuksia ja joskus näkyjä tai muita aistimuksia rajan takaa. Päävikaa ei ole, se on tutkittu muissa yhteyksissä varsin tarkoin. Se on vaikeaa joskus tuon herkkyyden kanssa, välillä tuntuu siltä että oispa katkaisija josta sen saisi pois päältä, kun ei aina haluaisi tietää eikä tuntea niin paljoa ja kun jotkut paikat vaan on sellaisia ettei niissä pysty olemaan. Siksikin minulle oli asuntonäytöissä kulkiessani äärimmäisen tärkeää, että talolla on niin sanotusti hyvä henki. Yksinäinen olo täällä ei oikeastaan koskaan pääse tulemaan, mutta se ei tunnu pahaenteiseltä eikä uhkaavalta vaan tunne on lohduttava, kotoisa ja lempeä. Kerran olen vanhan naisen täällä nähnyt, mutta hän vain kuljeskeli keittiössä hyväntahtoisen oloisena, näyttäytyi kuin kertoakseen hänen pitävän meistä huolta. Toisen kerran tunsin hänen läsnäolonsa, olin menossa kellarin rappuun ja yhtäkkiä tuli voimakas tunne siitä miten kellarin portaisiin liittyi kauhua, aivan kuin niissä olisi melkein sattunut jotain pahaa, ja sen seurauksena koko portaikko alkoi tosissaan ahdistamaan minuakin niin että viikkokausiin en olisi halunnut noita portaita kulkea, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Sitten pari kuuukautta myöhemmin kuulin aikalaisiltaan kuinka hän oli tosissaan pelännyt kyseisissä portaissa kulkemista, kun hänellä oli vaikea kaihi, portaikko oli hirvittävän pimeä ja aiempi kyseisessä portaikossa tapahtunut pahan kaatumisen ja loukkaantumisen muisto taustalla. Nyt se portaikko on rempattu, ei ahdista enää.
Jos ois sellainen talo kuin miehesi kotipaikka niin en pystyisi sellaisessa asumaan, en sitten mitenkään päin, ja historia ja kokemukset huomioiden olisin jo soittanut jollekin että tulis apuun auttamaan että vainajien henget saisivat rauhan - tosin voihan siellä' vaikuttaa vain tai myös energiarippeet menneisyyden tapahtumista, jotka tietysti ois hyvä siivota pois. Vainajia, traumatisoituneita sellaisia, on paikka varmasti kuitenkin nähnyt enemmän kuin tarpeeksi, ja rintamaveteraanien traumat kun ei jätä eloonjääneiden jälkipolviakaan rauhaan, niin mitenkäpä ne kaatuneiden henkiäkään rauhoittaisivat.
"...ja hänen kaikkein salaisin unelmansa oli omenapuu."
-Tove Jansson


RMT 1955-'57, 110/185m2, puu & ekosähkö
Käyttäjän avatar
gretheline
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 367
Liittynyt: Su Tammi 29, 2012 12:56
Paikkakunta: Rovaniemi
Kotisivu: http://villabahnhugel.blogspot.fi/

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja Toljanteri päivämäärä La Joulu 29, 2012 10:05

Just just.
Kuinka "herkkä" pitää olla että julistetaan hulluksi.
Olen täysin vakuuttunut ettei mitään mörköjä ole olemassa, kaikki on möröt on ihmisten pääkopassa, jos niitä on.
Näille "herkille" ihmisille lienee kuitenkin sama onko niitä oikeesti vai pelkkää kuvitelmaa, efekti on sama jos todellisuus on hakusessa.
Nämä tv:n aavejahtaajat on varsin koomisia, yritetään äänitellä jotain mörköjen mölinöitä ja ir-kameroilla kuvataan epämääräistä hahmoa tai mitä nyt ikinä onkaan.
Kakarana nämä jutut oli hyvinkin jännittäviä, kun kokoonnuttiin johonkin autiotaloon pelaamaan spiritismiä
Ihan tosissani en näitä koskaan pysty ottamaan, mutta mukava lueskella ja tykkään kauhuleffoistakin.
Toljanteri
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 197
Liittynyt: To Marras 18, 2010 20:29
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja KariFS päivämäärä La Joulu 29, 2012 12:34

Toljanteri kirjoitti:Just just.
Kuinka "herkkä" pitää olla että julistetaan hulluksi.
Olen täysin vakuuttunut ettei mitään mörköjä ole olemassa, kaikki on möröt on ihmisten pääkopassa, jos niitä on.
Näille "herkille" ihmisille lienee kuitenkin sama onko niitä oikeesti vai pelkkää kuvitelmaa, efekti on sama jos todellisuus on hakusessa.


