APUA! Turkiskuoriaisia!!

[annih]

Pieniä mustia koppakuoriaisia, joilla valkoiset pisteet selässä. Sellaisten joukossa näköjään nyt yhtäkkiä asutaan.

Minä en niitä kestä, muutanko pois vai saako ne paskiaiset häädettyä pikaisesti ja lopullisesti ja miten?! Ja mitä tuhoa ne nyt ennättää aiheuttaa ja mikä ne tänne on kutsunut? Se en totisesti ollut minä.

[Jooo]

Täältä löyty aika hyvä keskustelu: http://keskustelu.suomi24.fi/node/7024271

Syö siis tekstiilejä, ja vaikea saada pois.
Kannattaa melkein soittaa tuholaistorjuja jos et kotikonstein saa pois...

[finrover]

Lainaus täältä;
"Turkiskuoriaisten torjunta

Yleinen siisteys ehkäisee hyönteisten esiintymistä.
Vyöturkiskuoriainen on varsin vaikea hävitettävä...

Näitäkö sulla on:

[annih]

Lainaus täältä;
"Turkiskuoriaisten torjunta

Yleinen siisteys ehkäisee hyönteisten esiintymistä.
Vyöturkiskuoriainen on varsin vaikea hävitettävä...

Näitäkö sulla on:

No tuohan se. Tuttu pirulainen.

Tilanne ei kai sinänsä ole katastrofaalinen, sillä ei meillä lattiat ja seinät mustanaan ole noita. Kuukauden sisällä vajaa kymmenen ärsyttävää luikkua tavattu. Mutta niitä nyt kuitenkin on ja se on minulle jo riittävän iso ongelma. Pitänee tosiaan soittaa suoraan tuholaistorjujalle, koska näkyy olevan kovin hankala tapaus....

Mutta mistähän sen sitten taas tietää, että jos niistä kerran eroon pääsee, etteikö ne tulisi uudestaan

...Mietin vaan, voisikohan nuo möllikät selittää semmoisen oudon hajun, joka täällä viime keväänä voimistui? Oli sellainen hieman imelähkö ja pistävä (olin raskaana ja haistoin sen erittäin voimakkaasti. Jokunen muukin hajun huomasi, mutta suurin osa luuli minun kuvittelevan). Jos vaikka ollut rotanraato tai isompi jossain ja se on aikansa haissut/ ruokkinut noita pirulaisia ja nyt niiltä on ruoka loppu (hajukin toistaiseksi hälvennyt)? Mene ja tiedä. Kunhan tässä nyt kauhuissani pohdin kaikkea ja kuvittelen kuulevani joka puolella rapinaa

[finrover]

Meillä täälllä Helsingin Punavuoressa tulee niitä toisin, ruskeita;

kun pitää ikkunoita auki keväisin. Jostain syystä laskeutuvat sanomalehden (lue Hesari) päälle, jota minulla on tapana lukea aamuisin keittiön lattialla.

Ekana kannataa tyhjentää vaatekaapit ja tutkia luonnokuiduista tehdyt vaattee, onko niissä reikiä. Jos ei ole, niin silloin ovat lentänee avoimesta ikkunasta. Jos taa on, niin silloin toukkia on ollut kaapeissa. Silloin myös varmasti löytyy munia, ja myrkytys täytyy suoritta useassa osassa sitä mukaan, kun arvio niiden kuoriutuvan.

Sitten siivota, siivota ja siivota...

[pelkka]

finrover, auttaiskohan jos vaihtaisi tilaukseen Aamulehden tai Ilkan... jos ne vaikka olis aitoja Rööperinkuoriaisia?

Noi on kyllä elikoita jotka tuppaa elämään siellä missä ihminenkin, eli kun ihminen muuttaa niin öttiäisetkin muuttaa. Aina niitä toukkia jossain on. Linnun / hiiren / myyrän / rotanraadot tms. yläpohjassa tietty edistää noiden lisääntymistä.

Välillä saattaa mennä vuosikin ettei löydy yhtään elävää, mutta sitten taas jostain laatikon tai korin pohjalta löytyy toukkien kuivia kuoria, niin että kyllä niitä jossain aina piilee. Mä suhtautuisin vähän kriittisesti noihin myrkytyksiin etenkin jos huushollissa on lapsia, eläimiä tai herkkiä kasveja. Kyllähän ne varmaan sen pahimman invaasion turruttaa, mutta ei ne iäksi mihinkään katoa. Ja aikamoisia myrkkyjä ne ovat, mitä joskus oon firmojen sivuilta lukenut.

Tuollainen kammottava raadon löyhkä tosiaan tulee kun pikkuinen hiiri sattuu kuolemaan yläpohjaan tai seinän rakoon, siksi en niitä myrkyllä tapakaan (kuolevat mihin sattuu, ja sisäiseen verenvuotoon kivuliaasti kärsien ) vaan vanhalla kunnon räpsyllä, jonka saalista on helpompi kontrolloida ja siivota etenkin jos räpsyyn kiinnittää narun, ketjun tai rautalankaa. Joskus ne ressukat ehtii raahautua aika kauaskin ennenkuin heittävät henkensä. Silloin on kivampi hilata raato ajoissa näkösälle narusta kuin könytä tulikuumaan haisevaan yläpohjaan ruumista metsästämään siinä vaiheessa kun kämpässä ei voi enää oleskella sisätiloissa.

Raadollista puuhaa tää omakotiasuminen...

[Rossipohja]

Meilläkin on turkiskuoriaisia. Olemme asuneet 5 vuotta nykyisessä 50-luvulla rakennetussa talossa. Turkiskuoriaisten löytyminen oli aluksi järkytys, mutta kun asumme muutenkin metsän keskellä kaikenlaisiin hönniäisiin on pakko tottua. Kuoriaisista en ole päässyt kokonaan eroon. En tosin ole edes yrittänyt. Asuintiloissa näkyy keväisin enää muutama eksynyt yksilö ja pari toukkaa. Aluksi molempia oli runsaasti, koska talo oli ollut tyhjillään. Siivoaminen häätää kuoriaisia tehokkaasti. Varaston puolella kuoriaisia oli runsaasti ja niitä myrkytin ihan tavallisella hyönteismyrkyllä. En ole niitä nähnyt sen jälkeen. Pidän kaikki villavaatteet muovipusseissa, kun niitä ei käytetä. Muut luonnonkuidut nämä meidän kuoriaiset ovat jättäneet rauhaan ja kaikki "villalangatkaan" eivät niitä kiinnosta. Kun teemme perusteellisen remontin ja avaamme rakenteita, aion siinä yhteydessä myrkyttää kuoriaiset. Toivottavasti sitten pääsemme niistä kokonaan eroon. Syy turkiskuoriaisten vähenemiseen voi tietysti olla nälkäiset hiiret. Ensimmäisenä vuonna pyydystimme yli 50 hiirtä. Nyt hiiriäkin on ollut tosin vähemmän. Viime syksynä loukkuun jäi enää kaksi.

[annih]

Meidän kuoriaistilanne oli jonkun aikaa rauhallinen. Vastaan käveli tyyppi silloin, toinen tällöin. Ei läheskään päivittäin. Nyt sitten parina päivänä niitä saakelin kuoriaisia on näkynyt enemmän. Aina, kun poistumme hetkeksi kotoa ja palaamme takaisi, on keittiön lattialla bileet. Kerralla saattaa viisikin luikkua olla rupattelemassa muina miehinä. Kunnes tilsaamme ne.