Äläs ny. Vaikka et itse olekaan nähnyt, niin ei kannata muille siitä irviä jos tällaisia kokemuksia ovat kokeneet. Minä en mitään kovin yliluonnollista ole itse kokenut koskaan mutta en väitä etteikö noita voisi olla. Oma katsomus vaan voi olla rajoittunut, ja jos uskoo vain sen mitä näkee niin aika paljon saa eläissään eppäillä :wink:

Itse esim en ole koskaan nähnyt Hubble-teleskooppia, tai miljardia euroa seteleinä, mutta silti uskon niidenkin olemassaoloon. Tai en ainakaan ole ehdottomasti uskomatta.
Kari

"...and we'll raise up our glasses against evil forces,
singin': 'Whiskey for my men and beer for my horses!' "
KariFS
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 1284
Liittynyt: Pe Heinä 22, 2005 22:12
Paikkakunta: Hämeenkyrö

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja Aaltju päivämäärä La Joulu 29, 2012 20:37

Toljanteri kirjoitti:Olen täysin vakuuttunut ettei mitään mörköjä ole olemassa, kaikki on möröt on ihmisten pääkopassa, jos niitä on.
Näille "herkille" ihmisille lienee kuitenkin sama onko niitä oikeesti vai pelkkää kuvitelmaa, efekti on sama jos todellisuus on hakusessa.


Mörköjen ontologian syvällistä metafyysistä pohdiskelua :lol:

Missä kulkee raja ilmiön tai asian olemassa olon ja olemattomuuden välillä ja kuka sen määrittelee? Onko ilmiö, joka on vain "ihmisen pääkopassa" vähemmän olemassa kuin ilmiö, jonka joku toinenkin havannoi yhtäläisesti... kenen kokemus määrittelee ilmiön olemassaolon?

Jos joukko värisokeita tarkastelee puolukkamätästä yhden normaalivärinäköisen kanssa ovatko puolukat olemassa vain normaalivärinäköisen pääkopassa?

Uskonnot pyrkivät esiintymään auktoriteetteina, jotka voivat esittää yksiselitteisiä vastauksia maailman ja ihmisen kokemuspiirin ontologisiin kysymyksiin. Nykyihminen on kuitenkin niin sivistynyt eläin että vaihe, jossa maailmalle täytyy löytää kokonaisvaltainen selitys uskonnon kautta, on jo taakse jäänyttä elämää. Pienen epävarmuuden ontologisten kysymysten suhteen ei pitäisi suistaa nykyihmistä raiteiltaan. Tiede ei voi koskaan tarjota yksiselitteistä ja kokonaisvaltaista selitystä maailmalle.

Usko mörköjen olemattomuuteen on uskoa siinä missä kaikki muukin usko se on vielä vähemmän universaali totuus kuin usko jonkin, jonka on omilla aisteillaan aistinut, olevaisuuteen...

MOT
Aaltju
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 485
Liittynyt: Pe Elo 07, 2009 12:26
Paikkakunta: Kumisaapaskaupunki

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja jtbo päivämäärä La Joulu 29, 2012 20:41

Eikös kaikki mille ei tiedä selitystä olekkin selittämätöntä?

Riittävästi kun aikaa ja energiaa uhraa, sekä selvittää asiaa pää kylmänä, niin yleensä aina toki löytyy lopulta sitten se todellinen tekijä ja syy, mutta niin kauan kun sitä ei ole tiedossa niin kyseessähän on selittämätöntä.

Toki eritavalla asioita lähestymällä saavuttaa sitten nopeammin tai hitaammin tietoonsa sen asioiden laidan kuinka se oikein onkaan, siinä auttaa kovin paljon tälläinen pieni kirja, jossa on monta mielenkiintoista juttua siitä kuinka kaikki ei aina olekkaan kuten luulemme ja siinä sivussa opus kertoo kuinka omaksua sellainen ajatusmalli, joka auttaa kovasti välttämään monia sudenkuoppia, suosittelen ihan jokaiselle tuon silmäilyä.
http://www.skepsis.fi/jutut/paholaisen_asianajaja/

Huolimatta siitä, että skeptikko nimitystä kovasti on lokaan yritetty pistää monienkin tahojen toimesta, niin periaatteessa skeptikko on vain epäilijä ja jos osaa epäillä osaa löytää paljon enemmän vastauksia, koska osaa esittää paljon enemmän kysymyksiä. Tieteessä kaiken kulmakivihän on siinä, että epäillään mitä on ja sitten testataan voisiko olla muilla tavoin, selvitetään miten se oikein toimii ja sitä kautta sitten opitaan uutta.

Mitää tulee herkkyyteen, niin oikeasti on paljon eroa, siinä miten ihmiset havaitsevat ympäristöä, kuinka näkö, kuulo, haju, tunto, maku, kaikki astimukset toimivat, toisilla on kuulo sellainen että hyvin pienen äänenkin poimivat, toiset sitten taas eivät välttämättä hoksaa vaikka norsulauma ravaisi ikkunan ali, kun on niin keskittynyt johonkin muuhun.