Ruokakaapit olemme kolunneet ja seuraavaksi kolutaan vaatekaapit. Toukkia ei toistaiseksi ole näkynyt yhtä ainoatakaan. Kai nuo kuoriaiset jotenkin kestäisi, mutta ei paljon naurata, kun meidän pieni ryömiväinen yrittää haroa koppakuoriaista suuhunsa pienillä käsillään

Tuholaismiestä olemme yrittäneet tavoittaa, mutta kova tuntuu olevan kiire, kun aina puhelin kiinni

[pelkka]

(tai sitten turkiskuoriainen on popsinut tuholaistorjuntaäijän suihinsa...)

Jonkinlainen (suhteellinen) totuus lienee kuitenkin se, ettei niistä ikinä eroon pääse. Myrkytyksen jälkeen ottaa aikansa, ja populaatio elpyy. Aina niitä jostain tulee.

Toki hyvä bisneshän toi on, siinä kun vedotaan ihmisen primitiivisimpiin inhon tunteisiin - eikä öttiäiset maailmasta torjumalla lopu. Mutta aika turhaa rahojen hassausta ja ympäristön myrkytystä se taitaa olla enimmäkseen.

[annih]

(tai sitten turkiskuoriainen on popsinut tuholaistorjuntaäijän suihinsa...)

Jonkinlainen (suhteellinen) totuus lienee kuitenkin se, ettei niistä ikinä eroon pääse. Myrkytyksen jälkeen ottaa aikansa, ja populaatio elpyy. Aina niitä jostain tulee.

Toki hyvä bisneshän toi on, siinä kun vedotaan ihmisen primitiivisimpiin inhon tunteisiin - eikä öttiäiset maailmasta torjumalla lopu. Mutta aika turhaa rahojen hassausta ja ympäristön myrkytystä se taitaa olla enimmäkseen.

Mie taidan ottaa vähän turhan vakavasti tämän kuoriaisasian. Pienestä pitäen olen kärsinyt aika rajusta ötökkäkammosta ja siksi en sulata sitä, että heidän kanssa joutuu jakamaan kotinsa. Vaan ehkä niihin ajan kanssa tottuu (kunhan pysyvät kaukana lasteni käsistä (lue: suusta) ja viereeni on turha tulla nukkumaan.

Tuholaistorjujaa ei ole syöty. Ihan mukava juttu se. Saimme hänet kiinni, kohta rupattelemme hänen kanssa aiheesta lisää. Myrkjyttelemään tuskin ryhdytään, jos tämä on jo hävitty taisto

[deltar]

sota alkoi eilen.. purin nimittäin keittiön paneelit katosta pois koska edellinen asukas oli tehnyt (senkin) homman päin p..tä.no turkiskuoriaisen toukkia lähti välipohjasta tippuneista fylleistä ym moskista varmaan yhden pienen legioonan verran.ja kaikki tippui vielä meikäläisen niskaan.hyi hitto. että löytyy täältäkin niitä.ja ne mitkä asunnon sisällä satunnaisesti käppäilee on siis vain jäävuoren huippu kiva kun aamumuroissa ui toukka,ei yhtään

[rattus77]

Ruokakaapit olemme kolunneet ja seuraavaksi kolutaan vaatekaapit. Toukkia ei toistaiseksi ole näkynyt yhtä ainoatakaan. Kai nuo kuoriaiset jotenkin kestäisi, mutta ei paljon naurata, kun meidän pieni ryömiväinen yrittää haroa koppakuoriaista suuhunsa pienillä käsillään

No problem.... ryömiväiset syö mielellään kaikkea :) Velipoika pisteli suuhunsa sittisontiaisen pienenä... Minä ja serkut + vanhemmat + isovanhemmat ihmeteltiin sittisontiaista sisällä. Oltiin oikein ringissä ympärillä. No, velipoika konttasi paikalle ja otti tukevan näppiotteen ja veti huiviin... Ihan purematta. Ja on hengissä ja täysissä ruumiinvoimissa vieläkin... Ja syö nykyään samaa sontaa kuin muutkin aikuiset. :)