Subjektiiviset havainnot on aina hankalia, yksi ihminen voi kaksi ääntä osoittaa täysin samaksi ja ne ovat kovin erilaiset, erona tulee esimerkiksi jokin toinen ääni jota ei lainkaan huomata, joka vaan muuttaa sitä ihmisen normitasona pitämään tasoa, tämä tekee subjektiivisista arvioista yleisestikkin kovin hankalia ja äänet varsinkin on sitten noita koska mitään et näe ja näkymätöntä ääntä on vaikea mitata, voi mitata taajuutta, äänen voimakkuutta, mutta kun kaikki muut äänet sotkee mittauksia.

Vaan jos harjoittelee tuota skeptikon ajattelua, niin siinäpä tuleekin se hyvä puoli, että oppii piankin hahmottamaan sen eron kahdesta samalta vaikuttavasta tilasta, sekä noita lukemattomia muita vaihtoehtoisia näkökulmia ottamaan tarkasteluun, harvoin se ensimmäinen eikä toinenkaan on vielä lopullinen vaikka se ihan varmasti sellaiselta justiinsa vaikuttaisikin.

Toinen tärkeä ja iso pointti tieteessä on sitten tuo avoimuus ja puolueettomuus, puoluettomuus siinä että vaikka kuinka epätodennäköiseltä jonkun teoria asiasta vaikuttaa, niin sille teorialle pitää aina olla yhtäläinen mahdollisuus kuin muillekkin teorioille ja avoimuus siinä, että jokaisen vaihtoehdon osalta täysin avoimesti pitäisi voida näkökulmia esittää, myös teorian testaus pitäisi olla toistettavissa kenen tahansa, näin saavutetaan parhaiten testattu ja koeteltu teoria joka on todennäköisin vaihtoehto.

Olipa se ääni tai mikä tahansa, niin samalla tavalla sitä pitäisi mielestäni aina tutkia ja tarkastella, siitähän nämä mysteerit juuri onkin hienoja, että niitä siten sitten jopa ratkeaa.

Näin itse ainakin näkisin asiat, toisia pitää kunnoittaa ja kannustaa, aina on niin opetettu, unohtuuko se oppi sitten joskus?
Käyttäjän avatar
jtbo
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 10878
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2008 22:32
Paikkakunta: Ulkona palveluista

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja gretheline päivämäärä La Joulu 29, 2012 21:35

Aaltju kirjoitti:Usko mörköjen olemattomuuteen on uskoa siinä missä kaikki muukin usko se on vielä vähemmän universaali totuus kuin usko jonkin, jonka on omilla aisteillaan aistinut, olevaisuuteen...

Amen.

Minä en koskaan ole hallunnut mitään "tieteen tuolla puolen"-juttuja kokea enkä uskoa yliluonnolliseen, sattuneesta syystä se nyt vaan sattuu olemaan sellainen homma että helpompi on mieltää osaksi todellisuutta sellainen minkä itse näkee, kuulee tai tuntee. Uskonasiat on sitten, no, uskonasioita. Itse en ole uskonnollinen, mutta uskon kyllä että maapallo on pyöreä, että olen oikea elävä hengittävä tunteva ihminen ja elän oikeassa maailmassa enkä tietokonesimulaatiossa. En kuitenkaan pysty aukottomasti todistamaan edes tämän universumin olemassaoloa.

Universumimme kun onkin ehkä vain tietokonesimulaatio:
http://areena.yle.fi/tv/1732144 (noin 23:40 alkaen)
http://www.huffingtonpost.co.uk/2012/10 ... 57777.html
"...ja hänen kaikkein salaisin unelmansa oli omenapuu."
-Tove Jansson


RMT 1955-'57, 110/185m2, puu & ekosähkö
Käyttäjän avatar
gretheline
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 367
Liittynyt: Su Tammi 29, 2012 12:56
Paikkakunta: Rovaniemi
Kotisivu: http://villabahnhugel.blogspot.fi/

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja jtbo päivämäärä La Joulu 29, 2012 22:36

Niin tai jättiläisen napanöyhtää, mistä sitä voisi tietää mitä lopulta on, on vain todennäköisyyksiä ja tutkimalla asiaa riittävästi löytää sen todennäköisimmän vaihtoehdon. Totuus, paras, jne. hauskoja määritelmiä, mutta vain mielestäni niin helposti ohjaavat harhaan, tykkään enemmän todennäköisyyksistä, jokin on todennäköisempää kuin toinen, parasta siinä on, että se ei ole kenenkään muun totuutta vastaan, kun ei ole olemassa totuutta, vain ne todennäköisyydet :)
Käyttäjän avatar
jtbo
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 10878
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2008 22:32
Paikkakunta: Ulkona palveluista

Re: Kummitteleeko?

ViestiKirjoittaja sahrami päivämäärä La Joulu 29, 2012 23:30

42.
sahrami
Jäsen
Jäsen
 
Viestit: 569
Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 16:32
Paikkakunta: Etelä-Suomi

EdellinenSeuraava

Palaa alueelle Yleistä höpinää

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa